Miksi vihaat tai rakastat mökkiäsi?

Miehen puolelta mies perinyt 12,5 % osuuden kesäpaikasta.



Kaikilla osakkailla eri näkemykset paikan ylläpidosta. Mikään ei saisi maksaa mitään. Pahimpia on ulkomailla olevat osakkaat, jotka ilmoittavat, milloin lentävät Suomeen ja haluavat mennä mökille.



Viime kesänä kilahdin ja laitoin kaikille osakkaille sähköpostia, että jos me perkele (käytin tehosanoja) laitetaan alku kesän viikonloput paikan kuntoonlaittamiseen, että siellä ylipäänsä voi aikaa viettää (vanha paikka, pirusta laitettavaa), niin todellakin vietetään se viikko, kun mulla oli uudesta työpaikasta lomaa siellä ja me asutaan mökissä. Jos muita haluaa tulla samaan aikaan se on meille aina ok, aittoihin mahtuu. Ja me voimme puolestamme muina aikoina asua aitassa, mutta ei tuona viikkona.



Lämpiminä syksyinä ollut ihanaa olla ihan vaan oman perheen kesken. Saunoa, grillata yms yms. Kun enempi porukkaa, menee hampaiden kiristelyksi. Tosin on myös toinen osakas, jonka kanssa viihdymme samaan aikaan ja hän tekee töitä kesäpaikalla siellä ollessaan, kun hänellä ei ole varaa antaa rahana. Tästäkin ulkomailla asuvat osakkaat valittaa, että kyllä hekin tekee töitä kesällä käydessään: ei vesien lämmittäminen, ikkunoiden peseminen, vessan rassaaminen, kaivon korjaaminen yms yms ole töitä, ne on joka päiväistä mökkielämää ja kuuluu siihen. Tämä osakas, joka tekee työnä tekee perusparannusta: uudet lauteet saunaan, kaataa myrskyn kaatamia puita tontilta, maalasi aitan jne.

Ainoa huono asia siellä on punkit :o( Niistä saa melkein jokainen osansa jossakin vaiheessa, mutta kaikille on hankittu rokotukset.



Ihanaa on saunominen, uiminen, veneily (meillä on soutuveneessä akkukäyttöinen moottori), käyminen kyläkaupalla, oleilu, lasten leikkien seuraaminen, talvella pulkalla lasku yms.



Mökillä on parasta myös täydellinen hiljaisuus talvisin. Kesällä on tietysti enemmän elämää ympärillä.



Tavalliset mökkityöt ovat ihan kivoja (paitsi käsin tiskaaminen).



Sukulaisillamme on kuivan maan mökki. Ihan kiva, mutta minua veden puute häiritsee...järvelle katseleminen on ihanaa.

Siellä on vaan niin rauhallista. Siksi pidän siitä.

Miehellä sisarustensa kanssa peritty mökki, jonka vanhimmat osat 1700-luvulta. Kunnostettu huvilamaiseksi.



Tyyli kuin tässä, mutta valkoisempi, esim. seinät ja valkoiset.

http://www.skonahem.com/inredning/antikt-loppis/lekfull-nostalgi/



Kotiin en noin ruotsalaisromanttista tyyliä haluaisi, mutta tuonne kesäpaikkaan se sopii täydellisesti.

enkä parempaa paikkaa osaisi kuvitella. Vieressä olevat 2 mökkiä miehen serkkujen hallussa. Kivoja ihmisiä, joten ei häiritse :)

Miehellä sisarustensa kanssa peritty mökki, jonka vanhimmat osat 1700-luvulta. Kunnostettu huvilamaiseksi.

Tyyli kuin tässä, mutta valkoisempi, esim. seinät ja valkoiset.

<a href="http://www.skonahem.com/inredning/antikt-loppis/lekfull-nostalgi/" alt="http://www.skonahem.com/inredning/antikt-loppis/lekfull-nostalgi/">http://www.skonahem.com/inredning/antikt-loppis/lekfull-nostalgi/</a&gt;

Kotiin en noin ruotsalaisromanttista tyyliä haluaisi, mutta tuonne kesäpaikkaan se sopii täydellisesti.

joko ihan vaan laiskana tai ottaa mukaan vähän töitä.



Itse raahaan kaikenlaista mukanani, ihan kuin ei aika kuluisi muuten.



Olen esim. katsonut kasan valokuvien negatiiveja läpi, mitä niistä teettäisin. Kotona aina mietin että koskahan saisin aikaiseksi...Kutimet ovat yleensä mukana, pieniä neuleita kuten sukkia jne.



Mökillä on kiva kirjoittaa ylös yhtä ja toista. Kirjoitukseni on tallessa mm. kun olin huitomassa viikateella ja ruohikossa olikin pieni jäniksen poikanen. Onneksi näin ennen kuin terä ehti katkaista ruohoa ja mahdiollisesti pientä pupua.



Ei mennyt aikaakaan kun pupulle ilmestyi sisarukset lähelleni. Minulla oli saappaat jalasssa, ja jokunen tuli kiinni saappaaseen, kuin emoonsa... Arvelimme emon olevan jossain lähetttyvillä ja imettävän poikasiaan öisin...Varoimme koskemasta niihin, ettei emo hylkää.



Mökillä tulee luettua, pelattua, ei ole kiire mihinkään.



Haittapuoli on matkustaminen mökille. Ei ole kuin 2,5 tunnin matka, mutta hieman lyhyempi saisi olla. Toki en haluaisi samoissa maisemisa olevan mökkimme missä asutaan, maiseman vaihto on hyvä, tuntee olevansa muualla -mökillä.

ja kun on puoliksi veljen kanssa, tulee aina pientä kiistaa remonteista ym.

Suomen kesätkin on mitä on. Muutama hassu hellepäivä, hyttysiä, useimmiten tuulta ja sadetta.

Ja jos riittää lämmintä, niin sitten on uimavedet sinilevässä.

Miellyttäviä mökkipäiviä ei kovin montaa ole.

Se on vain tunnin päässä, mutta luonnonrauha on rikkumaton. Silti lähellä on myös naapureita ja iso tie eli en ole korvessa, vaikka olisin siellä yksin lasten kanssa.



Lähellä on paljon retkipaikkoja ja kivoja pikkukaupunkeja.



Mitään suvun yhteistä en haluaisi, en ajella yli kahta tuntia, enkä haluaisi niin kallista, että siellä olisi sitten pakko olla kaikki vapaa-aika.

Mökkimaisemamme saaristossa on sielunmaisemani. Siellä olen kotona. En luopuisi mökistäni koskaan!



Vanhempani ostivat mökkipaikkamme äidin kotipaikkakunnalta, kun olin pieni. Nykyään käytössämme on kolme mökkiä: äitini entinen kotitalo, joka on suvun yhteiskäytössä, mieheni vanhempien mökki ja vanhempieni kesäpaikka, jossa useimmiten kesän asumme. Sinne on meille tehty viereen oma mökki.



Mökillä on luonnonrauhaa, tilaa olla ja touhuta. Voi olla halutessaan yksin, halutessaan seurustella muiden kanssa. Nautitaan merinäköalasta, tehdään veneellä saariretkiä, uidaan, kerätään marjoja metsästä, kutsutaan joskus paljon ihmisiä rantaterassille grillijuhliin. Mikään ei voita mökillä oloa!



Meillä menee mökkimatkaan 2 tuntia, kun on lauttoja. Nautin jo tutusta matkastakin, se virittää lomatunnelmaan. Käymme mökillä myös usein viikonloppuisin keväällä ja syksyllä, talvella ehtii harvemmin.



Mökkialue on sen verran iso, että ihan rauhassa saa olla. Sen takia en tuolla miehen vanhempien mökillä oikein viihdykään, kun se on enemmänkin sellainen pieni omakotitalotontti muiden pikkuisten länttien vieressä, rantaviivaakin vain n. 20 metriä eli ei voi edes mennä nakuna uimaan... Onneksi meidän perheen mökillä saa rannassakin olla rauhassa eikä ole ketään näköpiirissä!



Minusta on myös hienoa, että ne maisemat ja paikat, jotka ovat lapsena olleet äidilleni ja myöhemmin isällenikin tärkeitä, ovat rakkaita myös minulle ja muodostuvat rakkaiksi myös omille lapsillemme. Se on paikka, johon me voimme aina palata, vaikka kaupunkikoti vaihtuisikin.

En ole mökki-ihminen. Toinen mökki on jo annettu vuokralle, toisessa käymme harvakseltaan.

Asumme maalla omakotitalossa, joten luononrauhaa saamme riittävästi kotona.

Mökillä on enemmän työtä ja etenkin vahtimista kun lapset ovat vielä pieiniä ja ranta lähellä, on jyrkkiä kallioita ja käärmeitä, ja punkkeja.

tunturin kupeessa. Ihana mökkitunnelma. Kaikki mukavuudet on, eli helpolla pääsee. Voi vaan oleilla ja maata viltin alla vaikka leffoja katellen tai ulkoilla todella näyttävissä maisemissa.



Meille mökki on kakkoskoti ja rakas paikka :)

Oma mökki on ostettu muutama vuosi sitten. Ei ole mikään luksus, eli ei juoksevaa vettä, mut toimii riittävästi. Mun suosikkia on istua terassilla ja lukea ja välillä katsella järven yli. Kun kesät on yhtä kuumia kuin viimekesä, mulle on myös tärkeätä, että siellä puiden keskellä on pari astetta viileampää kuin kaupungissa ja että pääsee veteen uimaan ja vilvoittelemaan. Mä pidän myös villinpuoleisesta pihatontista, jota ei voi kaupunkioloissa omakotitalossakaan pitää. Siellä oltava ihan eri tyyli.



Lisäksi minä ja lapset ollaan paljon mun vanhempieni mökillä. Siellä nautin samankaltaisista asioista ja lisäksi lapsuuden maisemista, mutta miestä ei ymmärrettävästi siellä olo jaksa oikein innostaa, kun nurkat eivät ole omat ja olo on siksi vähemmän vapaata kuin omalla mökillä.



Ja on meilläkin omakotitalo, mutta ei se ola sama asia, kun tontti on oltava kaupunkityyliin hoidettu ja järvi puuttuu.

pellonlaidalla, toiselta puolen alkaa metsä. Mummonmökki juuri siksi, että lapset oli pieniä (ja oli kokemusta rantamökillä olosta.) ja paikka turvallinen. Kaivo oli lukittavan kopin sisällä, tielle 500 metriä, aurinkoinen ja iso piha. Kunnon varastotilat ja huvimaja.



Juuri remontoitu sauna, kompostoiva vessa ja talon yläkerrassa kaksi kesähuonetta ja sähköpatterit. Talvella tarkenee alakerrassa, jossa on keittiö, uunit, iso olohuone ja alkovi.



Piha oli pelkkää nurmikkoa, muutama vanha marjapuska, ja pääsin tekemään pihan juuri sellaiseksi, kuin halusin.



Miinuksena on vesi. Kaivo on ongelmallinen, kuivana kesänä 2006 siitä loppui vesi. Tarkoitus on muuttaa se porakaivoksi ja vetää kesävesi saunalle (nyt uppopumppu). Talon sisälle ei tule vettä, mutta menee kyllä viemärikaivoon ulos. Pieni hana ja lämminvesivaraaja keittiöön kelpaisi, sen sijaan sisävessasta tai sisäsaunasta en piittaa.



Viime syksynä istutin 1100 kukkasipulia, niitä on jo n. 3000. Ihana mennä sinne kaupungista keväällä kun lumet sulaa!



Ennenkuin ostat, mieti mitä siellä tekisit ja mihin sulla on varaa. Mulle oli alunperinkin selvä, että ei järven rannalta.

Peritty mökki.



En pidä sen jakamisesta sukulaisten kanssa,

kun kaikilla on eri käsitys ajankäytöstä/kuluista/remonteista/siisteydestä/tasapuolisesta oleilusta loma-aikoina ym.





Ja että sinne uppoaa tolkuttomat määrät rahaa,

kun on kyse vanhasta talosta, jolle ei ole tehty sen elinkaaren aikana juuri mitään, ja kaikki on kaatunut meidän jälkeläisten niskaan.



Onhan siellä tosin kivaa, mutta eipä tule todellakaan käytyä koko rahan edestä...



Hanki toki oma mökki oman perheesi kesken, jos siihen on varaa. Äläkä ota siihen muita osakkaita.

kesäisin mökin eri paikoista Suomea. Lapset saivat opetella uimaan ja nauttia vedestä lähes taukoamatta, viileimpinä päivinä lämmitimme saunan jo päivällä jotta lapset tarkenivat vedessä, saunaan, veteen...



Muutenkin kesämökillä oli mielestäni ja miehenikin samaa mieltä -kivaa.



Meillä on ison prheen tarpeisiin ostettu OK-talo. Vesi puuttui, muuten pienellä maalaispaikkakunnalla ihanaa kesällä, ihanaa talvellakin, vain vesi puuttuu...joten, kun saimme talon maksettua 13v sitten, ostimme ison kaupungin läheltä pienen järven rannalta kesämökin. maksoi 50 000€



Ajattelimme että raha menee kuitenkin "jonnekin" joten ostos oli yksimielinen. Pankkiin ei niinkään laiteta säästöön, mökillä olevassa maapalassa voi arvo nousta ja jos joskus tarvitsee rahaa, voihan sen myydä. Mökkien hinnat ovat mukavasti nousseet siitä mitä silloin maksoimme.



Mökki oli ostaessamme juuri valmistunut, vanha mies teki huolella ja ammattitaidolla, lattiatkin ovat pakkasella lämpimämmät kuin täällä kotona.



Mökillä on myös rantasauna, vanha mutta toimiva. Sen sai siihen aikaan kun se rakenettiin, tehdä rantaan. On pienen matkan päässä rannasta, muutamia metrejä ylempänä rantaa.



Mökillä on myös vanha aitta, jossa rakentaja-pappa ja mummi asuivat kun rakensivat mökkiä myyntiin.



Myyjä teki vielä ison puuvajan, jossa toisessa päässä huone jonka otin "askartelutilaksi ja voihan siellä vieras nukkuakin.



Olemme olleet tyytyväisiä. Tontin ala on 1,1 ha ja muutamana vuonna olen saanut jo kunnon puolukkasadon, mustikkaa on varpuina paljon, mutta ei tule marjoja.



Kalaa saamme aina kun ongitaan tai lähdetään virvelien kanssa pidemmälle veneellä. Ostin savustuslaatikon ja takassa rannalla laitamme kalaa usein savustukseen, se säilyy hyvin vaikka kotiin asti.



Istumme usein illalla rannan tuntumassa, mikä hiljaisuus ympärillä. Kun lapset olivat pienempiä oli meteliä ja menoa toisella lailla kuin nykyään, mutta harvemmin aivan kahdestaan mieheni kanssa ollaan siellä. Välillä kyllä, sillä lapset ovat jo isoja, nuorimmankin ollessa opiskelijana toisella paikkakunnalla.



Halusimme tarkoituksella mökin sellaisesta paikasta jossa ei ole naapurimökkejä lähellä.



Olemme iso perhe ja itsekin saimme lasten ollessa piniä ääniä ja tohinaa aikaiseksi, eikä myöskään haluttu muualta kuuluvan tai näkyvän sen ihmeempää.



Järvi on sopivan kokoinen, ei ole ohikulkijoita veneillä useinkaan, joskus menee ohi ja moikataan.



Mökkitie päättyy tontillemme. Olemme viimeiset koko metsäalueella, ja ajaessamme mökille menemme joidenkin mökkien ohi, mutta sen enempää emme kaveeraa. Kukin ovat sen verran kaukana toisistaan ettei ihan kävellen tule lähdettyä kylään.



Puhelinnumerot olemme vaihtaneet ja sopineet että jonkun poissa ollessa joku käy vähän katsomassa onko paikat kunnossa...



Nyt odotan innolla että alkaa mökkeily. Emme ole paljon käyneet talvella enää, alkuun olimme pilkillä ja talvella useinkin. Oli se niin ihanaa mennä ja alkaa lämmittämään takkaa, saunaa ja tuntea saunasta lähtiessä lumen narskumista kenkien alla, illan hämärtäessä...