Lue keskustelun säännöt.
Isästä taaperon (2,5v) lähivanhempi?
16.02.2010 |
Yrityksistä huolimatta saada liittomme toimimaan epäonnistuimme ja olemme eroamassa. Meillä on yksi lapsi 2,5v poika. Pojalla on läheinen suhde niin minuun kun isäänsäkin, hoidettiin häntä kotona puoliks eka 1,5v, jonka jälkeen poika aloitti hoidon.
Minulla on työ, jossa joudun paljon matkustelemaan ja jos poika asuisi minun kanssani niin se tietäisi sitä, että hänellä olisi pitkät hoitopäivät, koti vaihtuisi, samoin hoitopaikka. Sen sijaan, jos poika asuisi isänsä kanssa hänen hoitopäivänsä olisivat suht lyhyitä, koti ja hoitopaikka säilyisi samana.
Minusta tuntuu kamalalta ajatella, etten näe pikkuistani joka päivä, mutta tiedän, että isä tuntee ihan samoin ja jos ajatellaan lapsen parasta niin se olisi ehdottomasti isälle jäänti, koska sillon hänen elämässään muuttuu vähemmän.
Kommentit (28)
kun oikeasti laitat poikasi edun omasi edelle! Itse olen 23-vuotias nainen, asunut isäni kanssa kahden 4-vuotiaasta asti ja täytyy sanoa, että parempi oli siellä kuin olisi äitini kanssa ollut, elämä kun oli paljon vakaampaa mm. kodin samana pysyminen, tuttu päivähoitopaikka yms. Vaikka olenkin tyttö, niin silti mielestäni se isä oli parempi lähihuoltaja, mutta veikkaan teidän tilanteessa, että poika on vanhempana myös tyytyväinen elämäänsä, mikäli saa jäädä isälleen. Äitinä voin kuvitella miten kamalaa sinun on poikasi jättää, voimatta nähdä häntä joka päivä, mutta ihanaa jos ymmärrät, että helpompi sinun on siitä kärsiä, kuin antaa poikasi kärsiä siitä että sinun olisi helpompi olla. Hattua nostan sinulle!! *iso hali*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on lapsella lähivanhempana isä. Sen enempää syitä selittelemättä ratkaisu oli aikanaan tämä ja hyvin on mennyt. Alkuun ikävä lasta oli hirmuinen. Itkin joka kerta, kun lapsi piti jättää isälleen, mutta aikaa myöten ikävä helpottuu. Nykyään (erosta 3 vuotta) viikonloppujen ja lomien jälkeen ero on toki haikeaa, mutta ei niin vaikeaa kuin alussa.
Ratkaisua on saanut selitellä niin tutuille kuin tuntemattomillekin ihmisille. En ymmärrä, miksi vieraidenkin ihmisten täytyy puuttua meidän perheen ratkaisuihin tietämättä taustoja, miksi ratkaisut on tehty meidän tavallamme. Toisilla ihmisillä ei ole mitään oikeutta ilkeillä ja puhua pahaa siitä, että meillä asiat ovat näin, mutta siihen sinun tulee tottua. Jotkut kokevat oikeudekseen mollata etä-äitiä oikein viimeisen päälle kunnolla. Etäisejähän ei koskaan kohdella näin, eikä kukaan koskaan kyseenalaista esim. koko eroa perheissä, joissa lapsen lähivanhempi on äiti. Syystä tai toisesta kritiikki, iva ja selän takana puhuminen toteutuu vain silloin, kun etänä on äiti.
Meillä olimme molemmat osallistuneet lapsen hoitoon ja kasvatukseen tasa-arvoisesti, joten kumpikin oli yhtä hyviä huoltajia lapsellemme. Lapsi kiintyy siihen lähi-ihmiseen oli se sitten isä, äiti tai vaikka mummo. Lapsesta kasvaa tasapainoinen aikuinen rakkauden ja rajojen myötä. Ei sen myötä, kuka ne rajat asettaa ja rakkauden antaa. Ja saahan lapsi äidinkin rakkautta. Saa sitä todella paljon!! Kun lapsi on minun luonani, silloin olemme todella yhdessä. Lapsi ei kasva vain siinä kotitöiden ym. töiden ja elämän ohessa, vaan minulla on oikeasti lapselle aikaa.
Ainakin meillä homma on toiminut ja minun ja lapseni suhde on todella hyvä huolimatta siitä, että olen etä-äiti!
Tsemppiä tulevaisuuteen, asioilla on tapana luonnistua tavalla tai toisella ja eteenpäin mennään :))
T:Etä-äiti
Ja nostan sille oikeasti hattuja, olet ymmärtänyt asian ytimen: lapsen etu edelle.
Se, että lapsen etu ei määrää sinun omaa arvomaailmaasi (ensin työ, sitten lapsi), on sitten jo toinen juttu, eikä tietysti kuulu muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voisi tehdä tuollaista ratkaisua.
Vaikka meilläisä yhtä hyvä isä kuin minä äitinä niin kyllä pienen lapsen paikka mielestäni on äidin luona.
Minä jopa vaihtaisin työpaikkaa jos olisi pakko.
Mulle kyllä tulee tärkeysjärjestyksessä ensin lapseni ja sitten työ.
Mutta teette toki mikä teille parhaiten sopii.
joiden mielestä lapsen paikka on EHDOTTOMASTI äidin luona...
Entäpä jos teille kävisi kuten minulle. Sairastuin vakavasti ja hoidot olivat rankat. Olin pitkiä aikoja sairaalassa ja kotona puolikuolleena. En kyennyt lapseni hoitoon. Kun paranin, isä ei enää antanut lastamme minulle, vaan sanoi, että koska hän on pari vuotta lasta hoitanut, hän hoitaa vastakin.
Jos teille kävisi näin, ajattelisitteko, että lapsi menee pilalle? Että lapselle tulee huono tulevaisuus, kun hän ei ole saanut (EHDOTTOMASTI) kasvaa äidin luona? Miten eläisitte elämässä eteenpäin, kun kaikki mihin perustatte (eli äitiys) vedetäänkin käsistänne?
JA LOPUKSI:
Miltä teistä tuntuisi lukea kirjoituksia, joissa mollataan etä-äitejä? Haukutaan heitä siitä, että he eivät rakasta lapsiaan tai eivät ole tarpeeksi hyviä äitejä? Miltä se tuntuisi teistä oi täydelliset äidit, jotka ette koskaan luopuisi lapsistanne?
En tiedä teistä, mutta itse itken joka kerta...
Ja siitä huolimatta tiedän, että lapsellani on hyvä olla!! Hänestä kasvaa hyvä ihminen, vaikka minä en voikaan häntä hoitaa. Ei äiti ole se ainoa ja oikea, vaan muutkin osaavat sitä mitä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärretäänköhän täällä koskaan, että isä on äidin kanssa TASAVEROINEN vanhempi ja hänestä voi tulla yhtä hyvin lähivanhempi. Ei aina tarvitse sen äidin oman navan ja mikä itselle paras olla ensimmäisenä, voi oikeasti välillä ajatella lapsenkin parasta!
voisi tehdä tuollaista ratkaisua.
Vaikka meilläisä yhtä hyvä isä kuin minä äitinä niin kyllä pienen lapsen paikka mielestäni on äidin luona.
Minä jopa vaihtaisin työpaikkaa jos olisi pakko.
Mulle kyllä tulee tärkeysjärjestyksessä ensin lapseni ja sitten työ.
Mutta teette toki mikä teille parhaiten sopii.
Olet pohtinut asiaa lapsesi kannalta ja päätymässä ratkaisuun sen pohjalta.
Kaikkea hyvää sinulle ja voimia päätöksen tekoon! Kyllä se siitä *halaus*.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olethan ajatellut asian loppuun saakka?
Mitä, jos lapselle tulee joskus "lähi isän uusi naisystävä". Jaksatko elää silloinkin päätöksesi kanssa ja olla tätä naista harvemmin lapsesi kanssa?
Muutto, uusi koti tai uusi päiväkoti ei maailmaa kaada, jos niitä ei ole tiedossa pian uudelleen. Isän lähivanhemmuutta toki puoltaa lyhyempi hoitopäivä.
Ajatuksia vain yhdeltä 2,5-vuotiaan pojan yh-äidiltä
Minusta ap tuolla juuri osoittaa, että hänelle on lapsi tärkeä. Muutoinhan ap olisi repimässä lapsen pois kaikesta tutusta ja tästä on kyllä lapselle hallaa paljon enemmän ja myös siitä jonkun ehdottamasta kulissiliitosta on hallaa lapselle.
Jotkut ei vaan varmaan ikinä tule ymmärtämään, ettei etä-äitiyttä tarvitse haukkua ja väittää, että äiti hylkää lapsensa, koska etä-äidithän ajattelevat yleensä lastensa parasta jäädessään etä-äidiksi, etäisät sen sijaan eivät saa mitään haukkuja, vaikka varmasti suurempi osa heistä näkee lapsiaan vähemmän jos ollenkaan mitä etä-äidit yleensä.
voisi tehdä tuollaista ratkaisua.
Vaikka meilläisä yhtä hyvä isä kuin minä äitinä niin kyllä pienen lapsen paikka mielestäni on äidin luona.
Minä jopa vaihtaisin työpaikkaa jos olisi pakko.
Mulle kyllä tulee tärkeysjärjestyksessä ensin lapseni ja sitten työ.
Mutta teette toki mikä teille parhaiten sopii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sillä mieheni on hyvä isä, ihan yhtä hyvä vanhempi kuin minä. No okei, ulkoilen enemmän lapsen kanssa mutta isä tekee sitten omia juttuja pojan kanssa mitä minä en. Jos eroaisimme, taytyisi varmaan ottaa joku 50/50-systeemi, sillä en voisi erottaa poikaa isästään, enempää kuin äidistäänkään...
Olet viisas ja kypsä ihminen ap! Perustelusi lähtevät lapsen edusta juuri niin kuin pitääkin! Muista vain tehdä tarkka sopimus oikeuksistasi etävanhempana!
jos tällaisiin ketjuihin ei saa vastata mitenkään muuten kuin että ap on huippu hyvä äiti.
Kyllä minäkin voin sanoa, että tekisin suunnilleen mitä vaan, että minun ei tarvitsisi elää päivittäin erossa 2,5-vuotiaasta pikkutaaperosta. Eikö kulissiavioliittoa voisi mitenkään jatkaa vuotta tai paria? Eikö ura voisi odottaa hetkeä? Eikö yh-äidille sopivaa työtä todellakaan löydy?
Varmasti ap on miettinyt heidän kohdallaan parhaan ratkaisun ja kuulostaa ihan hyvältä. Mutta minun kohdallani se ei olisi mahdollinen ratkaisu. Nyt tuntuu tältä, ja tulevaisuuttaan ei kukaan voi tietää. Minunkin tämän hetkinen työ olisi pikkutaaperon yh-äidille hanakala, joten toivottavasti ei ikinä sellaiseen tilanteeseen jouduta.
2,5-vuotias unohtaa hetkessä vanhan tarhan ja kodin. Vai kuinka moni teistä muistaa millaisessa tarhassa oli pikku-taaperona? Ei kukaan! Minä olen muuttanut ydinperheeni kanssa useita kertoja, enkä muista alle kouluiän asuinpaikoista käytännössä mitään. Että tuo ei mun mielestä voi ainakaan olla syynä kuin korkeintaan about 10-v koululaisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asiallisista vastauksista. Kuten jo aloituksessa sanoin, olemme tehneet kaikkemme, jotta saisimme liittomme kuntoon, mutta yrityksistä huolimatta olemme siinä epäonnistuneet ja jonkin aikaa on jo eletty kulissiliitossa, mutta todettu, ettei se pidemmän päälle toimi, poika oireilee jo nyt.
Sukulaiset ja lähipiirikin jakautuu kahtia sen suhteen mitä ovat mieltä etä-äitiydestä. Mm. omat vanhempani vastustavat eivätkä ymmärrä, sisaruksista osa ymmärtää osa ei jne.
Minun ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa noin vaan (täältä ei löydy töitä kun jotain pätkätöitä jos niitäkään) ja ihan työttömäksikään en halua jäädä.
Olen harkinnut tämän loppuun saakka ja keskustellut miehen kanssa mahdollisesta tulevasta puolisosta ja siitä ollaan yhtä mieltä, että jos jommalla kummalla on jossain vaiheessa uusi puoliso niin pojalle hänet esitellään vasta kun on varmaa, että suhteesta voi tulla vakavampaakin.
Ja minä kyllä tulen näkemään poikaani mielestäni paljon, vaikka mitä luultavimmin etä-äiti minusta tulee. Minulla on kuukaudessa yks viikko kokonaan vapaata ja sillon poika on ainakin suurimman osan tuosta ajasta kanssani. Ja sitten muina viikkoina 2yötä ja kolme päivää (siis käytännössä viikonloppu, mutta ei välttämättä aina juuri sillon kun on viikonloppu) ja luultavasti vielä viikolla yhtenä iltana.
ap
jos tällaisiin ketjuihin ei saa vastata mitenkään muuten kuin että ap on huippu hyvä äiti.
Kyllä minäkin voin sanoa, että tekisin suunnilleen mitä vaan, että minun ei tarvitsisi elää päivittäin erossa 2,5-vuotiaasta pikkutaaperosta. Eikö kulissiavioliittoa voisi mitenkään jatkaa vuotta tai paria? Eikö ura voisi odottaa hetkeä? Eikö yh-äidille sopivaa työtä todellakaan löydy?
Varmasti ap on miettinyt heidän kohdallaan parhaan ratkaisun ja kuulostaa ihan hyvältä. Mutta minun kohdallani se ei olisi mahdollinen ratkaisu. Nyt tuntuu tältä, ja tulevaisuuttaan ei kukaan voi tietää. Minunkin tämän hetkinen työ olisi pikkutaaperon yh-äidille hanakala, joten toivottavasti ei ikinä sellaiseen tilanteeseen jouduta.
2,5-vuotias unohtaa hetkessä vanhan tarhan ja kodin. Vai kuinka moni teistä muistaa millaisessa tarhassa oli pikku-taaperona? Ei kukaan! Minä olen muuttanut ydinperheeni kanssa useita kertoja, enkä muista alle kouluiän asuinpaikoista käytännössä mitään. Että tuo ei mun mielestä voi ainakaan olla syynä kuin korkeintaan about 10-v koululaisten kohdalla.
melkein jo 50/50, en näe mitään ongelmaa järjestelyssä. Kunhan teette asiasta kunnon paperit joista käy ilmi tuo. En odotya, että rupeaisitte asiasta riitelemään, mutta varmuuden vuoksi.
Se kyllä ihmetyttää, että etä-äiti lytätään kovin helposti, eikä hyväksytä sitä, että kaikki eivät tee asioita samalla muotilla.
niin hankalaa olisi. Meillä on reilu vuotias poika, ja isä on alusta asti ollut hänelle tärkeä. Hoidamme molemmat paljon lasta, isä leikkii joka päivä, syöttää aamupuuron ja iltapuuron, hoitaa vaipanvaihtoja ja hammaspesut, sylittelee, halaillee ja hoivaa. Itse en ole ollenkaan työpäivän päälle noin reipas, vaikka toki leikin ja sylittelenkin.
Jos meille tulisi ero, en tiedä, miten asia hoidettaisiin. En haluaisi missään tapauksessa, että isä erotettaisiin lapsesta. En kyllä itsekään haluaisi elää erossa... Mutta ns. kulissiliitto on huono ratkaisu kaikkien kannalta, se voi sairastuttaa henkisesti koko perheen. Lapset vaistoavat paljon, ja ristiriidoilta ei sellaisessa suhteessa voi välttyä.
Varmaankin ratkaisisimme sen niin, että lapsen elinpiiri muuttuisi mahdollisimman vähän. Ja koettaisimme saada järjestymään, että asuisimme ihan lähekkäin, niin, että lapsi voisi tavata molempia vaikka päivittäin, jos siltä tuntuisi. Toki varsinainen koti olisi jomman kumman luona.
Ei tilanteeseesi ole yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. On vain noudatettava pienimmän haitan periaatetta.
Minun ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa noin vaan (täältä ei löydy töitä kun jotain pätkätöitä jos niitäkään) ja ihan työttömäksikään en halua jäädä.
Mieti nyt vielä, kumpi on tärkeämpää sinulle: hieno ura vai elämä pienen lapsesi kanssa?
Toisaalta, kun joku ihmetteli, että "miten voit hylätä lapsesi?", niin erossahan aina jompi kumpi joutuu lapsen ns. "hylkäämään". Mutta haluatko sinä olla se hylkääjä? Mitä jos järjestäisit elämäsi (työasiat) niin, että voisit asua lapsesi kanssa?
En ole ap, mutta etä-äiti kyllä. Jos satuit lukemaan miten ap tapaa lastaan niin se ei todellakaan ole hylkäämistä, heillä meni minusta äkkiseltään katsottuna tapaamiset/hoitamiet 50/50.
Ja täytyyhän ap:n jollain elää, ei kaikki halua jäädä työttömäks kotiin peukaloita pyörittämään.
Minun ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa noin vaan (täältä ei löydy töitä kun jotain pätkätöitä jos niitäkään) ja ihan työttömäksikään en halua jäädä.Työttömyys on sinusta pahempi asia, kuin lapsen "hylkääminen"? Mieti nyt vielä, kumpi on tärkeämpää sinulle: hieno ura vai elämä pienen lapsesi kanssa?
Toisaalta, kun joku ihmetteli, että "miten voit hylätä lapsesi?", niin erossahan aina jompi kumpi joutuu lapsen ns. "hylkäämään". Mutta haluatko sinä olla se hylkääjä? Mitä jos järjestäisit elämäsi (työasiat) niin, että voisit asua lapsesi kanssa?
Täällä kannustetaan jäämään työttömäks yh:ks ja sit kuitenkin täällä haukutaan yh:t luusereiks, jotka vaan on kotona eikä mene töihin. Vaihtuuko teillä mielipiteet ketjun mukaan???
Minun ei ole mahdollista vaihtaa työpaikkaa noin vaan (täältä ei löydy töitä kun jotain pätkätöitä jos niitäkään) ja ihan työttömäksikään en halua jäädä.Mieti nyt vielä, kumpi on tärkeämpää sinulle: hieno ura vai elämä pienen lapsesi kanssa?
Toisaalta, kun joku ihmetteli, että "miten voit hylätä lapsesi?", niin erossahan aina jompi kumpi joutuu lapsen ns. "hylkäämään". Mutta haluatko sinä olla se hylkääjä? Mitä jos järjestäisit elämäsi (työasiat) niin, että voisit asua lapsesi kanssa?
kun ajattelet lapsesi parasta