Mikä siinä imukupin laittamisessa sattuu niin paljon ?

mutta kaiken järjen mukaan itse synnytyksen pitäisi sattua enemmän

ja mietin eilen samaa. En muista että se olisi sattunut. Ehkä tuntunut vähän epämiellyttävältä kyllä.

Jos kovasti jännitti tilannetta, lisäksi huoli vauvasta, niin voi aiheuttaa tuollaista hiukan hysteeristäkin itkua.

Tai kyllä se lääkäri tuikkasi nopeasti jonkun puudutuspiikin, mutta leikkasi samantien pari kertaa välilihaa ja tunki kätensä imukuppeineen sisään, puudutus ei siis todellakaan ehtinyt vaikuttaa... Se siinä sattui ja huusin minäkin täyttä huutoa! Ja mitään muita puudutuksia tai kivunlievitystä en siis saanut. Onneksi sitten kuitenkin lääkäri päätti ommella nuo välilihan haavat nukutuksessa.

Mitä siinä oikein tapahtuu? Kauhistuneen kiinnostuneena minäkin kyselen :/

emättimen suulta. Miten se voi sattua niin paljon, lapsen pää on paljon isompi..

Itselläni ei ole imukupista kokemusta, mutta napanuoran löysääminen vauvan kaulasta sattui p*rusti ponnistamista enemmän silloin, kun vauva oli vielä aika syvällä. Luulisin, että samantapaista kipua.

muista että olis sattunut, olin ihan puuduksissa epiduraalista. Eihän se kuppi mikään tulisuudelman kokoinen ole...

jos ensin leikataan rikki ja sitten ronkitaan ronskisti niin mikähän siinä oikein sattuu????



minua ainakin sattuu synnytyksen aikana ihan sisätutkimus...

Ja vauva oli niin iso että en sitä saanut ponnistettua ulos itse; revittiin siis väkisin ja lääkäri vauvan synnyttyä ja koon paljastuttua pyysi itse anteeksi ja sanoi että olisi pitänyt tehdä keisarinleikkaus... Ja esikoinen oli siis kyseessä. Tämän kauhukokemuksen jälkeen en ilman epiduraalia ole suostunut synnyttämään! :-)

miten parannuit ?

Ja sit piti pidätellä kun imukuppi laitettiin ja väliliha leikattii, ei kivaa. Toinen lääkäri vielä opetteli sitä, toinen neuvoi.

Ponnistaessa lääkäri veti lasta ulos väkisin, sit kun just tulos ulos piti odottaa... sattui oikeasti peräaukkoon kuin keilapallo olisi tullu sieltä ulos.

Vauva oli todettu isokokoiseksi niin väkisin vaan yritetään repiä ja aiheutettiin äidille tuplakärsimykset. Se imukuppia käyttelevä lääkäritätikin oli minusta aika tyly ja ihankuin vihainen kun ei äiti saanu lasta puserrettua ulos. Jos minä oisin ollu toi äiti niin en ikinä olis antanu ton päätyä telkkariin.

Lääkäri joutui työntämään vauvaa takaisin päin kanavassa, jotta sai imukupin reunat kunnolla kiinni. Ja voin kertoa, että se sattui TODELLA paljon. Vauvaa ei meinattu saada ulos imukupin avulla, lääkäri otti jalalla tukea sängystä ja veti hulluna kaksin käsin. Luulin oikeasti kuolevani.



Synnytin toisen ilman puudutteita normaalisti ja se tuntui ihan unelmalta imukupin laittoon verrattuna.



Kun katson noita ohjelmia, pystyn 100% eläytymään siihen huutoon ja kipuun!

ja vauva oli melko ylhäällä kun imukuppia alettiin käyttelemään. Eikä ollut mitään hellävaraista toimintaa. Jos vauva syntyy ilman vetämistä itsellään, se ei todellakaan tunnu samalta kuin että väkivalloin kiskotaan. Tässä on varmasti eroa siinäkin miten kaukaa täytyy vetää.

Vauva oli vielä ylhäällä, kudokset jäi koko ajan kupin väliin jotenkin ja sitä vaan survottiin väkisin sisään. Mutta se ulosrepiminen sattui kyllä vielä enemmän :/

Mutta ilman puudutusta se voi sattua aika hemmetin paljon.



Mulle ei ehditty antaa mitään kivunlievitystä (no ilokaasu oli, mutta se otettiin pois ennen ponnistusvaihetta). Kun sykkeet romahti ja vauva jäi jumiin, niin se oli vain revittävä ulos sieltä. Siinä ei äidin kipuja kyselty.



Ja vauvan pää ei todellakaan ollut ulkona, vaan kanavassa. Kuvittele miltä tuntuu kun väliliha leikataan nopeasti ilman puudutusta ja sen jälkeen tungetaan imukuppi ja käsi sisälle. Kun kivuliaat supistukset on vielä päällä. Helvetilliseltä.



Mulla imukuppi vielä irtosi kun lapsivedet tuli vasta siinä vaiheessa (eli lapsi ei todellakaan ollut ulkona). Eli sama tuska uudestaan.



Olisin oikeasti ampunut itseni jos olisin aseen saanut, niin paljon se sattui.



(Ekassa synnytyksessä laitettiin imukuppi, mutta mulla oli spinaalipuudutus, joten se ei juurikaan tuntunut.)

"kiskoi kaksin käsin ja otti tukea sängystä "

eikäs iinä vaiheessa olisi pitänyt jo leikata

Ja viisi päivää makasin sairaalasängyssä (menetin verta paljon, hemoglobiini alimmillaan 59), ja vauvakin oli tuon ajan lastenosastolla happikaapissa hoidossa. Ei siis kovin ruusuinen alku äitiydelle, mutta onneksi nyt on terve 10-vuotias :-). Ja tosiaan itselläni onneksi tuon jälkeen pari hyvin mennyttä synnytystä takana :-)

Minulla myös lääkäri otti jalalla tukea sängystä ja veti voimalla. Samalla kaksi kätilöä piti mun jaloista kiinni ja veti niitä taaksepäin. Ja kolmas kätilö työnsi vauvaa mahan päältä.



Ja koe tämä ilman puudutuksia. Käsittämätöntä tuskaa.



Mutta luojan kiitos vauva syntyi terveenä.



19