Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon tästä kierteestä?
15.02.2010 |
Mies on yrittäjä ja siis 6-7 päivää viikossa töissä eikä tietty voi pitää lomia (edes sairaslomia), minä olen töissä 5 päivää viikossa, meillä on 2 lasta toinen koulussa toinen hoidossa (ei harrastuksia).
Minä herään aamulla ja hoidan lapset ja vien hoitoon/kouluun ja menen töihin, mies hoitaa itsensä töihin.
Illalla haen lapsen hoidosta (koululainen menee päivän aikana itse kotiin), samalla käyn kaupassa ja kotona alan tehdä ruokaa huomista varten (kotona olen siis n klo 18). Samalla pesen pyykkiä ja siivoilen, tyhjennän tiskikonetta ja muuta sellaista, tarksitan isomman läksyjä ja huolehdin että kaikki kouluvarusteet ovat huomiselle valmiina, että sukset7luistimet yms on huollettuna ja valmiina kouluun/hoitoon yms... laskujen maksu on minun harteilla yms...
Salatut elämät katson jos ehdin, yleensä laitan samalla iltapalaa perheelle ja klo 20 pitää alkaa syömään iltapalaa ja laittaa nuorempaa nukkumaan,noin klo 21 pienempi sänkyyn ja iltapalan siivoukset, jossain välissä ollaan käyty saunassa/suihkussa ja laitettu ne pyykit kaappiin... Vielä huomiset eväät valmiiksi ja sitten pääsen itse "rentoutumaan".
Mies on tullut kotiin klo 18-20 välillä ja katselee tv:tä ehkä lämmittänyt saunan, pelaa tietokoneella, syö tai puhuu puhelimessa, ehkä käynyt uudestaan töissä toimittamassa jotain asiaa...
Mun mielestä tää ei mee ihan oikein, ja en tiedä miten tämän nätisti selittäisin miehelle että voisi oma-aloitteisesti tehdä jotain vaikka onkin aina töissä. OIkeesti ei oo aina töissä usein tulee jo puol 6 kotiin eikä koskaan mene ennen 9 töihin.
Minä tietysti olen ihan loppu ja en jaksa enää mitään ja vaan huudan ja karjun ja raivoan kun kukaan muu ei tee mitään, lapset varmasti vihaa mua ja mies ei halua olla kotona eikä mun kanssa koska olen niin kiukkuinen!
Jaa no miksiköhän olen???
Kommentit (18)
Jos kävisitte vaikka 2xvk ja ulkoistat ainakin toisen kauppareissun miehelle, lista käteen vaan, älytöntä ravata kaupassa usein. Sitten otat asian puheeksi ja ehdotat että mies hoitaa aina kotona ollessaan tietyt jutut, vaikkapa tiskikoneen ja roskien viennin. Koululainen imuroimaan 1xvk. Ainakin ma-ti ruuat voit tehdä sunnuntaina valmiiksi. Ja itse relaat vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyykkäät kaikki sunnuntaina ja jokainen nippaa omat pyykkinsä. Miehelle simppelit perushommat.
tekee pitkää päivää ja jos tulee ajoissa kotiin jatkaa töitään koneella. Minäkin pyöritän lähes yksin tätä huushollia. Itse menen tosin töihin jo 7 aamulla ja mies vie pienmimmän hoitoon ja katsoo että ekaluokkalainen saa aamupalaa yms. Teen onneksi vain 6-tunnin päivää eli olen takaisin kotona kahden maissa. Sitten onkin läksyjen tarkastusta, ruoan laittoa, pyykin pesua yms. Lapsilla on harrastuksia 3 arki-iltana eli minä kuskaan heitä yleensä niihin.
Meillä mies onneksi osallistuu siivoukseen viikonloppuna, kun käsken, mutta oma-aloitteisesti ei kyllä tee paljoa kotihommia.
Mitään en voi suunnitella miehen varaan arki-iltaisin kun ei koskaa etukäteen tiedä koska on myöhään töissä.
Mies on tietysti väsynyt kun on rankka työ ja minä väsyn omiin töihin ja näihin kotitöihin ja silloin tietysti tulee riideltyä kotihommista.....
Olen itse yrittänyt ottaa rennommin ja antaa osan hommista odottaa viikonloppua.
sellainen olo että mua ei arvosteta yhtään, sekin vielä että jos mies on kipeä (ajatellaan aikaa ennen kun alkoi yrittäjäksi) niin hän sairasti, makasi sohvalla ja katsoi tv:tä, kun minä olin kipeä, mies makasi sohvalla ja katsoi tv:tä minä tein edelleen kaikki kotihommat.
Mulla on niin hyväksikäytetty orja olo. =(
käyttäkää hyvät ihmiset palveluita! monet noista arkirutiineista voi ulkoistaa. haluaisiko esim naapurien teinit extra-rahaa jos otat heitä auttamaan talouden hoidossa. sen lisäksi lapsenne voisivat auttaa teitä pitämään taloutta pystyssä. asiasta ei tarvitse tehdä orja työtä vaan reippaasti kannustat lapsianne mukaan perheen yhteisiin askareisiin. voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja palkkaa siivooja. Mies maksakoon kun ei kerran osallistu työpanoksellaan kodinhoitoon.
sillon jaksoin ja olin iloinen, sitten tarjottiin vakkari paikkaa ja ei oikein voinu kieltäytyä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan turhaa olla kiltti tyttö ja marttyyri. Sillä et tule KOSKAAN saavuttamaan mitään.
Et kertakaikkiaan tee enää miehen puolesta mitään. Kirjoitat kirjeen ja selität, miten hyväksikäytetty ja orjamainen olo sinulla on ja mitä SINÄ aiot tehdä, jos ei tilanne muutu, pysyvästi. Ei ruokaa miehelle, ei todellakaan mitään seksiä! Hyi, miten sinä alistut patjaksi patalaiskalle, itsekkäälle paskalle?
Nyt itsekunnioitusta peliin. Kukaan ei kunnioita sinua, ellet itse ensin kunnioita itseäsi ja omia tarpeitasi. Jos olet kipeä, et todella ala uhrautumaan pikkumarttyyrinä, vaan makaat vaan.
Mieti myös ihan rehellisesti pitemmällä tähtäimellä, että olisiko elämäsi helpompaa ja lapsillasi rauhallisempi koti, jos mies ei enää asuisikaan siellä...? Jotkut miehet eivät muutu, vaikka miten yrittäisi. Sinä ansaitset kunnioitusta, ota, mikä sinulle kuuluu. Kukaan ei sitä tule sinulle tarjoamaan.
(ajatellaan aikaa ennen kun alkoi yrittäjäksi) niin hän sairasti, makasi sohvalla ja katsoi tv:tä, kun minä olin kipeä, mies makasi sohvalla ja katsoi tv:tä minä tein edelleen kaikki kotihommat. Mulla on niin hyväksikäytetty orja olo. =(
[/quote]
Yrita tehda se tyonjako niin ettei sun tarvi pakosti tehda niita hommia jotka mies jattaa tekematta. Han voi hoitaa omat pyykkinsa nyt ihan ensiksi. Voisitteko sopia kokkaamiseen vuoropaivat? Kun on paatetty moneltako lapsilla pitaa olla ruoka edessa niin jos ei ruokaa nay poydassa, lahdet vaan kylmasti lasten kanssa ulos syomaan. Mies voi sitten kokkailla itselleen kun silta tuntuu, ja vastata lasten kysymykseen miksei ollut isin vuorolla ruokaa.
Ja kun olet kipea, vetaydy makkariin, kerro lapsille etta aiti on nyt kipea ja isa hoitaa, ja laita ovi kiinni! Jos lapset tulee jotain sulta pyytamaan niin sano vaan kylmasti etta isa laittaa, menkaa silta kysymaan. Kylla noin isot lapset jo ymmartaa mita se tarkottaa etta on sairas eika voi nousta sangysta. Jos kipeanakin norkoilet siella keittiossa puuhailemassa niin kai ne sinulta pyytaa mieluummin kuin isaltaan joka makaa sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta ainahkin ihan ekaksi miehen pyykkien peseminen ja laita ruoka pelkästään lapsille ja itsellesi. Houkuttele lapset mukaan kotihommiin ja sopikaa vaikka palkkiojärjestelmä (kun on x kappaletta kotihommia tehtynä, saa 1-2 euroa rahaa tms).
Jos mies jossain vaiheessa kysyy mikset ole pessyt hänen pyykkejään, kysy mikset itse ole pessyt jne
Opeta lapsesi viikkaamaan omat pyykkinsä narulta kaappiin, siivoamaan omat lelut paikoillee ym.
Miehesi onkin sitten kovempi pala. Veikkaan, että mikään ei muutu niin kauan kuin teet kaiken. Hän kestään sen huutamisenkin, kun voi olla tekemättä mitään.
Vähennä tekemistä. Laita lapsille (ja itsellesi) ruoka, aina parempi jos saat lapset mukaan esim pöytää kattamaan, juttele samalla miten tärkeä on kaikkien tehdä yhdessä kotitöitä, yksin ei kukaan jaksa. Pese lasten pyykin (ja omasi). Osta kaupasta mitä itse (ja lapset) haluat syödä jne.
Ehkä se mies jossain vaiheessa huomaa...
Tuo pesen vain omat ja lasteni pyykit, laitan ruokaa vain itselleni ja lapsilleni - siitä seuraa vain pattitilanne. Ei mies tuollaisella kiusaamisella nöyrry jos se on tavoite. Minä yritäisin vielä kerran rauhallisesti keskustella asiasta, ja yksinkertaisesti toteaisin etten enää jaksa. Sovittaisiin taas kerran ne työnjaot, ja niin, että jos mies ei tee omaa osuuttaan niin se miehen osuus ei ole sellainen et sun on pakko hoitaa se välittömästi (kuten esim lasten nukuttaminen).
Jos mies jossain vaiheessa kysyy mikset ole pessyt hänen pyykkejään, kysy mikset itse ole pessyt jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies toimisi varmaan samalla lailla vaikka olisi ulkopuolisella töissä.
Meillä on niin päin, että minä (nainen) olen yrittäjä ja teen töitä kotona. En kyllä voi itse valittaa, että joutuisin tekemään kaiken itse, mieheni osallistuu kiitettävästi. MUTTA siitä huolimatta usein asiat menee niin, että minä "siinä sivussa" hoidan vähän sitä sun tätä, kun kerran olen kuitenkin kotona (vaikka töitä pitäisikin tehdä). Sitten, kun puoli päivää on kulunut kaiken maailman juoksevien kotiasioiden hoitamisessa, joudunkin tekemään ilta- ja yömyöhällä töitä, kun muu perhe jo nukkuu. Toisaalta se sopii minun vuorokausirytmiini, joten se ei ole ongelma. Mieheltä jos kysyttäisiin hän saattaisi nähdä asian siinä valossa, että minä teen "aina" töitä (onhan helppo mennä käväisemään koneella, kun lapset touhuavat omiaan), kun taas itse näen sen niin, että en saa "koskaan" tehdä rauhassa töitä. Totta varmaan molempien näkemys, osittain.
Ap:n ongelmaan: etkö todella voisi sopia miehen kanssa jotakin tiettyä askaretta, esim. lapsiin liittyvää, jonka mies hoitaisi säännöllisesti. Vaikka veisi hoitoon menevän aamuisin hoitoon. Tai kävisi tekemässä ne kauppaostokset 2-3 kertaa viikossa. Täytyyhän molempien vanhempien osallsitua, ei se muuten onnistu!
tästä asiasta tasaisin väliajoin aina tapellaan ja ehkä kerran sen jälkeen mies imuroi tms... ja olen koittanut sitä että antaisin asian vaan olla, teen kaiken ja en kitise asiasta, mutta ei sekään auta vaikka mies niin väittää että jos en kitisis ja valittaisi niin hän tekeisi jotain, suuttuu jos ptan asian puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä odota oma-aloitteisuutta äläkä sano mitenkään nätisti, vaan sovitte selvän työnjaon.
vastuulla. Ei kannata odottaa oma-aloitteisuutta.
tehtiin joskus oikein lista että mitkä työt kuuluu kenellekin, mutta jostain syystä se ei toiminut, mies ei hoitanut töitään...
Eikä mies käsitä sitä että minä en jaksa ja siksi olen kiukkuinen.
Sanoinkin eilen että ei välitä minusta enää muuta kun sänkypuuhissa ja suuttui tietty siitäkin, en saisi mistäänasiasta sanoa yhtään mitään kun suuttuu heti.
Pitänee vissiin tyytyä kohtaloon. =(
Opeta lapsesi viikkaamaan omat pyykkinsä narulta kaappiin, siivoamaan omat lelut paikoillee ym.
Miehesi onkin sitten kovempi pala. Veikkaan, että mikään ei muutu niin kauan kuin teet kaiken. Hän kestään sen huutamisenkin, kun voi olla tekemättä mitään.
Vähennä tekemistä. Laita lapsille (ja itsellesi) ruoka, aina parempi jos saat lapset mukaan esim pöytää kattamaan, juttele samalla miten tärkeä on kaikkien tehdä yhdessä kotitöitä, yksin ei kukaan jaksa. Pese lasten pyykin (ja omasi). Osta kaupasta mitä itse (ja lapset) haluat syödä jne.
Ehkä se mies jossain vaiheessa huomaa...
Ja niin kauan, kun ei ole, ei tee.
Suostuisikohan kokeilemaan roolien vaihtoa vaikka vain viikoksikin? Eli, hän tekisi kaiken mitä sinä normaalisti ja päinvastoin.