1v2kk itkee kaikki päivät.VAatisi koko ajan syliä ja leikkiä.
1v 2 kk ikäinen taapero itkee aina. Pitäis koko ajan viihdyttää tai pitää sylissä. En jaksa koko aikaa. Olemme kotona, hän ei ole päiväkodissa. Päivät on vaan huutoa.
Hän on tosi tyytymätön ja pitkästynyt. Leluja on mutta ne ei riitä, hän ei vaan viiihdy!
Onko muut taaperot tällaisia? ???
Kommentit (27)
vauvan ulottuvilla ole mitään vaarallista. Keittiönkaappien alalaatikot täyteen ei-vaarallisia keittötarvikkeita ja sama olkkarissa, kirjahyllyjen alakaappit täyteen vaaratonta tavaraa jne. Sitten päästät vauvan irti etkä kiellä sitä ollenkaan. Takaan että viihtyy pari vuotta.
Mun taapero tykkäsi aina olla menossa. jos oltiin vaan kahdestaan päivä kotona, niin hän kiukutteli kovasti...
Lähtekää pois kotoa, perhekerhoihin ja kahviloihin ja puistoon. Meillä oli samanlainen tapaus -tai kaksikin-, ja ollaan harrastettu jo ihan pienestä jumppaa ja muskaria yms, kun minä en vaan jaksa leikittää jatkuvasti. Jotkut lapset kuulemma leikkivät itsekseenkin, mutta meillä ei niitä ole näkynyt, heh.
Meillä molemmat lapset on siinä vähän päälle vuoden ikäisenä roikkuneet koko ajan puntissa, koko ajan pitäisi olla sylissä jne. Rasittavaa aikaa, mutta jossain vaiheessa sekin sitten vaan on helpottanut
Ei ihme että huutaa jos vain möllötätte kotona, ettekä tee mitään. Sitä se vanhemmuus on, että keksit lapsellesi tekemistä, ja teet hänen kanssaan. 1v on vielä niin pieni, ettet voi vaatia että hän keksisi ite leikit ja leikkisi itsekseen. Lisäksi hän vaistoaa sinun ärtymyksesi häneen, mitä muutakaan hän voi kuin itkeä??
sekä eroahdistusta että tylsistymistä.
Mulla tuon ikäinen on alkanut jo kaipaamaan kodin ulkopuolisia virikkeitä. Välillä kyllä ollaan päivät vain kotona, mutta sitten pitää enemmänkin jo leikittää.
ja oli nytki kolmen ikävuoden tiimoilla.. ihan oikeesti vaan tylsistymisestä..
kun kerhoarki yms alkoi taas normaalisti niin johan meno hellitti, yöunet parani ja tuo takertuvuus ja itkuisuus loppui kuin seinään.
meillä ei olla kahta pvää 4seinän sisällä, ilman virikkeitä. ulkoilusta nää ei niinkään perusta, mikä on ärsyttävää (paitsi kun sairastetaan, sillo on onnellinen ettei kukaan hingu ulos)
Kävimme kyllä paljon kodin ulkopuolella, mutta niissäkin jutuissa monesti vaan roikkui minun puntissani. Oli se nyt tietysti äidille vähän vaihtelua, että lapsi roikkui puntissa kodin ulkopuolella... ja siis sinänsä lapsi on varmaan muskareissa yms viihtynytkin, mutta vain kosketusetäisyydellä :)
Kotona ei todellakaan ollut mitään hyötyä siitä, että taapero olisi saanut tutkia laatikoita tms (ja saikin, ei meillä ole ollut kotona juuri mitään paikkoja, joiden tutkimista olisi pitänyt kieltää). Laatikoiden tutkiminen tai mikä tahansa on ollut kivaa vain, jos äiti tai joku muu aikuinen on ollut mukana tekemässä sitä.
Meillä on alkanut valitettavasti helpottaa vasta hieman ennen kuin lapsi täytti kolme vuotta. Sitä ennen ei yksin leikkimistä ole juuri meidän huushollissa näkynyt.
ettei ole esim. kuumeeton korvatulehdus tms.
Eroahdistus on kovimmillaan eli äiti on nyt maailman napa. Kotona ollessa korostuu ja muualla uteliaisuus vie äidistä voiton. Helpottaa kun lapsi 1,5v.
oli kuumeeton korvatulehdus.........
mutta meni muutama vko sitten ohi, kun poika oppi kävelemään. Nyt leikkii keittiössä kattioilla ja pannuilla ja aina välillä kävelee tarkistamaan missä äiti on. Tuo takertuvuus oli raskasta aikaa, mutta kyllä se menee ohi. Kannattaa tosissaan rytmittää päivää niin, että on mahdollisimman vähän sisällä sellaista luppoaikaa; me käytiin aamupäivällä kaupassa, sitten ruoka ja päikkärit ja iltapäivällä pulkkailua tms. Jos on koko päivän sisälllä, niin kyllä pitkäksi tulee aika ja molemmat tylsistyy.
meillä oli säännöllinen päivärutiini mitä noudatettiin ja silti vaan huusi ja kiljui. yksi kaunis päivä heräsimme,pakkasin lapselleni reppuun ruokaa,vaippoja ja vaatteita ja lähdimme päiväksi linkalla kaupungille. kävimme kiertelemässä kauppoja,kävimme syömässä ravintolassa ihan kaksistaan ja kävimme leikkipuistossa. sitten koitti päikkäriaika ja tulimme linkalla kotiin nukkumaan. kertaakaan ei koko reissun aikana kiukunnut,kiljunut,tms.. silloin totesin että on aika muuttaa perinteitä ja mennä ja tulla lapsen kanssa niinkuin mieli tekee..vietimme aikaa puistoissa,rannalla,ym.. kesällä ja nautimme olostamme
Te tarvitsette molemmat virikkeitä kodin ulkopuolelta. Ei ihmistä, pientä eikä isompaakaan, ole tarkoitettu säilöttäväksi neljän seinän sisälle, alkaahan siinä pinna kiristyä itse kullakin.
Tuon ikäinen, jos kävelee siis, tarvitsee myös ihan fyysistä rasitusta, lumessa möyrimistä, jumppasalissa kirmaamista, juoksua, temppuilua, ihan mitä vaan. Muuten ei ruoka ja uni meinaa maistua.
Mä suosittelen, että otat ilon irti elämästä. Sun lapsi on vielä siinä mielessä helppo, että hän suhtautuu avoimesti kaikkeen, ja kaikki on mielenkiintoista, jos vain äiti menee siihen mukaan. Jos sulla on auto tai teillä menee linjureita, niin lähiympäristössä on varmasti kaikkea mielenkiintoista. Hyvät eväät vaan matkaan. Itsekin nautit kotona olemisesta enemmän. Toi elämä helpottaa muutenkin kun lapsi tuosta vielä vähän kasvaa eikä ole niin riippuvainen, mut tästä hankalasta vaiheesta selviää helpommin kun ei jää kotiin sitä murehtimaan ja kiukuttelua kuuntelemaan.
Meidän tyttö on ollut aina tuollainen, jo "vauvana" kaipasi koko ajan huomiota ja en saanut käydä edes viereisessä huoneessa. Oli jotenkin tyytrymätön oloonsa kotona ja mulla alkoi kiehua, kun en keksinyt enää mitään tekemistä itselleni ja lapselle. Leikin, lauloin, ulkoiltiin yms.
Lapsi aloitti tarhan kaksi kuukautta sitten, viihtyy tosi hyvin siellä. On touhua ja tekemistä, iltaisin kaipaa minun huomiota. Se on tietenkin ihan ymmärrettävää. Nyt olen itsekin tyytyväinen kun minulla ja lapsella on molemmilla asiat hyvin. Edelleenkin lapsemme tykkää menosta ja meiningistä, iltapäivä-ilta kotona hän ei jaksa, pitää mennä jotain tekemään.
Suosittelen tarhaa ja/kerhoja!
suosittelen. Pari kertaa viikossa vaikka MLL:n perhekahvilaan tai avoimeen päiväkotiin tai kerhoon helpottaa kummasti äidin jaksamista.
Tuo takertuvuus on ahdistavaa varsinkin jos vielä imetät, muistan sen ajan, mutta jos asennoituisit siihen niin, että unohdat siivoamiset ja pyykkihuollon ym. ja keskityt ainoastaan taaperoon nyt kun hän sitä kaipaa. Vaihe menee pian ohi ja sitten huomaat kaipaavasi lasta lähellesi.
Eroahdistusaika alkaa n. 8 kk:n ikäisenä vauvoilla ja meilläkin jatkui pitkään vielä sen jälkeen. Aloin antaa aikaa eli menin vaikka lattialle pienen viereen filtille ja tuijottelimme toisiamme. Pian huomasin, että n. 30-45 minuuttia tällaista totaalista huomiota riittää ja vauveli jaksoi taas hieman itsekseenkin tutkia ympäristöä.
Tsemppiä!
Kuulostaa siltä että lapsi kaipaisi enemmän virikkeitä.
No huh huh!
Noin pienen paikka on kotona äidin/hoitajan kanssa!
Virike on sana jota hoetaan vastauksena kaikkeen ilman, että kysymystä edes pohdistaan. Eihän noin pieni tarvitse vielä mitään sen kummempia virikkeitä kuin oman äidin ja isän seuraa, yhdessä tekemistä vanhempien kanssa.
Tuon ikäiselle päiväkoti on infernaalinen viriketulva, enempi haitaksi kuin hyödyksi. Melutaso on tutkitusti lapsille liian korkea päiväkodeissa. Ja puhumattomalle lapselle päiväkoti on verrattavissa siihen, "kuin aikuinen tupsautettaisiin vieraaseen maahaan, jonka kieltä ei osaa keskelle vilkasta markkina-aukiota." (Lainaus Kelttikangas-Järviseltä)
Kyllä itsekkin meinasin viedä pojan 1v2kk päiväkotiin kun töihin lähden.. Onhan niitä hyviä hoitajia myös siellä!!!!