Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Saatteko mieheltänne koskaan lahjoja? Minä en saa

Vierailija
15.02.2010 |

Ei meillä myöskään juhlita äitienpäivää tai syntymäpäiviäni. Lasten (tietysti) ja mieheni syntymäpäiviä sekä isänpäivää juhlimme aina. Mieheni täyttäessä pyöreitä järjestin hänelle yllätysjuhlat, jonne tuli hänen parhaimmat kaverinsa pitkän matkan päästä ja hän sai myös lahjan. Minun pyöreitä ei juhlittu taaskaan mitenkään, enkä saanut lahjaakaan. Olen kertonut hänelle, että tämä loukkaa minua ja tunnen ettei hän välitä minusta eikä arvosta minua. Siitä huolimatta muutosta ei ole tullut. En tarkoita lahjoilla mitään isoa ja kallista, vaan pientä huomionosoitusta.

Kommentit (19)

Vierailija
1/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Juhlitaan, jos minä järjestän. Lahjoista en välitä, mutta esim. kukat, ravintolareissu jne. olisi mukavia. Romantiikkaa kiitos :-) Ja suoraan olen sanonut, mut muutosta ei tule. Onnittelupusun kyllä saan, jos muistaa tärkeän päivän, mutta ei kyllä ala järjestämään mitään. Ja muistaminenkin on vähän siinä ja siinä. Kukat olen sentään synnärille saanut ja ne olenkin sitten kuivattanut talteen.

Vierailija
2/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tulipa mieleen etten saanut häiden jälkeen huomenlahjaan enkä lasten syntymänkään jälkeen saanut yhtään mitää, ei mitään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jouluna saan, jos olen ennen sitä puhun, että ostin sulle lahjan ja mä toivoisin jotain sellaista.. Muuten ei kyl tajua lahjaa ostaa, jos en sitä itse pyydä. Synnärillekin pyysin, että tois mulle yhden tietyn karkkipussin, niin ei se tajunnut vaan toi tavallisen maitosuklaalevyn..sitäkään ei ois tuonut, jos en ois jotain pyytänyt :(

Vierailija
4/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kaveripiirissäni olen kylläkin sitä. Pyöreitä täyttäessäni oli todella noloa, kun monet kyselivät, mitä sain lahjaksi mieheltäni. Silloin odotin todellakin jotain ja voin kertoa, että pettymys oli suuri.



Ap

Vierailija
5/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja lopeta miehes juhlat, tuskin sekään niistä pitää! ihan naurettavaa tollanen uhrautuminen, aikuiselta!

Vierailija
6/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta taidan kyllä ruveta ostamaan itselleni niitä lahjoja.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä terveeseen, normaaliin parisuhteeseen kuuluu, että toista huomioidaan merkityksellisinä päivinä. Ei tarvitse olla mitään isoa ja mahtavaa, vaan huomioida oma rakas.

Vierailija
8/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Monet miehet ovat noissa asioissa onnettoman huonoja. Oma mieheni osaa onneksi joskus yllättää ihan oma-aloitteisestikin, mutta tarvitsee kyllä paljon ohjausta. Olenkin ottanut tavaksi sanoa hänelle vähän ennen jotain juhlahetkeä, mitä minä haluan. Sitten hän selkeästi tietää, eikä kerkeä unohtamaankaan asiaa. Ennen joulua sanelin, että haluan lahjaksi sitä, sitä tai sitä. Ystävänpäivänä halusin saada kukkia, mutta en todellakaan halunnut itse ostaa. Siispä ilmoitin miehelleni, että sunnuntaina on ystävänpäivä ja kerroin mitä kukkia rakastan. Lauantai-iltana minua odotti pöydällä ihana kimppu valmiina maljakossa. Ilahduttaa suuresti, vaikka onkin muistuttanut ja ohjeistanut itse. Mies ei siitä pahastu, pikemminkin helpottaa häntä. Muistan aina kiittää kauniisti ja näkee, että hän on hyvillään, kun kehun ja olen iloinen tuomisista. Miehet nyt vaan monesti kaipaa apua. Kokeilkaapa! Ystäväni neuvoi minulle tämän konstin ja olen ollut tyytyväinen! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on hevonkukkua. Jos vaimo sanoo kymmeniä kertoja, että tahtoisin jonkin lahjan syntymäpäivänä, mies voi kysyä, mitä tahtoisit, jos ei itse keksi. Vaimo voi kertoa, ja mies voi lahjan hankkia, koska vaimolle tulee siitä hyvä mieli. Ja koska mies rakastaa vaimoaan, hän haluaa, että vaimolla on hyvä mieli. Jos kymmenistä pyynnöistä huolimatta lahjaa tai mitään huomionosoitusta ei mieheltä koskaan tule, kyllä se minun mielestä selvää kieltä puhuu - minua ei kiinnosta sinun juhlapäiväsi, hyvä mielesi ja muistamisesi.



Mä en ole koskaan saanut mieheltäni yhtään ainutta lahjaa. En häälahjaa, huomenlahjaa, syntymäpäivälahjaa, joululahjaa, äitienpäivälahjaa enkä yhtään mitään, edes synnärille ei tuonut suklaata vaikka erikseen pyysin. Kukkia en ole koskaan saanut, mies ei ole koskaan vienyt minua syömään eikä kahville, elokuviin, teatteriin tai ylipäänsä yhtään minnekään. Tämä siksi, että "emmä osaa ostaa sulle lahjoja enkä tiiä millasista kukista sä tykkäät" (etkä ilmeisesti myöskään osaa kysyä asiasta), "kukatkin maksaa niin paljon ja hetihän ne vaan kuolee, sitä paitsi on ihan tyhmää maksaa hirveesti ravintolassa syömisestä tai kahvilla käymisestä, kun ihan hyvin voi laittaa ruokaa kotonakin ja keittää kahvit ite" (niin, miksipä sitä tuhlaisi rahaa vaimon takia, ja etpä sinä kotonakaan noutopizzaa kummempaa ruokaa koskaan laita).



Yhtään juhlapäivää mies ei edes muista, paitsi korkeintaan sen, että silloin hän tarvitsee sitä tai tätä ja se pitää hänelle ostaa lahjaksi (hääpäivä, joulu), ja jos muistutan, hänellä on aina jokin tosi hyvä peruste sille, miksei sitä voi/tarvitse juhlia. Ystävänpäivä ja äitienpäivä on "amerikkalaista krääsäpropagandaa", joulu "kristittyjen hevonpaskajuhla", mun synttäreitä ei voi juhlia, koska "eihän äidit vietä synttäreitä, ei hänenkään äitinsä oo koskaan viettäny", ja hääpäivää ei tarvitse juhlistaa, koska "johan me kerran mentiin naimisiin, ei kai sitä ny enää tarvi jauhaa". Samaan aikaan perheen suurimpia juhlapyhiä ovat miehen omat syntymäpäivät sekä isänpäivä, ja auta armias, minkälainen sota syttyy, jos edes yritän väittää, ettei niitäkään tarvitse sen kummemmin juhlia.



Ei ne miehet apua kaipaa sen kummemmin, ja jos kaipaa, kyllä ne osaa sitä pyytää. Aika harva mies oikeasti on huomaavainen ja kiltti, ja haluaa ilahduttaa ketään muuta kuin itseään. Suurin osa miehistä on itsekeskeisiä kusipäitä, joita pitäisi palvoa ja ylistää joka helvetin pyörähdyksestä, ja jotka mököttävät kuin pikkukakarat, jos koko ajan et ole kieli perseessä mielin kielin.

Vierailija
10/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta sitä tosiaan ihmettelen, miksi pitää tuottaa toiselle mielipahaa, kun se voisi tuottaa iloa niin helposti. Minäkin olen monesti sanonut hyvin suoraan mitä toivoisin lahjaksi, mutta ei se koskaan auta. Pääasia on mielestäni kuitenkin ajatus, ei sen lahjan tarvi olla kovin kummoinen, kunhan vähän viitsii nähdä vaivaa.



Ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pyysin mieheltä äitienpäivänä, että ekaa kertaa lapsen syntymän jälkeen sovittais että mies herää lapsen kanssa sunnuntaiaamuna ja minä saan nukkua. Siihen asti oli tehty 2 vuotta niin, että minä heräsin aina lapsen kanssa, mutta viikonloppuna menin joskus sunnuntaina takaisin nukkumaan kun mies heräsi. Pyysin hyvissä ajoin ja nätisti, monta päivää ennen äitienopäivää. Äitienpäivän aattona ajattelin sitten kerrankin vähän valvoa. Niin teki mieskin. Puoli kahdelta yöllä mulla rupes hermo menemään että eikö sun olisi aika mennä nukkumaan jos aamulla meinaat nousta? Ei vaikutusta. Menin sitten nukkumaan, mies jäi hereille. Aamulla kun lapsi heräsi, tönin miestä joka käänsi vaan kylkeä. Itse olin niin hereillä sitten ja viittuuntunut, että ihan sama vaikka nousinkin. En olisi vitutukseltani muutenkaan enää saanut unta. Mies kömpi pedistä puoli kymmenneltä ja kävi lykkäämässä mun käteen paketoimattoman lahjan. Että tällainen paskaritari meillä! Luulen että tuo oli se päivä kun meidän liitto kuoli. Edelleen ollaan yhdessä koska olen niin paska ja saamaton wt-luuseri.

Vierailija
12/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteet kuulostavat hurjan ankeilta, mutta mietin miten niihin on päädytty... En mä olisi pitkään katsellut miesystävää / poikaystävää, jos ei romantiikkaa ja merkkipäivien muistamista olisi ollut. Ja miten ihmeessä ootte päätyneet hankkimaan lapsia tuollaisten junttien kanssa???

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaihtelevasti..mut siihen heijastaa kaikki elämäntilanteet, esim rakennusaikana en todellakaan edes odottanut miehen muistavan..

Vierailija
14/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pyysin mieheltä äitienpäivänä, että ekaa kertaa lapsen syntymän jälkeen sovittais että mies herää lapsen kanssa sunnuntaiaamuna ja minä saan nukkua. Siihen asti oli tehty 2 vuotta niin, että minä heräsin aina lapsen kanssa, mutta viikonloppuna menin joskus sunnuntaina takaisin nukkumaan kun mies heräsi. Pyysin hyvissä ajoin ja nätisti, monta päivää ennen äitienopäivää. Äitienpäivän aattona ajattelin sitten kerrankin vähän valvoa. Niin teki mieskin. Puoli kahdelta yöllä mulla rupes hermo menemään että eikö sun olisi aika mennä nukkumaan jos aamulla meinaat nousta? Ei vaikutusta. Menin sitten nukkumaan, mies jäi hereille. Aamulla kun lapsi heräsi, tönin miestä joka käänsi vaan kylkeä. Itse olin niin hereillä sitten ja viittuuntunut, että ihan sama vaikka nousinkin. En olisi vitutukseltani muutenkaan enää saanut unta. Mies kömpi pedistä puoli kymmenneltä ja kävi lykkäämässä mun käteen paketoimattoman lahjan. Että tällainen paskaritari meillä! Luulen että tuo oli se päivä kun meidän liitto kuoli. Edelleen ollaan yhdessä koska olen niin paska ja saamaton wt-luuseri.

Voi ei. Kyllä minusta miehen pitäisi edes ä-päivänä herätä. Meillä on muutenkin tavallisina viikonloppuina jako niin, että mies nukkuu lauantaina ja minä sunnuntaina aamulla pitempään. Toimii hyvin ja kumpikin tietää sen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kai se sitten on perisuomalainen tapa, naiset on sellaiset miehet halunneet. Omassa kaveripiirissä huomataan naiset ja harratetaan tavallisia eurooppalaisia käytöstapoja ilman sen kummempia taka-ajatuksia tai tekoromantiikkaa. Itse pidän juhlista ja niiden järjestämisestä sekä lahjojen ostamisesta vaimolle, lapsille, ystäville jne.



Tavan rivimies 35 v

Vierailija
16/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mun yhdelläkään ystävällä ole vastaavaa. Ja kaikkien miehet on ihan normaaleja ja tavallisia suomalaisia miehiä. Taitaa olla aika poikkeuksellista tuo toisen huomioimattomuus. En itse kylä ikinä ottaisi tuollaista miestä. Tuntuu vähän myöhäiseltä harmitella, kun on jo lapsiakin tullut perheeseen.

Vierailija
17/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei mun yhdelläkään ystävällä ole vastaavaa. Ja kaikkien miehet on ihan normaaleja ja tavallisia suomalaisia miehiä. Taitaa olla aika poikkeuksellista tuo toisen huomioimattomuus. En itse kylä ikinä ottaisi tuollaista miestä. Tuntuu vähän myöhäiseltä harmitella, kun on jo lapsiakin tullut perheeseen.

Vierailija
18/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mielestä tollanen täydellinen välinpitämättömyys kymmenistää vihjailuista, pyynnöistä ja toiveista huolimatta kertoo siitä, että ne miehet kyllä tietää, mitä nainen toivoisi, mutta eivät jaksa siitä välittää. Ei taida muukaan parisuhde olla kummoisella tolalla.

Vierailija
19/19 |
15.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tilanteet kuulostavat hurjan ankeilta, mutta mietin miten niihin on päädytty... En mä olisi pitkään katsellut miesystävää / poikaystävää, jos ei romantiikkaa ja merkkipäivien muistamista olisi ollut. Ja miten ihmeessä ootte päätyneet hankkimaan lapsia tuollaisten junttien kanssa???

Ei meillä toki ollut miehen taholta mitään romantiikkaa tai vastaavaa edes seurusteluaikoina, minä silloin järjestin treffit jne. Jostain syystä en vain silloin siihen kiinnittänyt huomiota ollenkaan, ja ihan tosissani ajattelin, että hän ei oikeasti muistanut synttäreitäni tms. Jouluisin mies oli aina töissä, kiersi siis joulupukkina, joten emme juuri viettäneet joulua enkä osannut edes odottaa lahjoja. Ensimmäisen kerran oikeasti loukkaannuin siitä, etten saanut mitään muistamista mieheltä, oli synnytyssairaalassa, kun olin juuri punnertanut ulos esikoisemme - ja huonetoverit saivat joka päivä uuden kukkakimpun miehiltään, yksi mies toi jopa kaulakorun vaimolleen, mutta mun mies tuli tyhjin käsin, rojahti nojatuoliin ja tuhahti, että kauanko täällä nyt sitten pitää olla. Jälkeenpäin onnistuin sen selittämään itselleni niin, ettei mies vain tajunnut, että olisi voinut jonkin lahjan tuoda, ja että hän tosiaan ei viihdy sairaaloissa ja pitkästyi siellä. Vasta kuopuksen syntymän jälkeen tajusin, että tämähän on ihan järjestelmällistä, että mies "unohtaa" minut juhlapäivinä mutta itselleen vaatii aina muistamiset, ja suuttuu jos ei niitä saa. Sen jälkeen on perusteltu kaikki nämä hölynpölyamerikkalaisetkrääsäpropagandapäivät sun muut tekosyyt, miksi minut voi jättää huomiotta.

Mutta omapa on miehen valinta. Sanoin hänelle tuossa taannoin, että kyllä hän jonakin päivänä toivottavasti tajuaa olevansa juuri nyt totaalisen idiootti, ja toivottavasti tajuaa tulevaa vaimoaan sitten kohdella paremmin - minä nimittäin hyppään ensimmäisen miehen matkaan, joka ostaa mulle ruusun.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi kuusi kolme