Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen masennus?
14.02.2010 |
Onkohan mulla nyt sitten tuota...
Mikään ei oikeastaan innosta, itkettää melkein koko ajan, vauvaa nyt "jaksan" hoitaa, tottakai kun on pakko, tuntuu ettei elämässä oo enää mitää iloa tai mitään mitä oottaa..
Kuitenkin välillä on parempia päiviä ja hetkiä ja vauvan hymy saa mut hyvälle tuulelle. Ja edessäpäin on kuitenkin vaikka ja mitä, vauvan kasvua yms.
Synnytyksestä on nyt reilu 6vko, tätä on jatkunut nyt ehkä n.1vko, sitä ennen olin vaan iloinen ja jaksoin tehdä kaikkea ja olin onnellinen! Oon nyttenkin onnellinen, mutta itku tulee silti..
Kertokaas omia kokemuksia aiheesta ja miten olette selvinneet? Mietinkin että mainitsenko jälkitarkastuksen yhteydessä tästä vai annanko vain olla..
Kommentit (6)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
babybluesia :) Mainitse toki siellä jälkitarkastuksessa kuitenkin asiasta. Sekin jo auttaa, että saa jutella asiasta. Voi olla, että masennustakin on, mutta siihenkin saa apua. älä häpeä näitä tunteita, ne ovat niin normaaleja snnytyksen jälkeen. Tärkeää on, että pidät huolta itsestäsi vaikka se ei aina huvittaisikaan. Ota edes vähän omaa aikaa, käy vaikka kävelyllä ja laita isä hoitamaan vauvaa. Juttele lääkärillä, neuvolan terkkarille, kavereille... Se auttaa minua eniten. Kaikkea hyvää sinulle kohtalotoveri! Kyllä se siitä!
eikä yksin masennuksen merkki. olin ekan kuukauden tosi itkunen. vielä myöhemminkin olin herkkä itkulle jos olin väsynyt. nyt myöhemmin mut valtaa itku (vauva 3 kk) jos mietin mitä kamalaa mun rakkaalle vauvalle voikaan elämässä tapahtua. pidän itseäni aivan pöljänä mutta neuvolassa sanottiin että on aivan normaalia. tietysti jos muitakin masennuksen merkkejä täyttyy kannattaa ja pitää asiasta mainita, pahan olon kanssa ei saa jäädä yksin. ja vielä tärkeämpää kuin neuvolan tuki on vertais- ja läheisten tuki. tsemppiä!
Miksi aina puhutaan masennuksesta? Harva juuri synnyttänyt osaa varautua etukäteen siihen, että KOKO elämä ainakin ekat pari kuukautta pyörii täysin lapsen ympärillä. Se on se väsymys yhdistettynä siihen äkilliseen "vapauden" menettämiseen, joka saa itkemään.
Tuossa just totesin miehelle pari päivää sitten, että meidän elämä on kyllä muuttunut ihan radikaalisti. Nyt on melkein koko ajan jotain kotitöitä. Ennen lapsia niitä ei ollut juuri lainkaan. Näin se elämä vaan muuttuu. Tähän on vaan paras tottua. Ja silti olen sitä mieltä, että eka vuoteni esikoisen kanssa on ollut ihan elämän parasta aikaa!! :-)
Kuten jotkut ovatkin jo kirjoittaneet, tuollainen herkkyys voi olla ihan normaalia synnytyksen jälkeen. Kyse saattaa kuitenkin olla myös masennuksesta. Jos tuollainen "mikään ei huvita, kaikki itkettää" -olo jatkuu pitempään, asiasta kannattaa kertoa neuvolassa. Ja jos olo jatkuu, eikä neuvolassa asiaa oteta vakavasti ensimmäisellä kerralla, pitää ottaa uudestaan puheeksi.
Itselläni synnytyksen jälkeinen masennus oireili juuri noin. Mikään ei oikein tuntunut miltään, väsytti ihan sairaasti, vaikka olikin ns. helppo vauva, itketti jne. Aluksi neuvolassa asia kuitattiin ihan vaan tavallisena väsymyksenä, mutta onneksi päädyin ÄIMÄ:n nettisivuille. Siellä muut masennuksen kokeneet kertoivat kokemuksistaan ja sain vertaistukea. Otin asian myös uudelleen puheeksi neuvolassa ja lopulta minut otettiin vakavasti. Siinä vaiheessa en enää saanut nukuttua, vaikka vauva nukkuisikin, en jaksanut tehdä yhtään mitään, saatikka innostua mistään, suunnittelin miehen jättämistä jne. Onneksi sain mielialalääkkeet ja tilanne helpotti melko nopeasti.
Tarinan opetus: Herkkyys, itkuisuus jne. voi olla ihan normaalia, mutta voi olla myös oikeasti oire masennuksesta. Jos tilanne ei helpota muutamassa viikossa, asia kannattaa ja pitää ottaa puheeksi neuvolassa. Se, että välillä on parempia päiviä ei auta, jos yleismieliala on kurja.
Tsemppiä vauva-arkeen!
T4V eli vapaakilpirauhashormoni on alle 12, kannattaa aloittaa kilpirauhashormonikorvaushoito.