Mun elämäni on pelkkää antamista, en saa tästä itselleni mitään.

ja pyhä. Kakarat vinkuvat aamusta iltaan ja ukko vinkuu illasta aamuun seksiä. En saa itselleni yhtään mitään, vaikka oliko se niin että "Iloista antajaa Jumala rakastaa?"

Varsinkin miehet ottavat kaiken minkä irti saavat, lyövät muutaman kerran ja sitten jättävät. Herttaista.

Yritä miettiä sellaisia kivoja juttuja myös joita voit tehdä myös lasten kanssa! Tykkäätkö esim. käydä näyttelyissä? Onnistuu myös lasten kanssa! Liikkua luonnossa? Viettää löhöilypäivää koko päivä pyjamat päällänne? Onhan se rankempaa lasten kanssa kuin itsekseen, mutta ihan kivaa kuitenkin :) Ja muista ne omat päivät/illat/yöt! Niiden avulla jaksat taas arkea!

Onko lähipiirissä apujoukkoja (ystäviä, sukulaisia, MLL-hoitajia)?



Erilaisista seksitoiveista (jos todella risovat) ja muista parisuhteen jutuista kannattaa mennä pariterapiaan. Jos mies ei halua, mene yksin.



Ei Jumala ketään ohjaa uupumaan ja masentumaan. Ei ole enää silloin iloista antajaa.

että oppisi kunnon tytöksi ja hyväksymään miehen tarjoaman surkean seksin osaksi elämäänsä. Ja taas Jumala rakastaa iloista antajaa...

Pariterapiaan voi mennä yksinkin, JOS puoliso ei siihen suostu. Siellä voi sitten jäsentää ajatuksiaan, miten voi elämäänsä helpottaa ja parantaa ja haluaako esim. elää sellaisen miehen kanssa, joka ei kunnioita naista (JOS vonkaaminen on alistavaa ja naisen itsemääräämisoikeutta loukkaavaa).

Ai naisen pitäisi mennä yksin pariterapiaan että oppisi kunnon tytöksi ja hyväksymään miehen tarjoaman surkean seksin osaksi elämäänsä. Ja taas Jumala rakastaa iloista antajaa...