Lue keskustelun säännöt.
Suosikisi Anna- Leena Härkösen kirjallisesta tuotannosta
14.02.2010 |
Akvaariorakkautta on minun suosikkini.
Heikosti positiivinen myös kosketti, aiheensa takia lähinnä, ei niinkään kirjallisten ansioidensa tskis.
Härkönen on mielestäni parhaimmillaan terävän dialogin kuvaajana, ja aivan hillittömän hauska huumori hänellä on. Härkösen kirjat ovat muutenkin sivunneet omaa elämääni.
Vähän hätkähdin, kun luin, että hänen seuraavan kirjansa aiheena on sijaisvanhemmuus.
Tämä on meilläkin ollut suunnitteilla vuosia.
Kommentit (20)
Heikosti positiivista lueskelin Naistenklinikalla kun olin (hoidoilla saatuja) kaksosia synnyttämässä ja en oikein kyllä ollut samalla aaltopituudella kirjailijan kanssa, en jaksanut sitä ruikutusta lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin sen ennen kuin A-L alkoi ärsyttää mua. Nyt en viitsi sen tuotantoon koskea, kun on niin ärsyttävä persoona.
vaikea kysymys fanille, mä tykkään niistä kaikista! :)
Eniten mua on koskettaneet Loppuunkäsitelty ja Heikosti positiivinen. Häräntappoase on jäänyt lähtemättömästi mieleen omasta nuoruudesta, siis kun sen silloin ekan kerran luin.
juuri eilen lukaisin kirjan "Loppuunkäsitelty" ja se kyllä kosketti. "Ei kiitos" on ehkä silti suosikkini. "Heikosti positiivinen" alkoi aikoinaan jopa vähän pelottaa kun odotin esikoistani lukiessani kirjan.
ihanaa oli lukea tekstiä, kun joku pisti sanoiksi omia tuntemuksia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitinkin tuonne toiseen ketjuun, että siinä on freesiyttä, mikä ehkä puuttuu muusta tuotannosta.
Heikosti positiivisesta ärsyynnyin. Kokemukseni äitiydestä ovat olleet ihan toisenlaisia enkä pystynyt samastumaan. Luin niihin aikoihin aika paljon kirjoja, joissa naiset käsittelee äitiyttä ja hyvin negatiivinen, ahdistunut asenne tulvi joka tuutista. Ehkä se vaikutti lukukokemukseenkin.
Myös alleviivaus miten k a i k k i tuijottaa julkkista (joku kehitysvammainen tyttökin jossain) ja että kohdellaan aina eri tavalla jne. Toki voihan se kertoa siitäkin, miten heikolla hapella A-L oli ja miten alkoi nähdä asioita eri valossa niissä mielensyövereissään.
Silloin kun luin, kirja ärsytti. Pitäisi oikeastaan lukea uudestaan, näkisinkö nyt toisin. Tässä kirjoittaessakin alkaa jo tuntua, että ehkä ajattelin liian hätiköidysti :).
mm. Tiina Lymi ja se oli ihan loistava!
Kirjoitinkin tuonne toiseen ketjuun, että siinä on freesiyttä, mikä ehkä puuttuu muusta tuotannosta.
Heikosti positiivisesta ärsyynnyin. Kokemukseni äitiydestä ovat olleet ihan toisenlaisia enkä pystynyt samastumaan. Luin niihin aikoihin aika paljon kirjoja, joissa naiset käsittelee äitiyttä ja hyvin negatiivinen, ahdistunut asenne tulvi joka tuutista. Ehkä se vaikutti lukukokemukseenkin.
Myös alleviivaus miten k a i k k i tuijottaa julkkista (joku kehitysvammainen tyttökin jossain) ja että kohdellaan aina eri tavalla jne. Toki voihan se kertoa siitäkin, miten heikolla hapella A-L oli ja miten alkoi nähdä asioita eri valossa niissä mielensyövereissään.
Silloin kun luin, kirja ärsytti. Pitäisi oikeastaan lukea uudestaan, näkisinkö nyt toisin. Tässä kirjoittaessakin alkaa jo tuntua, että ehkä ajattelin liian hätiköidysti :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pari muuta olen lukenut, mutta ne oli sellaisia ihan kivoja. En muista sen tarkemmin. Ehkä ne oli liian realistisia ja todellisia. Ja näin liikaa omia ahdistuksiani niissä henkilöissä voidakseni nauttia tarinasta.
Siitä lähtien pelkkää alamäkeä, narsistista kioskikirjallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti. Myös mainittu Palele porvari-kolumnikokoelma oli hillitön, kolumneissa mimmi pääsi taas Häräntappoaseen tasolle.
Ei kiitos oli kerta kaikkiaan tylsä. Harvoin minulla jää kirja lukematta, mutta se jäi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki niitä lukee mutta en erityisemmin pidä niitä niin hyvinä.
molemmissa käsitellään naisten elämää koskevia tabuja häpeilemättömästi ja rehellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muutkin ovat hyviä. Härkönen osaa hyvin kiteyttää asioita yhteen terävään lauseeseen.
kyllä uskomaton, kun miettii, miten nuori Härkönen ooli, kun hän sen kirjoitti. Loppuunkäsitelty ja Heikosti positiivinen ovat uskomattoman koskettavia kirjoja lukenut, ja kolumneista kootut kirjat ovat hirveän hauskoja. Oikeastaan en ole hänen kaunokirjalliseen tuotantoonsa juuri tutustunut, luettuna on tuon esikoisteoksen lisäksi vain Akvaariorakkautta.
Arvostan Härköstä todella paljon taiteilihana.
Syystä, että on erittäin ärsyttävä persoona.
Se siis minkä antaa julkisuuteen, muusta en tiedä.
Sen lisäksi olen tykännyt lukea hänen kolumnejaan, ne ovat napakoita ja kivoja lukea ja hauskoja, samaistumaan en pysty mutta Härkönen tietää herättävänsä mielipiteitä ja osaa käyttää sitä hyväkseen.
Heikosti positiivinen oli sille hetkelle ominainen oksennus, silloin oli muotia korostaa äitiyden huonoja ja ahdistavia puolia. En siltikään haluaisi vähätellä Härkösen kokemuksia, ei sillä. Vielä kauheampaa luettavaa oli Cia Kiiskisen kirja jonka nimen olen onneksi unohtanut...
Miten näin monet eivät voi sietää sitä "Heikosti positiivinen" -kirjaa? Sehän kertoo lapsettomuudesta, keskenmenoista ja synnytyksen jälkeisesstä masennuksesta. On tärkeää että noista aiheista uskalletaan kirjoittaa, ne on aikanaan olleet melkoisia tabuja ja tätä ketjua lukiessa huomaa, että taitavat edelleen olla monelle tabu.
Rohkeaa Härköseltä kirjoittaa julkisuuden henkilönä omista kokemuksistaan tuoreena äitinä.
Miten näin monet eivät voi sietää sitä "Heikosti positiivinen" -kirjaa? Sehän kertoo lapsettomuudesta, keskenmenoista ja synnytyksen jälkeisesstä masennuksesta. On tärkeää että noista aiheista uskalletaan kirjoittaa, ne on aikanaan olleet melkoisia tabuja ja tätä ketjua lukiessa huomaa, että taitavat edelleen olla monelle tabu.
Rohkeaa Härköseltä kirjoittaa julkisuuden henkilönä omista kokemuksistaan tuoreena äitinä.
Itselläni oli ihan samanlaisia tuntemuksia esikoisen synnyttyä, en vaan osannut yhtä hienosti pukea niitä sanoiksi.