Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi minua pitäisi sääliä?
14.02.2010 |
Olen nyt rv 33 ja ihmiset kun kuulevat sen alkavat säälimään ja voivottelemaan. "voi voi sääliksi käy, sulla on vielä pitkät viikot edessä...Muistan kun odotin omia ja kaikki meni yli ja voi voi ja harmin paikka"
Siis mitä ihmettä?? Pitääkö raskaana olevaa ihmistä sääliä? Jos tässä on nyt 33viikkoa menty niin nämä 7viikkoa ei voi enää maailmaa kaataa. Ymmärrän tietysti että jos tässä kovin tuskanen olo tulee niin eihän se kivaa ole, mutta siltikin.
Ja että ihmiset alkaa kertomaan omista loppuajan ongelmistaan. Ei se tarkoita että ne mulle tulee. Ajattelin kyllä ihan onnellisena jaksaa nämä 7viikkoa (ehkä siihen vielä se plus 2) eikä mua tarvii sääliä. Olen raskaana en mitenkään sairas tai liikuntakyvytön.
Kommentit (9)
Ehkä heillä jotka sinua säälivät oli vaikea raskaus.
ehkä se sitten on niin. Itseäkin kummastuttanut ihmisten reaktiot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeesti mitä ihmeen väliä?
En mäkään tullut tänne avausta tekemään, vaikka kaikki "otti osaa" mun kaksosraskauteen ja kyseli viikonvälein vointia kuin syöpäsairaalta. Mitäpä siitä sitten.
Täälläkin kysellään paljon käynnistys konsteja, kun ei jakseta enää olla raskaana.
Itse en sitä ymmärrä, vaikka kuopus syntyikin kolme viikkoa lasketun ajan jälkeen.
Kyllähän sitä lopussa hengästyy herkemmin, kun kohtu painaa keuhkoja ja jne.
Kuitenkin jos ekaa odottaa, niin ei sääliä tarvita. Jos on jo ennestää pieni lapsi, niin silloin on lapsen pukemiset ynm. tosi hankalia ison mahan kanssa ja ymmärrän jos joku säälii.
On siinä vauvan hoidossakin omat ongelmansa. Kyllä sitä taitaa päästä helpomalla niin pitkään, kun vauva on mahassa.
Oikeesti mitä ihmeen väliä?
En mäkään tullut tänne avausta tekemään, vaikka kaikki "otti osaa" mun kaksosraskauteen ja kyseli viikonvälein vointia kuin syöpäsairaalta. Mitäpä siitä sitten.
mä tästä ole nyt mitään herneitä vetänyt, mutta kun kummastuttaa ihmisten kommentit. Lähinnä odottais jotain tyyliin: "voi kun kiva ja kohta se syntyy ja joko jännittää jne"
Ja vaikka sä et ole avausta tullu tekemään niin sekö tarkoittaa että minä en olis sitä saanut tulla tekemään?
Täälläkin kysellään paljon käynnistys konsteja, kun ei jakseta enää olla raskaana.
Itse en sitä ymmärrä, vaikka kuopus syntyikin kolme viikkoa lasketun ajan jälkeen.
Kyllähän sitä lopussa hengästyy herkemmin, kun kohtu painaa keuhkoja ja jne.
Kuitenkin jos ekaa odottaa, niin ei sääliä tarvita. Jos on jo ennestää pieni lapsi, niin silloin on lapsen pukemiset ynm. tosi hankalia ison mahan kanssa ja ymmärrän jos joku säälii.On siinä vauvan hoidossakin omat ongelmansa. Kyllä sitä taitaa päästä helpomalla niin pitkään, kun vauva on mahassa.
odotan. Eikä mulla ole ainakaan vielä olo et haluais että lapsi syntyis jo. Musta on ihanaa tuntea vauvan liikkeitä ja ihmetellä noita sen touhuja mitä se masussa tekee :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla semmonen neuvolan opus, joka kierrekantinen?
Sielä taidetaan jonkun kuukauden kuluttua lukea että näillä viikoilla alkaa aikaisemmin olostaan nauttineetkin toivoa että vauva "jo syntyisi"! ;)
Ihan normaalia ajatella että olisi ihana jos lapsi ei painaisi selkärankaa, supista niin että peräsuolessa tuntuu, viiltää ja kolottaa.
Olen viikolla 40, odotan neljättäni ja jälleen kerran huomaan jo ajattelevani mite ihana olisi jos isukkikin saisi kantaa välillä tätä palloa!
Ei minulla ole mitään sitä vastaan että lapsi jumittaa vielä 3 viikkoa sisälläni, minäkin pidän liikkeistä joita pikkunen vielä tekee. Tämä luultavasti meidän viimenen pirpana!! :(
Silti joka ilta ajattelen että jospa tänä yönä "pääsis" synnyttämään ja aamulla sitä huokailee miten se uusi päivä alkoi..
Mutta saa ajatella juuri niinkuin ajattelee. Kyllä minäkin tiuskasin naapurille tossa kun utelivat että millonkas se laskettu olikaan ja pelottaako synnytys?
Kuukausi sitten oli vielä hyvä meno kolata lumia, nyt vaan toivoo että alkaisi supistamaan.
T. pitkään ennen äippälomaa SAIRASlomalla ollut, ja pahasti sen jälkeen liikuntakyvyn heikentämä mamma! ;)
Eikä mulla ole ainakaan vielä olo et haluais että lapsi syntyis jo. Musta on ihanaa tuntea vauvan liikkeitä ja ihmetellä noita sen touhuja mitä se masussa tekee :D ap
kyll äse toive sieltä vielä viikkoon 40 mennessä tulee, vaikka olisit hyvässäkin kunnossa loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saattaa se olo vielä tosiaan tulla että ku syntyis jo. En mä sitä mitenkään epäile. Mua vaan tosiaan nuo ihmisten kommentit on jotenkin kummastuttaneet. Mutta eiköhän tästä kuitenkin hengissä selviä. :) Yritän ainakin ajatella positiivisesti ihan loppuun asti. Vaikka välillä meinaakin jo vähän kauhistuttaa.
ap
Alue: Aihe vapaa
Ehkä heillä jotka sinua säälivät oli vaikea raskaus.