fanaattiset ateistit, jos lapsenne haluaa rippileirille

olen ihan tavan ateisti. kyllä mä lapseni riparille pääsätäisin ja juhlat järjestäisin, jos ihan oikeasti tuntee että uskonto on hänen juttunsa, eikä esim. lahjojen toivossa ja koska kaveritkin menevät sinne hingu.

joten antaa mennä vaan jo siltä tuntuu... Rakastanhan kuitenkin lastani, menipä hän rippileirille tahi ei... Uskoipa hän johonkin taikka ei... Kyllä varmaan järkkäisin juhlat jos lapsi itse sitä toivoisi.

Taitaa enemmänkin uskovissa olla niitä fanaattisia. Ja tottakai juhlat kuuluu olla konfirmaation jälkeen. Nehän siinä vähiten uskonnollinen osuus on :)



T: Ateisti ja neljän äiti

itseäni fanaattisena pidä.



Menkööt jos haluaa. Kavereiden vuoksi sinne haluaa kuitenkin mennä, ei onnistu aivopesu enää sen ikäiseltä.

lasteni itse valita, mitä haluavat elämällään tehdä. Jos ripileiri on se ja haluaa vielä konfirmaationkin, niin siitä vaan. Meillä on sinä kesänä järjestetty muutenkin "aikuistumisjuhlat" yleensä prometeus-leirin jälkeen, joten menis varmaan ne rippijuhlat sitten jotenkin siinä samassa. Yksikän ei ole vielä halunnut rippileirille, saa nähdä, miten kuopuksen kanssa käy :)

ei oikein passaa yhteen. Myönnän, että varmaan sellaisiakin ateisteja löytyy, jotka puolustavat uskonnottomuuttaan tiukasti, mutta kyllä minulle itselleni ateismi on lähinnä suvaitsevaisuutta olla uskomatta johonkin fiktiivisiin tarinoihin ja toisaalta myös kunnioitusta toisten ajatuksia kohtaan. Lapsiamme ei ole kastettu, mutta jos haluavat rippikouluun, niin mikäs siinä. Motivaatio ei kuitenkaan saa olla sukulaisilta saatavat lahjat, vaan oma kiinostus.

IRL en ole tavannut.

Fanaattisuutta taitaa löytyä sieltä jeesuksen ja muhammetin joukoista.



Jos lapseni tahtoo mennä riparille esim. kavereiden vuoksi, siitä vaan. Lapseni ovat myös seurakunnan kerhossa.



Kyllä se totuus sieltä selviää ihan omin aivoin, ei siihen tarvitse onneksi nyky-yhteiskunnassa kasvattaa ja käännyttää. Tietoa on saatavissa tasapuolisesti eri näkökulmista, ja fiksu nuori saapuu kyllä järkevään lopputulokseen.

ihan itse saa pippalonsa pitää parhaaksi katsomassaan paikassa, avain ei enää käy oveen rippileiriltä kotiuduttaessa. Eikä sinne muutenkaan ole mitään asiaa alaikäisenä.



Tätä vastaustahan hait? ;)

kyllä minä juhlat järjestän. Luotan siihen, että lapsestani kasvaa omilla aivoillaan ajatteleva olento, jolla olisi vakaat perustelut tälle valinnalle. Jos haluaa riparille siksi, että rinnakkaisluokan söpö poikakin menee, niin olen pettynyt, mutta juhlitaan silti.

Mielestäni rippikoululeirillä on nuorten keskuudessa hyvin erilainen tarkoitus, kuin mikä sen tavoite on kirkon puolelta. Nuoret tutustuvat toisiinsa ja oppivat sosiaalisia taitoja. Itse erosin kirkosta vähän rippikoulun jälkeen. Rippikoulu on hyvä paikka oppia kristillistä kulttuurihistoriaa!



Toki järjestän lapselleni juhlat, jos hän riparille haluaa ja ennen sitä itensä kastaa kristinuskoon.

Kävin itse rippikoulun vanhempieni painostuksesta, vaikken eläessäni ole uskonut supranormaaliin, ja erityisesti ajatus Jeesuksesta jumalan poikana tuntuu täysin absurdilta.



Rippileirillä oli kivoja uusia kavereita, mikä oli tietysti hauskaa, samoin kuin leirioloissa oleminen. Vähemmän hauskaa oli se nuorten yhteenkuuluvuuden tunteen ja ryhmähengen valjastaminen uskonnollisen tunteen herättämiseen. Menin itsekin mukaan tunteeseen, joka leirillä vallitsi, vaikken sanomaa omakseni kokenutkaan. Leirin jälkeen olin ahdistunut ja podin "krapulaa" tästä massahurmoksella yritetystä aivopesusta.



Vieläkin puistattaa.



Ja ei, en varmaan järjestäisi lapselleni rippijuhlia. Jos menisi leirille ja liittyisi kristilliseen seurakuntaan, ja haluaisi sitä juhlia, niin en tietenkään estäisi. Itse en kuitenkaan juhlia järjestäisi.

ateistit ei ole fanaattisia kuten uskovaiset. jokaisella on oikeus valita ihan itse.

Itse olen kirkkoon/uskontokuntiin kuulumaton agnostikko (lähempänä kuitenkin ateistia kuin teistia). Jos lapseni aidosti tulisi uskoon ja tahtoisi riparin käydä sen hänelle soisin ja juhlat järjestettäisiin kuten prometheusleirille halajavillekin lapsille.

Fanatismia ei ole myöskään urheilun tai politiikan piirissä tai tällainen on paras äiti -nettikirjoittelussa. Se liittyy vain ja ainoastaan uskonnollisten ihmisten ajatteluun. Ateistiset ihmiset eivät myöskään stereotypioi uskonnollisia ihmisiä tai ole muutenkaan mustavalkoisia. Tai ainakin sanovat joka käänteessä, että eiköhän niitä (milloin mitäkin negatiivista) löydy enemmän uskovaisten leiristä.

Pois kaikki paha minusta ja kaltaisistani!

ateistit ei ole fanaattisia kuten uskovaiset.