Onko yksinhuoltajat yleensä tuomittuja olemaan yksin?

Itse jäädessäni yh:ksi, en viettänyt montaakaan päivää yksin.

Eropäätöksen jälkeen, muutaman päivän kuluttua lähdin etsimään itselleni miestä ja löysinkin etsimäni. :) Nyt olemme olleet naimisissa 7 vuotta.

Olin tuolloin yhden lapsen yh.

Nyt meillä on 3 lasta ja ihailijoita tuntuu riittävän ja vientiä olisi kuulemma jos meille ero tulisi.



Eli ei yh yksin jää jos muuten on mukava ihminen.

joka päivähän täällä saa lukea uusioperheen kuvioista.



Eli kyllä yh:t löytävät uuden onnen :)



Mun rakas ystävä löysi elämänsä miehen vasta "toisella kierroksella". Kaverilla 4 ja 6 v:t lapset kun löysi uuden miehen. Menivät naimisin ja nyt lapsia 2 lisää. Onnellisina yhdessä. Heistä oikein näkee kuinka rakastavat toisiaan :)

onko kaksinhuotlajat tuomittu elämään parisuhteessa? On se kumma kun joillekin naisille mies = onni, vaikka niitä lapsiakin olisi :(

itse olin yhden leikki-ikäisen lapsen yh-äiti, kun nykyiseen mieheeni (joka silloin oli lapseton) törmäsin.

Nyt lapsia 3 enemmän, ja yhäkin onnellisia ollaan yhdessä.

Ja tuossa eron ja tämän suhteen välissä oli muitakin miehiä, eli kyllä kelpasi yh-äidin seura ;)

Olin kolmen pienen yh ja vientiä oli enemmän ku ois ollu tarpeen. Pistin hynttyyt yhteen toisen yh:n kanssa ja yhdesä ollaan oltu ihan onnellisia. Vientiä tosin ois heti jos vihreetä näyttäs. Ei vaan ole tarvetta.

Itse aikoinaan en todella etsinyt uutta miestä elämääni eron jälkeen, mutta niinhän mieheni kuitenkin käveli portaissa vastaan. Itselläni oli ehdoton ehto se että miehellä ei saa olla lapsia eikä niitä myöskään halua, jos suhteen joskus perustaisin. Itselläni on 3lasta. Itse en ole ihminen joka kykenisi hoivaamaan toisten lapsia, joten ei olisi reilua ketään kohtaan että sellaiseen edes yrittäisin lähteä. Tein myös selväksi että en ole isää lapsille hakemassa, heillä on aivan ihana isä ihan omasta takaa.Olemme olleet yhdessä nyt 7v ja ihanaa on edelleen.

mitä itse et suostuisi tekemään? En ole tullut ajatelleeksi, että noinkin voisi ajatella.

molemmista; meitä erosi samoihin aikoihin 4 mammaa, 3:ll 2 lasta ja minulla 3 kouluikäistä. Minä ja yksi näistä ystävättäristäni olemme olleet jo toistakymmentä vuotta uudessa suhteessamme ja 2 edelleen enemmän tai vähemmän itsekseen. Mun miehelleni ei ollut 3 valmista lasta (itse lapseton) mikään ongelma. Nyt meillä on myös yhteinen kuopus kotona.

Kyllä yh-sinkku kelpaa, jos vaan se oikea osuu kohdalle 

Yhden neuvon annan kaikille yh-sinkuille, että jos etsit jotain muuta kuin ystävää tai piiloromanssia, tee selväksi jo heti, että se on koko paketti tai ei mitään. Muuten voin luvata, että siinä kärsii itse yh, lapsia hylkivä uusi kumppani ja ennen kaikkea lapset. Jotkut tarvitsevat aikaa tutumiseen, mutta kyllä sen tietää jo heti alkumetreillä, mikä on suunta.

Eli kun yh etsii kumppania netin treffipalstoilta, pitäisi siellä esitellä itsensä lisäksi myös lapset perusluonteineen ja kertoa myös perheen arjesta, ei vain mitä yh tekee mielellään vapaa-ajallaan (koska sellaistahan ei siis juurikaan ole). Ja tottahan toki on melkoista tuuripeliä löytää tiimi, jossa kaikki "rakastuvat" toisiinsa - ei pelkästään aikuiset keskenään.

Meillä on vähän sellainen ongelma, että puolisoni ei oikein hyväksy minun lastani, vaikka itse olen hyväksynyt ja sitoutunut hänen lapsiinsa (ovathan hekin ihania ja luonnollinen osa häntä). Kaikki muut ovat kyllä ihan sinut keskenään. Se on kiusallista kaikille, kun yksi asenteiden "mätä omena haisee vakassa."