Lue keskustelun säännöt.
Kokemuksia etä-äitiydestä?
14.02.2010 |
Meillä on ero edessä mieheni kanssa ja olen/olemme yhtenä vaihtoehtona pohtineet sitä, että lapset jäisivät isälleen ja minusta tulisi etä-äiti. Näkisin kuitenkin heitä usein. Tämä olisi se järkevin vaihtoehto jo pelkästään lasten kannalta, he saisivat jäädä tuttuun taloon ja muutenkin elämä pysyisi mahdollisimman samana. Mieheni tekee päivätyötä, toisin kun minä teen työtä, jossa on työmatkoja ja välillä pitkiä päiviä.
Meidän lähipiirissä ei kuitenkaan ole yhtään etä-äitiä ja suhtautuminen on sitä luokkaa. Paheksutaan, että miten voin edes ajatella hylkääväni lapseni, muttei suostuta ajattelemaan, että lasten kannalta isälle jäänti olisi se paras vaihtoehto, vaikka minusta tuntuukin toisaalta kauhealta olla erossa lapsista. Olemme mieheni kanssa hoitaneet lapset puoliksi, jokaisen syntyessä minä olen ollut ekan vuoden kotona ja mies sitten toisen vuoden ja sitten lapsi/lapset ovat menneet hoitoon kun mies palannut töihin. Lapsilla on siis läheinen suhde niin isään kuin minuunkin.
Liittomme toimimisen eteen olemme tehneet kaikkemme, käyneet terapiassa ja avioliittoleireillä, mutta tämä ei vaan enää toimi ja tämä kireä ilmapiiri vaikuttaa jo lapsiinkin.
En kaipaa täydellisten av-mammojen haukkumista, miten hylkään lapseni. Tuosta pitää huolen lähipiiri, ettei päätökseni vaan missään nimessä olisi liian helppo. Mutta jos täällä sattuis olemaan etä-äitejä niin haluaisin kuulla kokemuksia, miten se on sujunut tai jos jonkun tuttava on etä-äiti.
Kommentit (3)
Ja kaikki sitä ihmettelevät. Hyvin se on muuten sujunut.
Näen poikaa todella usein. Kyllä se siitä kun homma vaan lähtee ensin kunnolla käyntiin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän sai ja saa vieläkin välillä kommentteja siitä, että miten on hylännyt lapsensa, erittäin harva osaa ajatella asian niin päin, että etä-äiti on laittanut lapsensa edun omansa edelle. Etä-äitiyttä on yleensä harkittu tarkasti, sen sijaan samaa ei voi sanoa läheskään kaikista etä-isistä
Minä itse olin etä-äitinä noin vuoden verran kuun erosimme miehen kanssa.Poika jäi isälleen, näin lapsi sai asua samassa tutussa kodissa.
Paljon sain ulkopuolisilta kommentteja juuri tuosta hylkäämisestä, mutta tuo nyt vain oli lapsen kannalta paras ratkaisu.
Meillä suju hyvin, myöhemmin poika muutti minun luokseni, koska isä lähti reissuhommiin ja näin ollen poika olisi ollut miten sattuu hoidossa ja pitkiäkin aikoja.Asuimme samassa kaupungin osassa, joten muuttamalla minun luokseni, lapsi sai jatkaa tutussa päiväkodissa.