Buttermilk bisquits blogi, seuraako kukaan?

vaikka välillä mietinkin, että miksi. Joskus on kivoja juttuja, mutta joskus suosioon nähden vähän tyhjänpäiväisiä. Ja kuvat on usein tylsiä.



Mutta seuraan siis silti, että jotain siinä on :) Kommentoinnin sävyyn en ole kiinnittänyt huomiota, kun usein en jaksa niitä lukea.

että pitää itseään muiden yläpuolella jollain tavalla.



http://buttermilkbisquits.blogspot.com/2010/02/down-with-love.html

saada ja aika tyhmä on jos sitä vielä julkaisisi. Blogi on kuin lehti ja sen päätoimittaja on blogin pitäjä. Kaikkia uunojen yleisöosastokirjoituksiakaan ei lehdissä julkaista. Väittelyyn ei kannata kritisoijien kanssa ruveta, onko joku itseisarvo sillä että negatiivinen kritisointi pitäisi sallia ja julkaista blogin yhteydessä? Miksi? Miksi julkaista sitä muille jos blogin pitäjä on jo lukenut sen?

"Menneellä viikolla olen saanut harvinaisen paljon blogikommentteja, joilla on tarkoituksella pyritty pahoittamaan mieltäni. Anonyyminä kirjoitettuna, tietenkin. En ylipäätään tykkää kirjoittaa tänne ikävistä anonyymikommenteista, koska suurin osa saamistani anonyyminä kirjoitetuista kommenteista on sävyltään asiallisia ja muutenkin kivoja. Sen takia en halua poistaa anonyymikommentoinnin mahdollisuutta. Monen anonyyminä kommentoineen kanssa olen jopa tavannut ja ystävystynyt ihan oikeassa elämässä! :-)



Silti haluaisin sanoa joillekin kommentoijille, että miettikää ensin, mitä oikein kirjoitatte. Ymmärrätte varmaan itsekin, ettei ole asiallista mennä arvostelemaan muita ihmisiä nimettömänä. Jos blogin kirjoittaja pahoittaa mielensä henkilökohtaisuuksiin menneistä arvosteluista, sillä ei ole mitään tekemistä kritiikin siedon kanssa. On olemassa asiallinen ja asiaton tapa kirjoittaa kritiikkiä, ja hatusta vetäistyt psykologiset analyysit kuuluvat jälkimmäiseen kategoriaan. Tuntuu todella kummalta, että osa ihmisistä luulee blogin olevan täysin sama asia kuin sen kirjoittaja. On naiivia kuvitella, että bloggaaja kirjoittaa jokaisen ajatuksensa ja menemisensä blogiin. Totuushan on se, että vaikka lukisi jonkun blogia monen vuoden ajan, ei kirjoittajaa siltikään oikeasti tunne.



Sain nyt sanottavani sanottua. Olen pahoittanut mieleni joidenkin kommentoijien takia, eikä se ainakaan ole nostanut intoa bloggaamista kohtaan. En myöskään halua tähän kommenttiboksiin iänikuista vääntöä siitä, kuinka minä en kestä ''kritiikkiä''. Siitä aiheesta on muuten ihan loistava ja erittäin osuva postaus Nelliinan blogissa, kritiikin siedosta vääntäjien kannattaa lukea se"



http://buttermilkbisquits.blogspot.com/2010/02/sinista-ja-brodeerausta…

Seuraan kymmeniä blogeja. Kiinnitti vaan huomiota juuri tuo kopioimasi teksti. t. ap

että blogin pitäjällä olisi joku oikeus julkaista paskaa kritiikkiä ja muuttaa blogin luonnetta samalla. Jos julkaisee vaikka ranskalaisista piparkakuista kuvia ja joku alkaa siitä soimata koko blogin luonne muuttuu ja tekstit alkavat pyöriä kritiikin sietokyvyn ympärillä. Blogin pitäjällä on oikeus laittaa stoppi keskustelulle ja lopettaa turhat jaaritukset. Julkisuuteen ei ole pakko lähteä kinaamaan asiasta kasvottomien kanssa, se on loputon suo. Blogin pitäjä laittaa kuvat ja tekstit blogiinsa ja on se joka rajoittaa myös muiden tekstien julkaisua tarvittaessa. Sen hän on velkaa niille jotka pitävät blogista ja lukevat sitä. Ei muita kiinnosta paskakritiikki vaan vakiolukijat haluaa blogin sellaisena kun se on. Piste.