Kohdunpoisto
Olen 35-v ja joudun erinäisestä syystä kohdunpoistoon. Onko kellekään teille tehty kohdunpoistoa alle 40 vuotiaana? Mikä oli ensi reaktio asiaan, kuinka leikkaus meni ja kauanko toipumiseen meni? Tuntuiko, että naisellisuus 'väheni'? Kertokaa tuntemuksianne. Itse aloin tuntemaan itseni tosi vanhaksi, vähintään yli 50, vaikka ennen tätä olin omasta mielestäni erittäin nuorekas. Leikkaukseen on aikaa 2 viikkoa.
Kommentit (4)
Leikkaus ja toipuminen sujui ihme kyllä hyvin, vaikka aiemmista leikkauksista olin toipunut huonosti. Toipuminen kesti reilun 2kk, siis sillon sai alkaa nostella normaalisti, sitä ennen oli nostelukielto/rajoitus.
En koe naisellisuuteni vähentyneen, vaikkei kohtua enää ole. Onnekseni ehdimme saamaan kolme lasta ennen tuota kohdunpoistoa, muuten ois jäänyt lapset tekemättä. Suurperhettä en saanut, josta haaveilin.
Meillä kaksi lasta, ainakin yhden olisimme halunneet lisää, mutta lasten suhteen olemme tyytyväisiä, että edes nämä ollaan saatu. Minkälaisia jälkitarkastuksia vuosien mittaan tarvitaan, munasarjathan näin nuorelle jätetään paikoilleen? Entä onko teillä mitään oireita, ennen kuin kuin tavallisesti olisivat menkat? Itsellä on kuukautisiin liittyvä migreeni eli just ennen menkkoja pari päivää päänsärkyä, jatkuukohan se. Jotenkin tieto leikkaukseen joutumisesta tuli niin yllättäen, että en oikein kaikkea tajunnut lääkäriltä kysellä, mutta tokihan nämäkin asiat käydään vielä läpi sairaalassa ennen leikkausta. Leikkaus sinällään ei pelota, löydökset kylläkin ja kumma kyllä nukutus.
käyn gtnellä vuosittain, sillä munasarjathan ovat paikoillaan. Ja kyllä mulla ainakin on edelleen kuukautiskierron tyyppisiä oireita (vai kuvittelenko vain?), mutta esim. ovulaatio-oireet tunnistan. migreenistä en osaa sanoa.
Kysy sun lääkäriltä tai hoitajalta, ne osaa kaiken paremmin sanomaan. ja kai sullekin jätetään munasajat paikoilleen?
Tilanne tuli siis suunnittelematta ja olin nukutuksessa, kun lääkärit päättivät asian. Olin vuotanut ennen kohdun poistoa noin 12 litraa. Kun kuulin asiasta olo oli helpottunut lähinnä: olinhan hengissä sentään ja terve lapsi kainalossa. Tuo vauva oli esikoiseni ja nyt siis myös kuopukseni. Tämä ei kuitenkaan minua haittaa, koska koskaan en ole halunnut kuin yhden lapsen.
Jälkikäteen ensishokista toivuttuani olen enemmän miettinyt. Olisinko sittekin halunnut toisen lapsen? J a tullut tulokseen, että en. Ja on ihanaa, kun ei ole menkkoja.
Naisellisuuteen asia ei ole vaikuttanut. Elämä on vain muuttunut helpommaksi eikä ehkäisystäkään tarvitse huolehtia.