Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aiemmin lähes täydellinen aviomies ja isä käyttäytyy lapsellisesti
13.02.2010 |
Meillä on takana pitkä yhteinen taival, johon on mahtunut iloja ja suruja, mutta kaikesta on selvitty yhdessä ja vastoinkäymiset on vaan vahvistaneet liittoamme sekä rakkauttamme toisiamme kohtaan. Lapsia meillä on kahdeksan ja näistä seitsemän on elossa. Nuorin on vasta muutaman kuukauden ikäinen.
Tähän asti mies on ollut todella hyvä isä sekä aviomies, mutta nyt on alkanut viihtyä paljon baareissa ja jotenkin vaikuttaa siltä, että eläisi nuoruuttaan tai jotain.
Olen nämä muutamat kuukaudet ollut aika pitkälle yksin vastuussa arjesta ja kaikesta muusta, koska mies tekee toistaiseksi pitkää päivää töissä ja loppu aika menee sitten kavereiden kanssa. On mies aiemminkin välillä käynyt kavereidensa kanssa ulkona kuten minäkin olen ollut tyttöjen kanssa ulkona välillä, mutta nyt tästä on tullut jatkuvaa.
Nuorimmalla on mitä luultavimmin koliikki ja itkee illat ja yöt (n. 17-04) ja tämän takia on oma jaksaminen välillä kortilla kun mies ei auta kuten aiemmin.
Voiskohan miehellä olla ikäkriisi?
Kommentit (11)
Liian aikaisin liian paljon. Nuoruus jäi elämättä ja nyt on pakko ottaa takaisin kun on huomannut ettei enää olekaan ihan nuori.
Mies ehkä nyt aikansa haahuilee ja sitten taas tasaantuu. Mutta valitettavasti on todennäköisempää että haluaa erota ennemmin tai myöhemmin. Viimeistää viiskymppisenä vaihtaa nuorempaan. Sano mun sanoneen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nuouus elämättä ja haluaa nyt ottaa vahingon takaisin.
Mutta koittakaa keskustella asiasta. Kerro miltä sinusta tuntuu. Sopikaa pelisäännöistä ja mahdollisesta "koeajasta".
Minun isälleni iski 40v iässä ikäkriisi (äitini on kertonut tästä myöhemmin) ja käyttäytyi aikansa melkein samalla tavalla kun teininä. Sitten tasaantui ja vanhempani olivat taas onnellisia yhdessä ja ovat yhä onnellisesti yhdessä ja nyt heillä on ikää äidillä 75v ja isälläni 80v
Omalle miehelleni iski sen sijaan 30v kriisi, mutta siitä päästiin yli ja nyt ollaan onnellisesti yhdessä ja mies on kohta 50v enkä todellakaan usko, että päättäisi sitten lähteä.
Ei kannata yleistää. Tiedän vastaavia tapauksia enemmänkin ja suurin osa on vieläkin yhdessä ja onnellisia.
Ap:lle voimia ja keskustele miehesi kanssa. Kerro miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä jne.
Liian aikaisin liian paljon. Nuoruus jäi elämättä ja nyt on pakko ottaa takaisin kun on huomannut ettei enää olekaan ihan nuori.
Mies ehkä nyt aikansa haahuilee ja sitten taas tasaantuu. Mutta valitettavasti on todennäköisempää että haluaa erota ennemmin tai myöhemmin. Viimeistää viiskymppisenä vaihtaa nuorempaan. Sano mun sanoneen...
Minä annan saman kokeneena saman ohjeen minkä muut jo sanoneet eli keskustelkaa. Kerro miehelle miltä sinusta tuntuu, väsymys, joudut olemaan vastuussa kaikesta jne.
Meillä miehelle iski ikäkriisi 41v iässä ja alkoi käyttäytyä niin kun nuorempana käyttäytyi. Keskustelimme asiasta useaan otteeseen, mutta muutosta ei tapahtunut. Vajaa puoli vuotta kesti, kunnes mies itse tajusi käyttäytymisensä typeryyden ja palasi ennalleen. Nyt tuosta on aikaa 15v ja yhä olemme onnellisesti yhdessä.
Ei kannata ottaa tosissaan tuon yhden kommenttia, että miehesi haluais eron ennemmin tai myöhemmin. Se ei todellakaan aina pidä paikkaansa.
haluaa omaa rauhaa, ei välttämättä mitään uutta nuoruutta tai toista naista. Oli se oikeutettua tai ei, ymmärrän sen. Vastaavassa tilanteessa minäkin voisin toimia samoin. 7 lasta, joista nuorin koliikkivauva, perhe perustettu alta parikymppisenä ... Aika hurjaa! Toivotaan, että tämä on miehelle vain hengenvetotauko.
OT, äläkä pane pahaksesi ap, mutta jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, miksi ei valitse aborttia? Ehkäisy tarkoittaa, ettei lapsia haluta. Ja jos lapsiluku on täynnä, sterilisaatio on vaivattomin vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollutkaan suunniteltu. Ja kyllä tiesin, että voi tulla vaikea vauva, tämä oli miehenkin tiedossa, koska meidän isommista lapsista on kolmella muullakin ollut koliikki, tosin yhdellä todettiin myöhemmin refluksi.
Mieheni sai kyllä elää nuoruuttaan jo sillon nuorenakin. Vaikka aloitimme seurustelumme jo teineinä ja käytännössä olleet aina yhdessä niin elimme kyllä aika railakastakin nuoruutta. Toki se muutti elämäämme kun saimme esikoisemme 18v iässä, vaikka hän elikin vain muutaman kuukauden. Mutta siis täysin mies ei nuoruuttaan menettänyt, vaikka aloimme seurustella varhain, mutta nyt siis näyttää siltä, että elää uudelleen nuoruuttaan.
En usko, että miehellä olisi toinen nainen. Kun olemme tästä keskustelleet niin mies on sanonut, että olen hänen elämänsä rakkaus jne, mutta käytös ei silti ole muuttunut. Aion vielä keskustella miehen kanssa, saa nähdä tuleeko vieläkään muutosta. Tämä miehen käytös alkoi kuukausi ennen nuorimman syntymää.
Raskaudesta meillä ei enää ole pelkoa. Mies kävi sterilisaatiossa jo nuorimman raskausaikana ja minulla repesi synnytyksessä kohtu pahasti, jonka takia se jouduttiin poistamaan.
ap
haluaa omaa rauhaa, ei välttämättä mitään uutta nuoruutta tai toista naista. Oli se oikeutettua tai ei, ymmärrän sen. Vastaavassa tilanteessa minäkin voisin toimia samoin. 7 lasta, joista nuorin koliikkivauva, perhe perustettu alta parikymppisenä ... Aika hurjaa! Toivotaan, että tämä on miehelle vain hengenvetotauko.
OT, äläkä pane pahaksesi ap, mutta jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, miksi ei valitse aborttia? Ehkäisy tarkoittaa, ettei lapsia haluta. Ja jos lapsiluku on täynnä, sterilisaatio on vaivattomin vaihtoehto.
haluaa omaa rauhaa, ei välttämättä mitään uutta nuoruutta tai toista naista. Oli se oikeutettua tai ei, ymmärrän sen. Vastaavassa tilanteessa minäkin voisin toimia samoin. 7 lasta, joista nuorin koliikkivauva, perhe perustettu alta parikymppisenä ... Aika hurjaa! Toivotaan, että tämä on miehelle vain hengenvetotauko.
OT, äläkä pane pahaksesi ap, mutta jos ehkäisystä huolimatta tulee raskaaksi, miksi ei valitse aborttia? Ehkäisy tarkoittaa, ettei lapsia haluta. Ja jos lapsiluku on täynnä, sterilisaatio on vaivattomin vaihtoehto.
kuule en tiedä. liikaa lapsia ja liikaa vastuuta? en yksin olisi vaan vastuussa. enkä ymmärrä mitä apua täältä odotat. kyllä se keskustelu pitää ihan oman miehen kanssa käydä. miksi noin monta lasta? uskon et olet loppu itsekin. voimia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisinä aloititte seurustelun ja koska syntyi eka lapsenne?
Ei liene kovin harvinaista että jossain vaiheessa kesken onnellisen ja tasaisen perhe-elämän iskee tunne, että tässäkö minun elämäni nyt on, ja usein se purkautuu noin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla samat kokemukset; nyt tätä kolmatta vauvaa odottaessani, mies alkoi ihan selvästi huomaamaan ja huomioimaan toisia naisia - mitä ei ole tehnyt koskaan aikaisemmin. Oli oikeasti tosi ärsyttävää; samalla kylmeni jonkin verran mua kohtaan, eikä ollut yhtä rakastava aviomies enää, kun mitä oli ollut aikaisemmin. Ja aikaisemmin (todellakin) tämäkin mies oli oikea kultakimpale; minä olin jalustalla, kohteli aina minua hyvin, kertoi usein, että rakastaa ja teki kotihommia paljon mukisematta jne. Kaikki oli siis paremmin kuin hyvin.
Meillä auttoi se, kun otin miehen puhutteluun - sanoin suoraan olevani häneen sen suhteen pettynyt, miten hän on alkanut minua kohdella ja huomioida muita naisia jne. Ja, että jos "roolit" olisivat toisin päin; hän raskaana oleva nainen ja minä mies, taatusti osaisin ottaa raskaana olevan naiseni paremmin huomioon ja olla sensitiivisempi hänen tunteilleen.
Oletko koittanut puhua hänelle asiasta? Minun neuvoni on, että nosta kissa pöydälle - se ei voi enää pahentaa asioita, mutta voi auttaa tuulettamaan tunteita.
Alue: Aihe vapaa
Aloimme seurustella minun ollessa 15v ja mies oli 17v. Esikoinen syntyi ollessani 18v, mutta hän eli vain muutaman kuukauden. Elossa olevien lastemme iät ovat nyt 15v, 13v kaksoset, 11v, 6v, 3v ja kohta 2kk. Olemme miehen kanssa aina haaveilleet suurperheestä, tosin nuorin oli "yllätys" kun tulin minipillereistä huolimatta raskaaks.
Tiedän kyllä, että miehelle on tästä puhuttava, mutta puhumisesta ei ole ollut mitään apua. Ihan sama, vaikkei puhuis ollenkaan. Muutosta ei ole tapahtunut enkä haluais kyllä liittoamme tämänkään takia lopettaa, mutten halua olla aina vastuussa kaikesta kun aiemmin vastuu on kannettu puoliks.
ap