Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteesta ja miehen vaatimuksista "omiin juttuihin"
13.02.2010 |
Mieheni harrastaa varsin aktiivisesti penkkiurheilua, sekä sohvalla että pääkallopaikalla katsomossa. Lisäksi tämä kuluttaa mittavia aikoja internetissä pelaamassa urheiluun liittyviä uhkapelejä. On voittanut jopa melko mittavan voiton kerran. Hän pitää erityisoikeutenaan saada katsoa hirvittävän määrän matseja viikossa. Päivässä tietokoneella Veikkauksen pelejä pelatessa kuluu arviolta tunnista kolmeen tuntiin. Lisäksi haluaa katsoa urheilumatseja viikonloppuisin pari päivässä ja viikolla ainakin joka toinen päivä, mieluiten joka päivä. Olen oikeasti ihan loppu tähän poissaolevuuteen. Hänet saa pakottaa lapsen kanssa olemiseen,eikä silti suostu. Jos jätän lapsen kanssa kahden, katsoo lapsi telkkaria ja hän on netissä. Mikä teidän mielestänne olisi sopiva määrä matseja ja nettailua aiheen tiimoilta? Tuntuu, että aika on lapselta pois. Mies pitää näitä asioita perusoikeutenaan ja itse olen ihan tuskainen, kun yhdessäoloaika on nollassa. Jos jotain sääntöjä aiheen tiimoilta tehdään, mies venyttää sääntöjä kunnes ollaan taas entisessä. Miten muissa perheissä on asia ratkaistu? olenko tosiaan vain tiukkapipo tässä asiassa? Mieheni on paljon iltaisin töissä ja näkee siis muutenkin lasta minua paljon vähemmän.
Kommentit (14)
Meillä siis näin. Ohjelmat otetaan yleensä muutenkin aina digiboksin kovalevylle ja katsotaan vasta myöhemmin. Ei tulisi kuuloonkaan, että jompi kumpi roikkuisi koko illan koneella tai telkkarin ääressä viikosta toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis haluaa paeta aktiivisesti todellisuutta. Miksi?
Jos hänellä on riippuvuus, joka alkaa hallita elämää, pitäisi siihen hakea apua esim. terapiasta. Pelaaminen tai muu addiktiokäyttäytyminen on yksi tapa hallita vaikeita tunteita tai torjua ne kokonaan pois. Meillä on opittu rajoittamaan kummankin vanhemman netin käyttöä lapsen synnyttyä. Joskus tietty on semmoinen tilanne, et on pakko maksaa joku lasku ja lapsi joutuu hetken känisemään vieressä.
Enemmän kyllä epäilen käsistä lähtenyttä tapaa. Kuluttanut jo lapsuudessaan merkittävän osan vapaa-ajastaan samaan toimintaan (tietysti Veikkaaminen on tapahtunut kioskeilla).
kuinka paljon olisi teidän mielestänne kohtuullista, esim. netissä tai matsien katselussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on paha peliongelma/riippuvuus. Asiaa hoidetaan esim A-klinikoilla tai peliriippuvaisten ryhmissä. Teille perheenä ja parina olisi varmasti apua, jos kävisitte juttelemassa asioiden tärkeysjärjestyksestä jonkun ulkopuolisen kanssa--koska kuten kerrot miehesi ei ole toivomuksistasti huolimatta muuttanut tapojaan.
kuinka paljon olisi teidän mielestänne kohtuullista, esim. netissä tai matsien katselussa?
Minusta kohtuullista on se, mikä pätee kumpaankin vanhempaan. Eli kummallakin on esim. yksi "oma" ilta viikossa jonkin harrastuksen parissa tms. mikä sitten missäkin perheessä on sopiva määrä. Jos toisen omat menot tai harrasteet (vaikka ne sitten tapahtuisivat omassa kodissa telkkarin ääressä) vievät aikaa moninkertaisesti perheen toisen aikuisen vastaaviin verrattuna, on jokin pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet tiukkapipo! Eihän toi nyt paljoo ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan kuulostaa siltä, että arki-iltana mies ei käytännössä ole ollenkaan läsnä lapsen hereilläoloaikana. Kyllä miehen pitäis sentään omasta lapsestaan olla vähän enemmän kiinnostunut...ja susta. :)
Voiko mies pelata noi pelinsä sen jälkeen, kun lapsi on mennyt nukkumaan ja olette olleet hetken kahdestaan? Ja vähän priorisoida noita matsinkatsomisia? Totta kai miehellä on oikeus omiin juttuihin, mut perheellisenä velvollisuudet perhettä kohtaan tulee ensin. Niin se vaan menee jos haluaa että perhettä parin vuoden päästä on ollekaan.
niin eihän siinä montaa tuntia jää yhteistä aikaa, ennekuin lapsi menee nukkumaan. Se että mies pelaa tunnin-kolme vaikuttaa ihan sietämättömätlä, en suostuisi kyllä tuollaiseen. Miehellä taitaa olla riippuvuus - jotainhan tuo töllötys palvelee, onko sitten miehesti stressaantunut, turhautunut tai mikä mättää elämässä.
Minusta korkeintaan 1/3 osa ajasta voi olla sellaista, jota mies käyttää penkkiurheiluun. Aikuisen ihmisen pitää pystyä joustamaan omista harrastuksistaan, jotta pystyy olemaan edes vähän läsnä omille lapsilleen ja puolisolleen.
Aikuisten tietokoneaikaa/tv-aikaa pitää usein rajoittaa ihan kuten lastenkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mä oon ihan kypsä siihen.
Ei muuta elämää.
Ymmärrän että ihminen (oli sitten mies/nainen) seuraa hieman urheilua, käytännössä esim. käy peleissä/katsoo tv:stä lempijoukkuueensa ottelut ja jotain muuta esim. lätkän MM-kisoissa Suomen pelit, ja ehkä formulaa silloin tällöin tm.
On kamalaa miten PALJON urheilua tulee...! Käytännössä saa koko ajan istua tv:n ääressä ja katsella pelejä/kisoja jos kaikkea seuraa :( Koko ajan joku mäkyhyppy-, hiihto-, ralli-, lätkä, jalkapallo-, jne. jne. kisa menossa. Ja on Maailmancuppia ja SM-pelejä ja Olumpialaisia jne. jne.
Minusta on hyvä rajoittaa pelien seuraamista, menisin jopa niin pitkälle että menisin pariterapiaan asiasta. Miehellä on selkeä riippuvuus!!!
JOS mies elättää itsensä veikkauksella, niin silloin eri asia. Tuttavapiiriini kuuluu mies, joka ihan työkseen elää veikkauksella, ei siis tee mitään muuta. Ja HUOM: hän siis todella voittaa isoja summia, ei vaan "pelaile ajankuluksi". On myös tehnyt alaan liittyviä töitä, en nyt muista mitä, mutta laskenut kertoimia jollekkin vedonlyöntifirmalle tai jotain...
MUTTA en usko että ap:n mies on tuollainen, eli ihan eri juttu. ja tuo em. henkilö siis todella seuraa urheilua, tuntee ihmisiä, ja hänen "työnsä" millä elättää itsensä on vedonlyönti, ja se on aika harva joa em. itsensä saa elätettyä...
Miehellä on riippuvuus, tietää sen itsekin. Mutta ratkaisua ongelmaan ei tunnu löytyvän, nyt siis tarvittaisiin käytännön ratkaisua tähän ongelmaan. Mies muutenkin addiktoituu kaikkeen helposti. Tuntuu, että musta on tullut se rajoittava auktoriteetti ja pirttihirmu tahtomattani.