Te jotka menneet salaa naimisiin

menimme naimisiin salaa, mutta paikalla oli myös vähän sukua ja ystäviä. Järjestimme siis vihkijän kesäjuhliin paikalle.

Syynä tuo sama, että emme halunneet tehdä mitään sirkusta häistä, mutta halusimme läheiset kuitenkin paikalle juhlistamaan.



Oli todella hyvä ratkaisu! :)

tosin kirkossa. Vihkiminen oli sakastissa ja paikalla todistajat viran puolesta.



Olin raskaana, eikä tosiaankaan kiinnostanut alkaa pelleilemään juhliajärjestelyjen kanssa... Ei muutenkaan mitkään väkisin väännetyt, "pakolliset" juhlat kiinnosta pätkääkään.... Hyvä, että kerittiin naimisiin, kun lapsi sitten syntyi keskosena ja onneksi oli se avioliitto niin ei sitten tarvinnut alkaa jotain isyysselvityksiä siinä keskolassa hyppimisen lisäksi miettimään...



Pienet kahvitukset järjestimme lähimmille sukulaisille jälkikäteen.

siis sehän on se toinen paikka, jossa saa siviilivihkimisen maistraatin lisäksi.



Oli suunniteltu juttu. Haluttiin just tiettynä päivänä naimisiin ja maistraatti oli jo täysin buukattu. Ei haluttu isoja juhlia, kun ystäväpiiriä olis pitänyt rajata niin hirveesti.

maistraatissa mentiin ja aika oli varattuna kauan etukäteen.



Muuten omat vanhempanikin ovat menneet salaa, maistraatissa naimisiin 70-luvun alussa.

ja todistajatkin olivat maistraatin henkilökuntaa. Seuraavana päivänä lähdimme ulkomaille kahdeksi viikoksi jotta pöly sai laskeutua :). Emme kumpikaan missään nimessä halunneet isoja häitä ja kummankin puolelta sukua niitä kuitenkin odotettiin. Ajattelimme, että helkkari aikuisia ihmisiähän tässä ollaan ja homma tehdään kyllä juuri niin kuin meistä itsestä hyvälle tuntuu. Osa sukulaisista ei ole toipunut siitä täysin vieläkään vaikka olemme olleet naimisissa jo 6 vuotta :). Minusta se on kyllä täysin käsittämätöntä, ei minullakaan kävisi mielessäkään mennä määräilemään heidän asioitaan ja miten ne tulisi hoitaa, no-oh se on heidän päänsärkynsä :). Minulla ei ole isoja häitä vastaan mitään, nostan hattua niille jotka jaksavat sellaiset järjestää ja niissä on tosi mukava käydä...siis niin kauan kuin ne eivät ole omani :)

Sakastissa vihittiin. Todistajina oli vain mun ja veli ja hänen vaimonsa. Kotona järjestettiin sitten myöhemmin kahvittelut lähimmille sukulaisille, ja silloin kerrottiin, että on menty naimisiin. Ei me haluttu mitään juhlia. Ei me juhlita tänä vuonna meidän 50-vuotispäiviäkään.

nähdä häiden järjestämisen (ja maksamisen) vaivaa. Lisäksi oltiin molemmat toista kertaa asialla, ja olisi ollut mautonta kutsua samoja ihmisiä toistamiseen saman ihmisen häihin.

Vieläkään meidän häävieraamme eivät taida tietää että oli avioliiton siunaus ja olimme jo naimisissa ennen sitä. Emme pitäneet kovin oleellisena kertoa sitä.



Naimisiin menoon maistraatissa päädyimme asiaa mietittyämme. Syynä oli yhteisen talon ostaminen ja sen lisäksi halusimme sitoutua myös muutenkin toisiimme. Avioliitolla turvasimme toistemme asemat talouden suhteen mahdollisessa erossa tai kuolemassa.



Me olimme jo sitä ennen asuneet iät ja ajat yhdessä ja tunsimme toisemme. Avioliitto oli se viimeinen päätös sitoutua toiseen. Olimme opiskelijoita molemmat tuolloin ja ei olisi ollut rahaa pitää häitä. Tai ne rahat laitettiin eka taloon (sen verran oli että saimme lainan) ja ne häät pidimme sitten kun molemmat olimme jo vakitöissä ja talous kunnossa. Ja häiden jälkeen aloitettiin lapsen yrittämistä.

se oli meidän juttu, kumpikaan ei halunnut kirkko häitä, eikä hääjuhlia

rakkautemme ja perheen perustaminen oli pääasia. Perheellä tarkoitan siis kahden hengen perheen perustamista :)

enkä todellakaan jaksanut järjestää minkäänlaisia häitä, pahoinvoinnit ja muut aivan järkyttäviä. Oon vieläkin tyytyväinen tohon ratkasuun, ei mennyt rahaa häihin, ei tarvinnu hössöttää mitään, ja jos olisin häät pitänyt olisin halunnut pienet häät mut sit olis tullu taas se ongelma et ketä kutsuu ja ketä ei.. :)

mutta kirkossa. Emme halunneet minkäänlaisia hääjuhlia, vaan kirkollisen vihkimisen ja sitten kahdestaan matkalle. Kyseessä ei ollut mikään ex-tempore juttu.



Emme jaksaneet alkaa etukäteen vääntämään esim. anopin kanssa siitä, että eikö tosiaan minkäänlaisia juhlia järjestetä, joten kerroimme kaikille vasta jälkikäteen, että nyt ollaan naimisissa. Eikä siitäkään tehty mitään suurta numeroa, vaan sukulaisille ja ystäville kerrotiin silloin, kun heidät tavattiin seuraavan kerran vihkimisen jälkeen.



Kertaakaan ei ole kaduttanut, että toimimme vihkimisen suhteen näin. Oli se oikeastaan aika romanttistakin :)

Meillä ei ollut edes todistajia omasta takaa mukana, vaan maistraatin henkilökunnasta kaksi ihmistä tuli todistamaan. Menimme siis täysin salaa naimisiin. :) Jälkeenpäin sitten tietysti heti kerroimme kaikille.



Syyt: Mies kuuluu eri uskontoon, siksi maistraatti. Miehellä valtava suku, minulla ei paljon mitään, eli toiselta puolelta olisi tullut 95 % vieraista. Emme jaksaneet ja halunneet alkaa järkkäämään mitään megatapahtumaa, ei ollut meidän juttu. Olimme olleet kymmenisen vuotta yhdessä ja asuneet vuosikausia yhdessä, joten perinteiset neitsythäät olisivat tuntuneet jotenkin hassulta. Tuntui lisäksi hyvinkin romanttiselta mennä noin naimisiin, karata salaa, kahdestaan. :)



Oli ja ei ollut ex tempore. Naimisiinmenoa oli suunniteltu monta vuotta, mies olisi halunnut jo aiemmin, mutta minusta ei vielä tuntunut siltä. Sitten tuli vahva tunne, että nyt on oikea hetki ja sanoin miehelle, että varataan maistraatti heti kun mahdollista! Reilun viikon päähän saatiin. :)



Nyt olemme olleet jo kymmenen vuotta naimisissa.