Miksi se on niin kamalaa jos perhe asuu ahtaasti?

kun itse viihdytte.



Toi säilytysvarasto on hyvä.



Mekin oltais jääty kaksioon vauvan kanssa, mutta löydettiin unelmaneliö, niin muutettiin.



Ja ollaan viihdytty. Meillä on nyt vierashuone, jos joskus hoitaja tai joku muu haluaa jäädä yöksi. Sama tila toimii työhuoneena, koska teen töitä kotona. Lisäksi kävelevälle julliaiselle on kiva, että voi käyskennellä kämpässä ja sitten välillä leikkiä omassa huoneessa. Myös sisustuksen kannalta ihanaa, että lapsen huone on satumaailma täynnä värejä ja muualla ihan aikuisten makuun. Myös kaksi vessaa on plussaa.



Mutta vähemmälläkin tilalla pärjää ihan varmasti.

Olemme aina asuneet "ahtaasti" kuitenkin hyvin viihtyen. Aikaisemmin kaksiossa neljä henkeä nykyään asutaan kolmiossa.



Silloin kun asuttiin kaksiossa ja kaikki oli samassa makkarissa harrastettiin seksileikit olkkarissa.



Onko nämä kaikki jotka ihmettelevät seksin toimimista niitä joiden seksi on aina lauantaina saunan jälkeen siististi sängyssä peiton alla pariskuntia.

Lapset todellakin juoksee ja leikkii hippaleikkejä kotona, leikki on lapsen työtä, ja usein se on kovaäänistä.

Kritiikki kohdistui tähän:

"[K]un lapsi alkaa enemmän liikkua ja leikkiä ja juoksennella ympäriinsä on tietysti mukava ettei heti ole seinä vastassa. Jos haluaa asua noin pienessä leikki-ikäisen kanssa on ainakin vietettävä paljon aikaa ulkona tai jossain, että lapsi pääsee liikkumaan."

Musta oli hämmentävää, että pieni koti jotenkin samaistetaan siihen, ettei lapsi pääse liikkumaan. Ikään kuin lähtökohta olisi se, että lapsi juoksee kotonaan ja ulos mennään vain jos sisällä liikkuminen ei onnistu.

Musta on itsestäänselvyys, että lapsi on pihalla tai puistossa tai kentällä juoksemassa, leikkimässä ja saamassa ulkoilmaa mahdollisimman usein.

Olen edelleen sitä mieltä, että kerrostaloasunto ei ole minkään ikäisen lapsen juoksu- ja hyppyleikkien pääasiallinen näyttämö koska jonkun lattia on aina toisen katto. Lapsi juoksee ja pomppii kotona välttämättä, tottakai, koska on lapsi, mutta vanhempien tehtävä on hillitä, ei rohkaista, sisällä riehumista ja viedä se mukula ulos pomppimaan sydämensä kyllyydestä. Näin meillä toimitaan enkä ole havainnut mukuloissa mitään säälittävää. Naapureihin - jopa alakerrassa - on myös hyvät välit.

Ainakaan säännöllisesti.

Omakotitalo on tietty asia erikseen, mutta varmaan jokainen normaalijärjellä varusteltu kerrostaloasuja - oli asunto 20 tai 100 neliötä - ymmärtää, että pääasiallinen estradi hippaleikeille ei ole jonkun katto.

Sä et ole tainnut asua kerrostalossa. Se on normaalia elämää - ääniä kuuluu aina. Koiran haukkumista, naapurien riitelyä, seiniin poraamista, nikkarointia, musisointia, lasten itkua, töminää, tuminaa. Jos ei "oma katto" sovi hippaleikeille niin sopii muuttaa muualle. Kai nyt lapset saa omassa kodissaan ELÄÄ.

Minulle tärkeintä on asunnon sijainti ja fiilis. Vanhat isot ikkunat ja ikkunalaudat, korkeat katot ja toimiva pohja. En haluaisi asua yhtään kauempana kuin kävelymatkan päässä keskustasta ja palveluista. Kesällä vietetään lomat ja viikonloput saaressa, mikä riittää mainiosti oman pihan kaipuuseen :)



Valinta ja arvostuskysymys.

Ainakaan säännöllisesti.

Omakotitalo on tietty asia erikseen, mutta varmaan jokainen normaalijärjellä varusteltu kerrostaloasuja - oli asunto 20 tai 100 neliötä - ymmärtää, että pääasiallinen estradi hippaleikeille ei ole jonkun katto.

Sä et ole tainnut asua kerrostalossa. Se on normaalia elämää - ääniä kuuluu aina. Koiran haukkumista, naapurien riitelyä, seiniin poraamista, nikkarointia, musisointia, lasten itkua, töminää, tuminaa. Jos ei "oma katto" sovi hippaleikeille niin sopii muuttaa muualle. Kai nyt lapset saa omassa kodissaan ELÄÄ.

Kerrostaloissa kuuluu aina ääniä, koska asunnot ova kiinni toisissaan. Tottakai lapset juoksevat kerrosatalossakin. Minusta on luontevaa ja hyväkin, että leikki-ikäiset lapset juoksevat ja kohkaavat tuntitolkulla ja pysähtyvät lähinnä syömään, nukkumaan ja katsomaan piirretyt.

Sen sijaan ei ole hyvä, että kerrostalossa asuvat lapset kohkaavat tuntitolkulla putkeen sisällä. Alakerrassa ei tuolloin ole kotirauhasta tietoakaan. Omakotitalossa lapset voivat vetää päivän liikuntakiintiön täyteen sisätiloissa (vaikka heillekin olisi hyväksi mennä ulos), kerrostalossa se on minusta huonoa asumista.

Kerrostalossa riidellään, porataan, itketään ja musisoidaan silloin tällöin, ehkä jopa päivittäin. Tuntitolkulla päivässä noista mitään ei kuitenkaa musta pitäisi tehdä. En haluaisi, että naapuri poraa, naapurin lapset juoksevat, naapuri musisoi tai naapuri riitelee päivittäin 16-20, vaikka kaikki nuo äänet ovat normaalia elämää. Tätä tarkoitan sillä, että kerroataloasunto ei ole lapsen juoksupaikka. Ja ainakin minun lapseni (ja minä veljineni pienenä) leikkivät juoksuleikkejä tms. tunteja päivässä. Siksi vanhempien pitää kieltää juoksemasta sisällä.

Tuo viesti oli äkäinen reaktio siihen, että ymmärsin edellisen vihjanneen viestissään, lapset kohkaavat pääsääntöisesti sisällä ja poikkeustapauksissa ulkona.

vain ihan suotta itsestään selvänä, että heti kun raskaustestin viiva alkaa punertua, niin pitää vaihtaa isompaan asuntoon ja farmariautoon. Suurin osa ei edes kyseenalaista näitä "täytyy"-juttuja ja mieti mikä on oikeasti itselle ok.

kahden lapsen kanssa 15 vuotta. Nyt, kun ne alaikäiset lapset ovat jo aikuisen kokoisia, alkaa mennä kaikilta hermo tähän tilanahtauteen. Enkä halua, että lapset joutuvat kesken opiskelujen muuttamaan johonkin soluun, kun kotona ei ole tilaa. Opiskelujen loppuun saa asua kotona, niin saavat kunnon ammatin jonka opiskelua ei pilaa se, että pitää raataa koulupäivän jälkeen illat töissä maksaakseen vuokransa ja opiskelu ja nuori kärsii.Periaatekysymys siis, huolehdin heistä kunnes ovat valmiita maailmalle omilla tuloillaan. Ja siksi etsin nyt kolmiota. Ja vähän ihmettelen, miksei olla etsitty aiemmin, mutta pienemmät lapset mahtuvat pienempään tilaan:)

lasta. Vaikka paljon ulkoillaankin ja lapset on päivähoidossa, kyllä lapset illalla juoksevat sisällä, ja ajavat vieläpä potkuautoilla ja plaston-mopoilla. Ja meidän lattia ei ole kenenkään katto. Asumme alimmassa kerroksessa maantasalla (meidän talossa ullakko ylimmässä kerroksessa, samoin saunat).



Kerrostalossa asuvat lapsiperheet voivat myös valita sen alimman kerroksen, ettei oma lattia ole kenenkään katto. Lapsille on tosi ahdistavaa, jos pitää kokoajan varoa, ettei mitään ääntä kuuluisi alakertaan.



Ahtaasti asumiseen kommentoin, että kannattaa ottaa huomioon mille ihmismäärälle asunto on suunniteltu. Riittääkö ilmanvaihto? Ihmisistä tulee kosteutta. Huonoimmillaan asunto voi mennä pilalle liian suuresta ihmismäärästä. Homekoulut= liikaa ihmisiä liian pienissä tiloissa + huono kiinteistöhuolto. Sisäilmaongelmat taas aiheuttavat allergiaa, astmaa jne.



Luonne-erot vaikuttavat myös. Jotkut ihmiset tarvitsevat enemmän tilaa ympärilleen. Toiset vain ovat herkempiä ärsykkeille kuin toiset. Varsinkin lasten kohdalla pitäisi punnita tarkkaan, tarvitsevatko he oman huoneen vai voivatko he olla samassa huoneessa sisaruksen kanssa.

pitkällä tähtäimellä kumpikohan on kannattavampaa... maksaa 690 e vuokraa vai suunnilleen samalla rahalla omaa asuntoa? Että se siitä kalleudesta sitten. 20 v päästä toisella on omaisuutta ja toisella edelleen se sama vuokra maksettavana.

Meitä on neljä 57-neliöisessä kolmiossa ja kaikki aina kyselevät että ahdistaako ahtaasti asuminen. Ei ahdista! Fiksu pohjaratkaisu eli melko pienet makkarit ja pieni avokeittiö ja iso olkkari, johon koko perhe mahtuu. Lapset mahtuvat leikkimään huoneessaan mutta usein lelut kannetaan olkkariin missä on tilaa leikkiä kunnolla. Lapset ovat nyt 2v ja 4v, voi olla että kahden teinin kanssa nämä seinät kaatuisivat päälle mutta pikkulasten kanssa toimii hyvin. Nopea siivota, koko perhe aina lähellä, meillä on varaa asua keskustassa ja rahaa jää muuhunkin :).