Lue keskustelun säännöt.
Miksi se on niin kamalaa jos perhe asuu ahtaasti?
11.02.2010 |
Ennen kun vauva syntyi, päätimme että asumme 35 m2 yksiössämme siihen asti kunnes lapsi menee hoitoon. Yksiön on toisen meistä omistama, ja muutimme yhteen vähän ennen kuin vauva sai alkunsa.
Kun vauva syntyi, mies alkoi tehdä osapäivätyötä,että voisi olla enemmän meidän kanssamme. Minun äitiyspäivärahani on pieni. Täällä pk-seudulla vuokrat ovat kalliita, puhumattakaan jos olisimme ostaneet isomman.Näin meillä jää elämiseen riittävästi, vaikka minä olen äitiyslomalla ja mies tekee vähemmän töitä. Meille oikein toimiva ratkaisu.
Tuntuu vaan että kaikki kauhistelevat ratkaisuamme, ja moni tuttu kysyy heti nähdessämme että olemmeko jo muuttamassa isompaan.. joo emme ole vieläkään.
Miksi se on niin kamalaa jos joku asuu ahtaasti? Esim. muutamia kymmeniä vuosia sitten ahtaasti asuminen oli ihan normaalia.
Kommentit (51)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei teille ole kamalaa, mutta mulle kyllä olsi! Onneksi on tilaa kaikille ja kaikelle tarpeelliselle.
jos luopuis kaikesta turhasta romusta (lasten pieniksi jääneet vaatteet, harrastusvälineitä, omat ja miehen vanhat vaatteet, kenkiä ihan hirveesti koko perheellä, huonekaluja varastossa.....)
mahtuis paljon pienempäänkin.
Riippuu myös todella paljon asunnon pohjasta, kuutioista, vanha kerrostalo asunto, missä korkeat huoneet on avaran tuntuinen, ja jos sijainti hyvä,mikä ettei.
Mutta kun lapset kasvaa, jossain vaiheessa (koululainen?) tarvitsee myös omaa tilaa.
Ajattelin myös ennen, että ihan hyvin oltaisi voitu asua vaikka yksiössä. Miksi vaihtaa isompaan. Lapsen ekan vuoden pieni asunto kävikin oikein hyvin, mutta kun lapsi alkaa enemmän liikkua ja leikkiä ja juoksennella ympäriinsä on tietysti mukava ettei heti ole seinä vastassa. Jos haluaa asua noin pienessä leikki-ikäisen kanssa on ainakin vietettävä paljon aikaa ulkona tai jossain, että lapsi pääsee liikkumaan.
olla erittäin hyvä ratkaisu. Te itse päätätte, mitä ajattelette. Itse en edes osaisi asua liian väljästi. On ihanaa, kun lapset ovat lähellä :) Hyvin voi pärjätä, vaikka tilaa olisikin vähemmän. Luovuutta peliin!
noin pienessa asunnossa edes hengittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos meidän 5-henkinen perhe asuisi sodanjälkeiseen malliin hellahuoneessa tai kaksiossa, niin minulta menisi hermo. Ei meillä liikaa tilaa ole, mutta sopivasti. Tärkeintä on, että jokaisella - sekä aikuisilla että lapsilla - on mahdollisuus vetäytyä omaan rauhaansa jos haluaa.
Yksiö toimi hyvin siihen asti enen kuin lapsi täytti 3v ja alkoi häiriritä seksielämäämme. KOMMENTOIKAA! ONKO MUILLA SAMOJA KOKEMUKSIA?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin myös ennen, että ihan hyvin oltaisi voitu asua vaikka yksiössä. Miksi vaihtaa isompaan. Lapsen ekan vuoden pieni asunto kävikin oikein hyvin, mutta kun lapsi alkaa enemmän liikkua ja leikkiä ja juoksennella ympäriinsä on tietysti mukava ettei heti ole seinä vastassa. Jos haluaa asua noin pienessä leikki-ikäisen kanssa on ainakin vietettävä paljon aikaa ulkona tai jossain, että lapsi pääsee liikkumaan.
Ainakaan säännöllisesti.
Omakotitalo on tietty asia erikseen, mutta varmaan jokainen normaalijärjellä varusteltu kerrostaloasuja - oli asunto 20 tai 100 neliötä - ymmärtää, että pääasiallinen estradi hippaleikeille ei ole jonkun katto.
Se nyt sanomattakin selvää että ahdas asuminen vaikuttaa vanhempien seksielämään. KOMMENTOIKAA MUUTKIN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se nyt sanomattakin selvää että ahdas asuminen vaikuttaa vanhempien seksielämään. KOMMENTOIKAA MUUTKIN!
no voi lol laugh laugh laugh
Itse asiassa makuuhuoneeseen mahtuisi toinenkin pinnasänky. Tavoiteena olisi kuitenkin muuttaa tämän vuoden aikana kolmioon. Mutta jos hinnat jatkavat nousuaan, taidamme pysyä kaksiossa.
Olohuone on 6 m x 3.3 m ja eteistä ei ole ollenkaan. Ulko-oven vieressä on kaappi, jonne laitamme kaikki kengät ja ulkovaatteet ja muut roinat. WC-kylppäri on kompakti ja siellä on iso amme, pönttö, bidee ja pesuallas. Makuuhuone on 4m x 3m ja siellä on sänky 140 cm, pinnasänky, nojatuoli, yksi yöpöytä, hervottoman kokoinen pallomeri ja tilava seinänlevyinen vaatekaappi liukuovilla ja tuonne kaappiin mahtuu oikeastaan kaikki, mikä ei ole esillä. Keittiössä on sirokokoinen pesukone sekä tiskikone; ongelmana kaappitilan ja laskutilan vähyys, joka välillä turhauttaa. Ruokapöytä on olohuoneessa ja yksi olohuoneen seinistä on ikkunalliset liukuovet valtavalle parvekkeelle, jossa on lapsen leluja, kahluu-allas, iso koristekasvi jne. Olohuoneessa yksi seinä on omistettu taaperolle, siellä on rivissä kampauspöytä, kirjahyllyn kokoinen nukkekoti, paljon leluja kopassa jne.
Asuntomme on siis suht pienistä neliöistään huolimatta avaran tuntuinen, tilaa on joka suunnassa ja valon määrä on huikea. Suosimme myös siroja huonekaluja ja mietimme tarkkaan, mitä hankintoja teemme. Pidän meitä onnekkaana, että tämän asunto-helmen löysimme. Ja mikä sijainti! :)
Asumme yhdessä maailman metropoleista ja keskusta-alueella hinnat on ihan pilvissä. Sen vuoksi kai ystäväpiiristämme kaikki yksilapsiset perheet asuvat kaksiossa. Vähitellen omaisuuden karttuessa voidaan siirtyä suurempiin asuntoihin. Kukaan ei vaikuta kärsivän tilanteesta, päin vastoin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntui kolmio liian isolta, kun vauva ei omaa huonettaan käyttänyt.
Oltaisiin voitu asua kauemminkin kaksiossa, mutta sopiva asunto löytyi, niin muutettiin.
Isommat lapset tarvii oman huoneen ja sitä tavaraa alkaa jo kertyä.
Musta vasta 5v. alkaa halumaan omaa huonetta, sitä ennen turha.
siinä mitään kamalaa ole jos asunto on muuten "järkevä". Me asuttiin mieheni kanssa 3v 25 neliön yksiössä ja muutettiin kolmioon kaksi kk ennen esikoisemme syntymää.
Meille tuo yksiö olisi ollut hyvin hankala asuttaa vauvan kanssa koska säilytystilaa ei ollut kuin yksi vaatekaappi joka oli meille kahdellekin liian vähän, asunto sijaitsi kerrostalon (4 kerrosta) ylimmässä kerroksessa eikä hissiä. Eikä ollut myöskään parveketta jossa vauvaa olisi noinut nukuttaa. Nämä asiat vaikuttivat pitkälti siihen miksi elo yksiössä ei olisi ollut kovinkaan autuasta vauvan kanssa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin myös ennen, että ihan hyvin oltaisi voitu asua vaikka yksiössä. Miksi vaihtaa isompaan. Lapsen ekan vuoden pieni asunto kävikin oikein hyvin, mutta kun lapsi alkaa enemmän liikkua ja leikkiä ja juoksennella ympäriinsä on tietysti mukava ettei heti ole seinä vastassa. Jos haluaa asua noin pienessä leikki-ikäisen kanssa on ainakin vietettävä paljon aikaa ulkona tai jossain, että lapsi pääsee liikkumaan.
Ainakaan säännöllisesti.
Omakotitalo on tietty asia erikseen, mutta varmaan jokainen normaalijärjellä varusteltu kerrostaloasuja - oli asunto 20 tai 100 neliötä - ymmärtää, että pääasiallinen estradi hippaleikeille ei ole jonkun katto.
Lapset todellakin juoksee ja leikkii hippaleikkejä kotona, leikki on lapsen työtä, ja usein se on kovaäänistä.
Lapset todellakin juoksee ja leikkii hippaleikkejä kotona, leikki on lapsen työtä, ja usein se on kovaäänistä.
Meillä ei ole koskaan saanut leikkiä mitään kovaäänistä eikä juosta eikä hyppiä. Sitä tehdään ulkona.
Lapset 6v ja 8v.
Tarvikkeet saattavat sitten vähän sitä tilaa syödäkin; erityisesti vaunujen säilytys on monesti ongelma ellei käytössä ole kunnon varastoa. Me mahduimme oikein hyvin elämään kahden pienen lapsen kanssa kaksiossa, mutta nyt kun esikoinenkin on 6 v ja lapsia on kolme, niin on ihanaa kun ei tarvitse ihan pieniin neliöihin ahtautua. Asuimme tällä miehityksellä pienessä kolmiossa tilapäisesti ja kyllä meinasi hermo ratketa. Paljon tähän vaikutti se, että säilytystilat olivat aivan surkeat ja kyllähän 5-henkisessä perheessä jo ulkovaatteita on aikamoinen määrä eteisessä vaikka miten koettaisi minimoida siinä säilytettävien vaatteiden ja kenkien määrän, mikä taas on vaikeaa jos kaappitilaa on vähän. Nyt kun asumme väljemmin, minun sieluni lepää kun joka paikka ei ole täynnä tavaraa, lapsilla on enemmän tilaa leikkiä ja myös rymytä ja kavereitakin mahtuu kyläilemään.
Omaa kerrosta ei tarvitse sentään olla, mutta jossei huonetta niin nurkka edes (johon saa mielellään verhon tms. jakamaan tilaa). Entäpä jos ap:n lapsi alkaa kaipaamaan tilaa ympärilleen kasvaessaan? Sekin on aika ikävää ettei voi esim. puhua puhelimessa rauhassa sisällä.
itse asuin lapseni kanssa aikoinaan alle 50 neliön kaksiossa missä oli todella pieni makuuhuone ja keittiö. viihdyin asunnossani vallan mainiosti. rupesin etsimään sitten isompaa asuntoa kun lapseni aloitti koulun ja hän sai sitten oman huoneen
Lapset todellakin juoksee ja leikkii hippaleikkejä kotona, leikki on lapsen työtä, ja usein se on kovaäänistä.
ei kerrostalossa voi kovin paljon juosta ja huutaa.
jos ei teille ole kamalaa, mutta mulle kyllä olsi! Onneksi on tilaa kaikille ja kaikelle tarpeelliselle.