Lue keskustelun säännöt.
Salaisuuden lapsi.
10.02.2010 |
Eilen herralle enkelit tuumivat näin:
"On aika syntymän uuden.
Hyvin paljon rakkautta tarvitsee
Tämä Lapsi Salaisuuden.
Hänen kasvunsa ei liene nopeaa,
ei hän saavuta tähtiä siellä.
Paljon hellyyttä kaipaa hän ihmisiltä,
joita kohtaa hän elämän tiel...lä.
Ehkei koskaan hän nauraa ja leikkiä voi,
ei sanoja mietteilleen löydä,
kovin monissa paikoissa sopeudu ei,
saa hän vammaisen nimellä käydä.
Siispä huolella kotinsa valitkaamme;
hän saakoon elämää täyttä.
Herra etsi vanhemmat, joita voit
tähän erikoistehtävään käyttää.
Heti tehtävän arvoa huomaa he ei,
ja niin ehkä onkin hyvä,
mutta lahjana lapsosen mukana on
luja usko ja rakkaus syvä.
Pian alkavat varmaan he ymmärtää,
minkä aarteen suuren he saikaan,
saavat iloita heikosta, hennosta,
Salaisuuden lapsesta Taivaan."
Kommentit (29)
toisen samantyyppisen tekstin nähnyt ja se oli paljon parempi - tää on vähän imelä. Ja kaikille ei toi Jumalan tuppaaminen joka koloon sovi...
En nyt itse olis loukkaantunut jos olisin tällaisen runon saanut, silloin alkuun kaikki kannustukset ja muut olivat todella tervetulleita. Oli todella tärkeä huomata, että ystävät välittivät niin paljon että viitsivät jonkun värssyn etsiä. Harva teki niin.
Mutta meitä erityisten vanhempia on niin erilaisia. On vaarallista kuvitella, että kaikkien perheet olisivat jotenkin kovin "valikoituja", olen aika monta sosiaalitapaustakin nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vammaisten äidit - nuo valitut
Vammaisten lasten äideillä on sydänsuruja yli oman tarpeen, kirjoittaa englantilainen E.Bomback kirjassaan "Motherhood". Hänestä he ovat kuitenkin hyvin onnekkaita siksi, että he näkevät ihmeitä joka päivä. Ohessa katkelma kirjan tästä teemasta.
Jotkut naiset tulevat äidiksi vahingossa, jotkut vapaaehtoisesti, muutamat sosiaalisen painostuksen takia ja jotkut tavan vuoksi. Tänä vuonna melkein 100 000 äitiä Englannissa saa vammaisen lapsen. Oletko koskaan ihmetellyt, kuinka vammaisten lasten äidit valitaan?
Jostakin syystä kuvittelen Jumalan leijailevan maan päällä valikoiden lisääntymisvälikappaleita hyvin huolellisesti ja harkiten. Tarkkaillessaan Hän antaa enkeleilleen ohjeita tehdä merkintöjä suureen mustaan kirjaan.
"Aalto Kaija, poika, suojelupyhimykseksi Matteus. Metsä Maria, tyttö, anna suojelupyhimykseksi vaikka Gerard. Hän on tottunut rienaamiseen." Lopuksi Hän sanoo enkelille erään nimen ja hymyilee:"Anna hänelle vammainen lapsi". Enkeli on utelias:"Miksi hänelle, Jumala? Hän on niin onnellinen."
"Aivan niin," Jumala hymyilee, "voisinko antaa vammaisen lapsen sellaiselle äidille, joka ei osaa nauraa? Se olisi julmaa."
"Mutta onko hänellä kärsivällisyyttä?" enkeli kysyy.
"En tahdo hänellä olevan liikaa kärsivällisyyttä, muuten hän hukkuu itsesääliin ja epätoivon mereen. Kunhan shokki ja paha mieli vaimenevat, hän kyllä selviytyy. Katselin häntä tänään. Hänellä on juuri sellainen itsetunto ja itsenäisyys, joka on niin harvinainen ja niin tarpeellinen äidille. Katsohan, lapsella jonka hänelle annan, on oma maailmansa. Hänen on saatava se elämään hänen maailmassaan, eikä se tule olemaan helppoa."
"Mutta Herra, luulenpa ettei hän edes usko sinuun". Jumala hymyilee:" Ei haittaa, minä pystyn järjestämään sen. Hän on täydellinen. Hän on juuri sopivan itsekäs." Enkeli henkäisee:" Itsekäs, onko se hyvä puoli?" Jumala nyökkää:" Ellei hän silloin tällöin osaa erota lapsestaan, hän ei tule koskaan selviytymään."
"Tässä on nainen, jonka teen onnelliseksi vajavaisella lapsella, hän ei vielä käsitä sitä, mutta tavallaan häntä tullaan kadehtimaan. Hän ei koskaan pidä ainoatakaan puhuttua sanaa itsestään selvänä. Hän ei koskaan pidä yhtäkään askelta tavallisena.
Kun hänen lapsensa ensimmäisen kerran sanoo "Äiti", hän on ihmeen todistaja ja hän tietää sen. Kun hän kuvailee sokealle lapselleen puuta tai auringonlaskua, hän näkee sen niinkuin vain harvat ihmiset näkevät minun luomistöitäni. Sallin hänen nähdä selvästi asiat, jotka minä näen - annan hänen kohota niiden yläpuolelle. Hän ei koskaan tule olemaan yksin, minä olen hänen vierellänsä hänen elämänsä jokaisena päivänä yhtä varmasti, kuin hän on tässä vierelläni, koska hän tekee minun työtäni."
"Entäs hänen suojelupyhimyksensä?", enkeli kysyy heilutellen kynäänsä ilmassa. Jumala hymyilee: "Peili riittää".
kyllä se kätilö niin vaan sanoi.
Ja missä kohtaa olen sanonut lapsemme olevan vammainen?
En missään kohtaa, sillä hän ei ole vammainen, vaikkakaan ei täysin tervekään.
Kävin kätilön kanssa pitkän ja syvällisen keskustelun vauvamme ollessa 1 vrk:n ikäinen, jolloin poikkeavuutensa todettiin.
Kaitpa hän ymmärsi itse erityislapsen äitinä mitä tunteita minä kävin läpi, joten ikäänkuin vertaistukena oli mulle/meille.
En mitään lässytyksiä kaivannut, enkä kaipaa vieläkään, enkä missään vaiheessa ole uskontoa vetänyt näihin asioihin, koska olen ateisti.
#17
En mitään lässytyksiä kaivannut, enkä kaipaa vieläkään, enkä missään vaiheessa ole uskontoa vetänyt näihin asioihin, koska olen ateisti. #17
siihen, että hoitajat kokevat olevansa lohduttavia ja kannustavia, kun he sanovat, että "onneksi poikanne syntyi juuri teille, kun olette niin osaavia ja älykkäitä."
Minulla tulee kuitenkin sellainen olo, että entä, jos en aina olekaan niin kauhean hyvä äiti? Eikö minulla ole oikeutta väsyä ja suoraan sanoen vit...uuntua siihen, että kaikesta tuesta joutuu koko ajan tappelemaan Kelan, päivähoidon, HUS:n ja opetustoimen kanssa. Joka st...nan vuosi kauhea paperiruljanssi.
Eli samaan aikaan erityislasten tukia leikataan yhteiskunnassa rajulla kädellä ja silitellään päätä mussuttamalla siitä, miten LOISTAVIA vanhempia me olemmekaan.
Tai kuten tuossa runossa ja muutamassa muussa näkemässäni vastaavassa: miten mukamas lapsi on tarkoituksella annettu juuri meille, kun me olemme juuri niin hyviä, että jaksamme.
Ei hitsi. Sorry nyt vaan: erityislapsia syntyy kaiken aikaa perheisiin, joissa heidän hoitoaan laiminlyödään tai josta heidät suoraan hylätään laitoksiin.
Ehkä jotakuta tuollainen runo lohduttaa, mutta ei ainakaan minua ja sanon nyt tämän kantani tässä, koska sitä aivan erityisesti kysyttiin.
Enemmän minua lohduttaisi, jos terapioita, koulunkäyntiavustajia ja omaishoidon tukia annettaisiin Suomen kunnissa siten, kuten laissa määrätään eikä siten, kuten Kela ja kunnat säästöinnossaan katsovat sopivaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne kuvittelee, että kissa kiitoksella elää eli jaksatte paremmin kun saatte positiivista palautetta?
Mä olen samaa mieltä, että jos kuntoutuspuoli ja ammattilaisten kanssa toimiminen olis helpompaa ja tuntuis et joku oikeasti edes olis meidän tilanteen tasalla ja siitä aidosti kiinnostunut, olis paljon helpompaa.
Nyt esim. lapsen lääkärikäynnit on täysin mun varassa, käy terveyskeskuksen yleislääkärillä jotka ei kuolemakseenkaan haluta päästää lisätutkimuksiin koska budjetit on tiukat jne jne jne. Fysioterapiaa ei tipu, käytän itse uimassa, jumpassa, ratsastamassa ja olen aina käyttänyt, siksi edistynyt hyvin.
ne kuvittelee, että kissa kiitoksella elää eli jaksatte paremmin kun saatte positiivista palautetta? Mä olen samaa mieltä, että jos kuntoutuspuoli ja ammattilaisten kanssa toimiminen olis helpompaa ja tuntuis et joku oikeasti edes olis meidän tilanteen tasalla ja siitä aidosti kiinnostunut, olis paljon helpompaa. Nyt esim. lapsen lääkärikäynnit on täysin mun varassa, käy terveyskeskuksen yleislääkärillä jotka ei kuolemakseenkaan haluta päästää lisätutkimuksiin koska budjetit on tiukat jne jne jne. Fysioterapiaa ei tipu, käytän itse uimassa, jumpassa, ratsastamassa ja olen aina käyttänyt, siksi edistynyt hyvin.
Kyllä he varmaan aidostikin haluavat lohduttaa ja kannustaa, mutta jotenkin tästä yhtälöstä tulee minulla kierosti mieleen, että vastuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä halutaan yhteiskunnassa siirtää myös henkisellä tasolla yksilöille, vanhemmille. Että mitäs tänne tulette tukea ruikuttamaan, se on teidän sankaruudesta ja voimista kiinni.
Mikä ei toki tarkoita, ettenkö haluakin toimia ja tehdä lapseni puolesta kaikkeni, mutta tuntuu kohtuuttomalta, että kaikkea tukea karsitaan.
-se autistilapsen äiti-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä e-lapsi. Olen Agnstikko joten en tuota Jumlaa tuossa oikein käsitä, mutta voisin sen kuvitella joksikin elämän kohtaloksi. Meidän e-lapsi 6 vuotiaana kerran tuumasi itse valinneensa juuri meidät äidiksi ja isäkseen :)
niin tulisi kyllä kuumat paikat sillä, "kaverilla".