Jos saisit 5 minuuttia yhteistä aikaa pois nukkuneen

oli aina semmoinen hiljainen ja murahteleva mies. Olin suunnitellut samaisena kesänä juottavani sen huppeliin, koska silloin niitä hauskoja juttuja alkoi tulla.



Halaisin, kertoisin siskonpojasta ja siitä, miten meillä on kauhea ikävä.

Kuoli vajaa vuosi sitten äkillisesti.

Pyytäisin häneltä anteeksi sitä, etten ollut pitänyt tarpeeksi useasti yhteyttä. Sanoisin hänelle että hänen pienet lapsensa ikävöivät äitiä kovasti, mutta jaksavat hyvin olosuhteisiin nähden.JA että me kaikki sisarukset ja vanhemmat kaipaamme rakasta siskoamme. Ja että olit ja olet edelleen meille niin rakas ja tärkeä!

elämää läheltä ja kulkevat vierellä koko ajan..

ainoan lapsensa saanut, on jatkanut hänen sukuaan monin verroin! Voi hän olisi ylpeä ja iloinen. Ja kertoisin kuinka hyvä isä hän oli. Ja kiittäisin kaikesta mitä on minulle lapsena antanut. Ja pyytäisin anteeksi niitä muutamaa kertaa jolloin olen sanonut rumasti hänelle. Olin murkkuikäinen, mutta muistan ja häpeän! Isäni olisi niin onnellinen pappa ;´)

2 kk vanhan vauvani kanssa, ottaisin vain syliin ja pitäisin lähellä ja kertoisin, että äiti rakastaa häntä.

Kertoisin hänelle, että lastenlapsia hänenellä on jo viisi.

jolle haluaisin näyttää perheeni: mieheni, lapseni ja kissan

ja kertoisin, kuinka sitä kaivataan ja kuinka hieno ihminen se oli

sanat ei riitä kertomaan kaikkea ja 5 min. lyhyt aika. sen näkisi silmistä



miss u mam :'(

Miehen, joka käytti minua hyväkseen monta vuotta lapsena.

Veisin lapseni hänen luokseen. Ei ehtinyt näkemään ennen kuolemaansa, kuoli pian lapsen syntymän jälkeen. Jos olisin tiennyt, olisin järjestänyt vauvan nähtäville jotenkin. Oli sanonut: "Ei mitään kiirettä, kyllä me ehditään vielä näkemään." ;-(

näkevät ja kuulevat meidät.



Mutta että itse saisi nähdä jonkun heistä, olisi ihanaa!

että kiitos pappa kun ollessani pieni vietit niin paljon aikaa kanssani. Oli yksi elämäni tärkeimpiä ihmisiä, isäni ei ole koskaan ollut elämässäni millään tavalla.



Parasta ystävääni kiittäisin siitä että oli tukenani vaikeassa elämäntilanteessa ja toivoisin että hänkin on kokenut saaneensa minulta jotakin ystävänä. Sanoisin myös etten ikinä unohda häntä.

esittelisin isälleni lapsenlapsensa joita ei koskaan ehtinyt nähdä. Ja kysyisin miksei hän rakastanut minua.

kuolleen parhaan ystäväni kanssa. Halaisin häntä ja kertoisin miten paljon koko meidän perhe häntä rakastaa. Ja sitten vitsailtaisi loppuaika, kenenkään muun kanssa huumorintajuni ei ole osunut niin yksiin kuin hänen. Kaipaan sitä sanailuamme.

Et pääse tuosta pelosta täysin irti koskaan, kun olet vanhemmaksi tullut. Toki se painuu arkitouhujen taakse, eikä sitä voi koko ajan ajatella, eikä pidäkään. Sillä kun ei voi estää menetystä tapahtumasta. Kannattaa yrittää iloita ja nauttia jokaisesta hetkestä ja päivästä - vaikka välillä väsyttäisi ja jurppisikin.

minulla on pian 3-kuukautinen vauva ja joka päivä pelkään menettäväni hänet. onko ihan normaalia tuoreen äidin hätää?

olisi ihana esitellä hänet ja kaksi lastani toisilleen.



Tulipa oikein hyvä mieli pelkästä ajatuksestakin. : )

ja pyytäisin anteeksi itsemurhaan kuolleelta veljeltäni sitä etten ymmärtänyt, että tein ja sanoin väärin asioita hänen viimeisinä päivinään. esittelisin lapseni. sanoisin että rajan toisella puolella taas nähdään. sanoisin että kerro Mummulle terveisiä. pyytäisin jättämään jonkun tervehdyksen äidillemme ja sisarellemme täällä maan päällä. kertoisin että hekin pyytävät anteeksi. ja kaipaavat.



sait kyyneleet silmiini tällä kysymyksellä, ap. kyyneleet ovat olleet harvassa, suru on niin patoutuneena sisälläni.