Jos saisit 5 minuuttia yhteistä aikaa pois nukkuneen

kuinka tärkeää kaikki yhdessä viettämämme aika oli ja varmistaisin, että hänen on nyt hyvä olla ja levätä. Kertoisin myös, että me pidämme nyt vuorostamme mummosta huolta, niikuin he ovat pitäneet meistä huolta, autamme mummoa asumaan teidän yhdessä rakentamassanne omakotitalossa, niin pitkään kuin se on mahdollista..



Nämä minä kertoisin joulun alla poisnukkuneelle rakkaalle paplle, nuku rauhassa! :`(

"Kirjoita testamenttisi uusiksi"

Jos saisin viisi minuuttia..

Halaisin, itkisin, sanoisin: Älä tee sitä! Älä jätä meitä tänne yksin..

Ja taustalla soittaisin Chisun Yksinäisen Keijun Tarinaa..



Rakkaimpani teki itsemurhan muutama vuosi sitten ja suru, yhä edelleen se on läsnä.

ikävöin. Pyytäisin anteeksi.

Tiedäthän, että rakastin sinua aina,,,

on kuolleet ennenkuin kuopus syntyi. Halaisin heitä ja antaisin heille aikaa tolla ämän nuorimmaisen kanssa.

Minä kanssa jos saisin viisi minuuttia niin haluaisin pitää pientä poika vauvaani sylissä ja ihan vaan olla ja nauttia yhteisestä ajasta. Ja kertoa kuinka kaivattu ja haluttu vauva hän olisi ollut.

Minäkin pitäisin vain vauvaa sylissä.

vai ilosta kun saat nähdä?

ja sanoisin itsemurhan tehneelle ystävälleni että älä tee sitä, me kaikki rakastetaan sua niin paljon!!!

kuoli jo 20vuotta sitten. Olin silloin pikkutyttö, tarkkoja mielikuviakaan ei ole. Palvoin pappaani ja jopa maata hänen jalkojensa alla.



Antaisin hänen tavata lapseni ja kertoisin rakastavani.

nähdä vauvani, äitini ja isoäitini, joten todellla vaikea valita.



vauvaa pitäisin sylissä, antaisin suukon. Äidille ja hänen äidilleen kertoisin paljonko heitä kaipaan sekä yhteisiä hetkiämme.



5 min, ei vain riittäisi minulle, tulisi ikävämpi lisää!

Kertoisin hänelle kuinka kova ikävä meillä häntä on ja kuinka ihana mummo hän oli lapsillemme.

olit oikeassa, olisi pitänyt mennä heti suoraan kauppikseen. Opiskelin nimittäin ensin pari muuta ammattia vain omaksi ilokseni ja mummoni sanoi suoraan, että mitä sinä nyt tuommoisia, ihan turhia, menisit kauppakouluun. No nyt olen ekonomi eikä mummoni ehtinyt sitä ikinä nähdä.

Halaisin isääni, sitä en tajunnut tehdä.



Auki jääneet kysymykset olen miettinyt ihan itsekseni loppuun ja ymmärtänyt, ettei isä niihin olisi osannut kuitenkaan vastata.

olit oikeassa, olisi pitänyt mennä heti suoraan kauppikseen. Opiskelin nimittäin ensin pari muuta ammattia vain omaksi ilokseni ja mummoni sanoi suoraan, että mitä sinä nyt tuommoisia, ihan turhia, menisit kauppakouluun. No nyt olen ekonomi eikä mummoni ehtinyt sitä ikinä nähdä.

Antaisin varmaan itse sen ajan kaverilleni, jolta kuoli juuri vastasyntynyt lapsi, eikä saanut koskaan tavata vauvaa "hereillä". Olen aivan hirveän surullinen hänen puolestaan, vaikkemme edes ole erityisen läheisiä. Minulta on kuollut vain isovanhempia, enkä osaa kuvitella suurempaa surua kuin vauvan tai lapsen menetys. Osanottoni kaikille...

näin on hyvä

minulla on pian 3-kuukautinen vauva ja joka päivä pelkään menettäväni hänet. onko ihan normaalia tuoreen äidin hätää?

Tuudittaisin ja ehkä vähän laulaisin jos pystyisin. Kertoisin että rakastamme häntä aina.