Vauva-lehti etsii haastateltavaksi yhden lapsen perhettä

alimpaan rakoon.

Eivät ole oikeasti lapsiperheitä, ainoa lapsi on surkean säälittävä ilman sisaruksia, yhden lapsen äiti ei tiedä äitiydestä mitään yms...

Meillä on täydellisen ihana yksilapsinen perhe, eikä mitään mielenkiintoa sekoittaa elämää toisella tenavalla...

Meillä on täydellisen ihana yksilapsinen perhe, eikä mitään mielenkiintoa sekoittaa elämää toisella tenavalla...

ketään ei haukuta maan rakoon, sen voin luvata. Lasten lukumäärästä ei jaella pisteitä. :)



Viestejä odottaen,



- Marianne

vai käykö, että se on välttämättömyyden pakko?

Vai puututaanko syihin ollenkaan, ja keskitytään kasvatuksellisiin ja sosiaalisiin yms. tekijöihin?

täytyy tehdä "numero"? Yksi lapsi tai useampia. Kaikesta löytyy iloa, surua, huolta ja murhetta. Positiivisia puolia kuten myös negatiivisia. Keksikää nyt jotain omaperäisempää kirjoitettavaa.

sakkia eli ollaan yrittäjä perhe (monta alaa) mutta meillä on viisi lasta liikaa!

olla jokin järkevä näkökulma aiheeseen. Miten vaikka lapsen tunne-elämän kehitystä tuetaan yksilapsisessa perheessä, miten yksilapsisuus vaikuttaa lapsen kehitykseen - lapsilähtöinen näkökulma, joka tukisi omien kasvatuskäytänteiden muokkautumista.



En jaksaisi lukea vaan juttua jostain perheestä ja vanhempien tunnelmia siitä, millaista on olla yksilapsisen perheen vanhempi ja miten ympäristö suhtautuu yksilapsiseen perheeseen. Tai ainakin tällainen lähestymistapa tarvitsisi muutakin materiaalia tuekseen.

Sitähän on tutkittukin.

olla jokin järkevä näkökulma aiheeseen. Miten vaikka lapsen tunne-elämän kehitystä tuetaan yksilapsisessa perheessä, miten yksilapsisuus vaikuttaa lapsen kehitykseen - lapsilähtöinen näkökulma, joka tukisi omien kasvatuskäytänteiden muokkautumista.

että nykyaikana ainoana lapsena kasvaminen ei ole niin ihmeellistä minkään tunne-elämän kehittymisen yms kannalta, kun lapset kuitenkin nykyään hyvin aikaisin menevät jo päiväkotiin, jossa seuraa on tarjolla. Eivät siis kasva jossain mökin takahuoneessa isovanhempien huomassa kuten vaikka 40v sitten.

6-8 h päivässä, eli aika kauan siinä saa harjoitella sosiaalistumista. Ja vielä pihaleikit, kyläilyt yms. päälle vapaa-ajalla.

että nykyaikana ainoana lapsena kasvaminen ei ole niin ihmeellistä minkään tunne-elämän kehittymisen yms kannalta, kun lapset kuitenkin nykyään hyvin aikaisin menevät jo päiväkotiin, jossa seuraa on tarjolla. Eivät siis kasva jossain mökin takahuoneessa isovanhempien huomassa kuten vaikka 40v sitten.

yksilapsisuudesta. Siinä kasvatusongelmiin perehtynyt psykoterapeutti Merja-Liisa Kerkkä kertoo, että ainoan lapsen kasvatuksessa lasta usein suojellaan liikaa. Lapselta myös saatetaan odottaa liikaa. Lehtijuttu jäi silloin mietityttämään, että mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ja mielelläni lukisin aiheesta enemmänkin.

yksilapsisuudesta. Siinä kasvatusongelmiin perehtynyt psykoterapeutti Merja-Liisa Kerkkä kertoo, että ainoan lapsen kasvatuksessa lasta usein suojellaan liikaa. Lapselta myös saatetaan odottaa liikaa. Lehtijuttu jäi silloin mietityttämään, että mitä tämä tarkoittaa käytännössä, ja mielelläni lukisin aiheesta enemmänkin.

psykologisoida ja medikalisoida. Ei minun mielestäni kaikesta tarvitsisi tehdä ongelmaa. Minä olen ainoa lapsi ja lapseni on ainoa lapsi. Riskejä ja vaaroja voi nähdä kaikkialla, mutta joskus voisi keskittyä ihan siihen iloiseen ja onnelliseen arkeen ja nähdä kaikesta ne valoisat puolet. Veikkaan että monilapsisille perheenäideille joidenkin yksilapsisuus on suurempi ongelma kuin niille yksilapsisille itselleen. Niillä korteilla eletään mitkä on annettu ja turhat pulinat pois. Niin tulee hyvää tulosta elämässä.

olla jokin järkevä näkökulma aiheeseen. Miten vaikka lapsen tunne-elämän kehitystä tuetaan yksilapsisessa perheessä, miten yksilapsisuus vaikuttaa lapsen kehitykseen - lapsilähtöinen näkökulma, joka tukisi omien kasvatuskäytänteiden muokkautumista. En jaksaisi lukea vaan juttua jostain perheestä ja vanhempien tunnelmia siitä, millaista on olla yksilapsisen perheen vanhempi ja miten ympäristö suhtautuu yksilapsiseen perheeseen. Tai ainakin tällainen lähestymistapa tarvitsisi muutakin materiaalia tuekseen.

Miksi ajattelet ainokaisen tarvitsevan jotain erityistä tukea juuri tunne-elämän kehitykseensä?

kuin numero 15. Miksi kaikesta tehdään ongelma? Kuten tuossa jo aiemminkin kirjoitin, niin ongelmansa/puolensa kaikessa. On niitä lapsia sitten yksi tai useampi tahi ei lainkaan. Kaikesta saa taatusti vedettyä vaikka mitä tutkimuksia (psyyken kehittymisestä yms) jos on aikaa sellaiseen.

pronsentuaalisesti lapset, jotka olivat ainokaisia perheissä "kärsivät" monesti erilaisista psyykkisistä häiriöistä epäsosiaalisuudesta maanis-depressiivisyyteen.

ainoat lapset eivät kärsineet sen vuoksi psyyken ongemista, että olivat ainokaisia vaan sen vuoksi, että vanhemmilla jokin mielenterveyden ongelma joka heijastuu lapseen. Mutta vanhemmat sen verran fiksuja, että tiedostaen mielenterveyden heittelynsä eivät olleet tietoisesti hankkineet useampia lapsia..

Joskus asiat eivät ole niin yksioikoisia, ajoin sitä takaa. Mutta onhan ihmisillä aikaa tutkia mitä tahansa.

Minusta kasvatus on myös pitkälti lapsen tunne-elämän kehityksen tukemista, joten kyllähän se koskettaa niin yksi- kuin monilapsisia perheitäkin. Voisi kuvitella, että kummassakin on omat haasteensa. Kyllähän paljon kirjoitetaan siitäkin, miten sisaruksen tuleminen vaikuttaa lapseen ja miten lasta voi ohjata hallitsemaan mustasukkaisuutta sisarustaan kohtaan, miksei sitten yhden lapsen kehityshaasteita voisi käsitellä - onko se yhtään sen enempää ongelmalähtöisempää?



Vai mikä nyt sitten olisi olennaista yhden lapsen perheiden elämässä, sen haasteissa ja iloissa? Jotain, mistä saisi oikeasti uusia ajatuksia ja jotain irtikin, ettei juttu olisi pelkästään sivuntäytettä?

sillä jos ei ole esittää validia dataa, niin eipä tuostakaan kynäelmästäsi mitään hyötyä ollut.

pronsentuaalisesti lapset, jotka olivat ainokaisia perheissä "kärsivät" monesti erilaisista psyykkisistä häiriöistä epäsosiaalisuudesta maanis-depressiivisyyteen.