Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Koululaisen jännittäminen..

Vierailija
10.02.2010 |

Hei,



Meidän 10-v koululaisemme jännittää kovasti kaikennäköistä huomiota. Esimerkiksi luokan edessä oleminen, saatika siellä puhuminen tuottaa ahdistusta. Lapsemme jännittää väkijoukkoja ja esimerkiksi tilanteessa, jossa pitäisi kävellä porukan edestä. Myös koulujuhlien esiintymiset ovat pahoja, vaikka ei henkilökohtaisesti joutuisi mitään sanomaan.

Onko teillä kokemusta tällaisesta? Miten lasta voisi auttaa? Paheneeko iän myötä?



Kiitos!

Kommentit (44)

Vierailija
1/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja syödä lääkkeitä. Eikö järkevämpää olisi muuttaa lappiin peräkylille kun ei luonne nähtävästi ole tarkoitettu muiden kanssa oleiluun? Miksi rääkkäätte itseänne? En minäkään syö maksalaatikkoa väkisin hymyillen ja oksentaen. En ymmärrä teitä.

nimittäin empatiakyky on aika tärkeä juttu tässä maailmassa. Sitä sinulla ei selvästi ole.

Vierailija
2/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi sun ennemminkin sinne peräkylille muuttaa

ja syödä lääkkeitä. Eikö järkevämpää olisi muuttaa lappiin peräkylille kun ei luonne nähtävästi ole tarkoitettu muiden kanssa oleiluun? Miksi rääkkäätte itseänne? En minäkään syö maksalaatikkoa väkisin hymyillen ja oksentaen. En ymmärrä teitä.

nimittäin empatiakyky on aika tärkeä juttu tässä maailmassa. Sitä sinulla ei selvästi ole.

vaan pikemminkin ronskina kehotuksena olla sellainen kuin on. Minä olen jännittäjä ja tällä hetkellä olen valinnut kotiäidin työn. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen tähän valintaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi sun ennemminkin sinne peräkylille muuttaa

ja syödä lääkkeitä. Eikö järkevämpää olisi muuttaa lappiin peräkylille kun ei luonne nähtävästi ole tarkoitettu muiden kanssa oleiluun? Miksi rääkkäätte itseänne? En minäkään syö maksalaatikkoa väkisin hymyillen ja oksentaen. En ymmärrä teitä.

nimittäin empatiakyky on aika tärkeä juttu tässä maailmassa. Sitä sinulla ei selvästi ole.

vaan pikemminkin ronskina kehotuksena olla sellainen kuin on. Minä olen jännittäjä ja tällä hetkellä olen valinnut kotiäidin työn. Olen erittäin onnellinen ja tyytyväinen tähän valintaan.

ja se tekee asiasta tosi vaikean, sitä haluaa olla ihmisten kanssa tekemisissä paljon, mutta se on hankalaa. Mutta onneksi on niitä lääkkeitä!

Vierailija
4/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta suosittelen kokeilemaan modernia tai psykologista vyöhyketerapiaa. Sillä on saatu tosi hyviä kokemuksia mm. paniikkihäiriön hoitamisesta. Toimii varsinkin lapsilla hyvin.

Vierailija
5/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi sun ennemminkin sinne peräkylille muuttaa

ja syödä lääkkeitä. Eikö järkevämpää olisi muuttaa lappiin peräkylille kun ei luonne nähtävästi ole tarkoitettu muiden kanssa oleiluun? Miksi rääkkäätte itseänne? En minäkään syö maksalaatikkoa väkisin hymyillen ja oksentaen. En ymmärrä teitä.

nimittäin empatiakyky on aika tärkeä juttu tässä maailmassa. Sitä sinulla ei selvästi ole.

Paniikkihäiriöistä. Minulla on vielä asunto kaupungin keskustassa mutta vain jouluna kävin sielä. Helvettiähän se oli. Täälä saa olla rauhassa ihmisiltä.

Minä en edelleenkään ymmärrä miksi ihmiset henkensä kaupalla altistavat itsensä paniikkikohtauksille? Minulta meinasi lähteä henki kun yritin käydä töissä ja kouluttautua.

Olen jo pitkään pohtinut eläkkeelle siirtymistä. En ole luonteeltani sosiaalinen enkä kovasta altistuksesta ja harjoittelusta huolimatta ole edistynyt.

Peräkylät ovat minulel paras vaihtoehto.

Silti, miksi te kiusaatte itseänne hoidoilla, lääkkeillä? Teette luontoanne vastaan.

Vierailija
6/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaisi sun ennemminkin sinne peräkylille muuttaa

ja syödä lääkkeitä. Eikö järkevämpää olisi muuttaa lappiin peräkylille kun ei luonne nähtävästi ole tarkoitettu muiden kanssa oleiluun? Miksi rääkkäätte itseänne? En minäkään syö maksalaatikkoa väkisin hymyillen ja oksentaen. En ymmärrä teitä.

nimittäin empatiakyky on aika tärkeä juttu tässä maailmassa. Sitä sinulla ei selvästi ole.

Paniikkihäiriöistä. Minulla on vielä asunto kaupungin keskustassa mutta vain jouluna kävin sielä. Helvettiähän se oli. Täälä saa olla rauhassa ihmisiltä.

Minä en edelleenkään ymmärrä miksi ihmiset henkensä kaupalla altistavat itsensä paniikkikohtauksille? Minulta meinasi lähteä henki kun yritin käydä töissä ja kouluttautua.

Olen jo pitkään pohtinut eläkkeelle siirtymistä. En ole luonteeltani sosiaalinen enkä kovasta altistuksesta ja harjoittelusta huolimatta ole edistynyt.

Peräkylät ovat minulel paras vaihtoehto.

Silti, miksi te kiusaatte itseänne hoidoilla, lääkkeillä? Teette luontoanne vastaan.

Miksi pitäisi yrittää olla joku toinen mikä perimmiltään on. Vähän kuin hiiri joka näyttelee Gebardieta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asia on nimenomaan niin, että jännittäminen ESTÄÄ ihmistä olemasta se mikä on. Kärsin pahasta jännittämisestä ja sos. tilanteiden peloista 25 vuotta, sitten aloitin Cipralex-lääkkeen ja NYT olen oma itseni, kun en jännitä. Kiitos aineen, joka normalisoi aivotoimintani.

Vierailija
8/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tuoneet syrjäänvetäytyvään luonteeseeni muutosta. Tunnen olevani onnellinen vain itsekseni tai vauvani kanssa.



12 vuotta tämän kanssa paininut ja nyt hyväksynyt itseni sellaisena kun olen. 7 sydänkohtaus oli liikaa. Päätin että minä olen luonteeltani hiljainen enkä mikään muu. Näin on hyvä olla. Hyväksykää itsenne. Ei ole pakko siedättää itseään henkihieverissä. On asioita ja sinä päätät mitä haluat tehdä. Jos jännittää ja tuntuu pahalta niin et mene. Kyllähän sinne menisi jos tahtoisi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta veikkaan että olet harvinainen tapaus. En suosittele ketään hyväksymään lämää rajoittavaa sairautta, jos se on mahdollista hoitaa lääkkeillä pois. t. 41

Vierailija
10/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lämää=elämää :) t.41

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eihän siitä tiedä. Loppujenlopuksi eihän tässä ole mitään menetettävää. Kannattaa ajatella aina niin että kaikki on jo menetetty. Ei voi kuin nousta ylöspäin.



Kyllä se vaatii hommia ja sopivat lääkkeet.

Vierailija
12/44 |
11.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta 10 on vielä niin pieni, et hänen oma persoonansa/luonteensa ei ole vielä kehittynyt ja on oikein muokkauskelpoinen. Eli ajattelen, että jännityksestä opetetaan selviämään. Pienin kasvavin askelin.



Tästähän saa kyllä elinikäisen ongelman aikaan jos lasta aletaanj sääliä, pehmennetään elämää ja puhutaan lääkkeistä.



Googleta skidikantti. Siitä vois olla lapselles hyötyä.



Vanhemman varmuus on tärkeää, kun vanhempi luottaa, että lapsi pärjää, lapselle välittyy tämä tunne ja se vahvistaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ammattiin jossa oli pakko pitää porukan edessä puheita jne. Aluksi oli aivan hirveää, mutta nykyään sujuu jo helposti. Mitä enemmän on esillä sen parempi. Tuttavan tytär alkoi 11 v käydä joogassa koska jännitti niin paljon esiintymisiä jne. ja auttoi :)

Vierailija
14/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Itse ajauduin alkoholin ääreen jo nuorena en muuten olisi lukiossa uskaltanut käydä. Paniikki ja ahdistus lisääntyi siinä määrin että katosin maanalle. Koulu ilmoitti minusta vanhemmille sillä minua ei ollut näkynyt asuntolassa kuukausiin. Asuin ulkona juoppojen kanssa asunnottomana.





Välttelin kaikkia ainoa turvani oli viina ja sitäkään en aina saanut kun ei ollut rahaa.



Myöhemmin minut löydettiin ja vietiin kotiin. Täälä vanhempien luona olen viettänyt viimeiset 15 vuotta. Nyt olen raskaana vailla töitä vaikka koulutusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä olen nyt 40v ja kyllä jännittäminen on vaan iän myötä pahentunut, ei auta se, että "on esillä ja menee niihin tilanteisiin". Jos on kova jännittäjä niin on, vaikka voissa paistaisi. Itse en ilman propralia selviäisi mitekään. Itse en lapsena jännittämisestä vanhemmilleni puhunut ja kärsin ihan kamalasti :(. Hae lapsellesi apua, kova jännittäminen on nimittäin ihan kamala vaiva, joka vaikeuttaa elämää ihan hurjasti.

Vierailija
16/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuitenkin. Kyllä alkoholi auttaa ja aina ennen vaikkapa juhlia on pakko juoda suunnilleen yksi viinipullo että voi mennä sinne juhliin juhlimaan!! Eli, hae apua lapsellesi vaikka mistä! Jostain muuten luin, että suomalaisten rajun alkoholinkäytön takana on suurimmassa osassa nimenomaan jännittäminen!!

Vierailija
17/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten lasta voisi auttaa? Mikä teillä olisi auttanut?

Vierailija
18/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten lasta voisi auttaa? Mikä teillä olisi auttanut?

Vierailija
19/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

psykologilla jännittämisen takia? Auttaako?

Vierailija
20/44 |
10.02.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miten teillä jännittäminen vaikutti? Oliko kavereita, kävittekö harrastuksissa jännittämisestä huolimatta? Miten oireilitte?



Kyselee ap

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän kaksi kaksi