ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, lääkevastaisuus, onko parannuskeinoa?

Hei!



Ensinnäkin miksi lääkekielteisyys? Masennuslääkettä esim Cipralex käytetään hyvin pienellä annoksella 5-10mg.



Kelan korvaamaan terapiaan ei pääse ellei ole 3kk.den hoitosuhdetta psykiatriseen puoleen. Itse maksamana asia tietysti eri.



Kamalaa kun et huoli apua, sillä vaivasi on hoidettavissa. Ota ensimmäinen askel ja hae apua.



Lääkehoidon ja terapian yhdistäminen varmasti paras apu. Hieronta rentouttaa kehoa, terveellinen ravinto hyväksi, samoin lepo ja liikunta, mutta eivät ne paranna tilaasi.

JOS kärsii oikeasti vaikeasta ahdistuksesta ja paniikkikohtauksista niin on mielestäni silkkaa typeryyttä olla ottamatta lääkkeitä. Mutta sitten jos taas panikointi ja ahdistus on tyyliin samaa luokkaa kuin mun kavereilla niin sitten vaan pää pussiin ja hengittelemään. Mä en olisi selvinnyt ilman lääkkeitä / psykiatrista osastoa...

jollekin jos nenä on tukossa?

Ei millään pahalla, mutta niska-hartiaseudun kiristys aiheuttaa rintaan painontunnetta ja allergia nenän tukkoisuutta.

Paniikkihäiriö on toki hienompi nimitys ja helpompi vetää nappeja naamaan kuin hoitaa liikunnalla jumit pois.

Kerroit tuossa vain tyhmyytesi. Ei paniikkihäiriö mene ohi vain sillä että niskoja niksautetaan hienosti. Se on laaja-alainen sairaus, johon saattaa auttaa vain lääkkeet. Ilman lääkkeitä olo voi olla yhtä helvettiä, joten älä vittuile.

Jos se olisikin noin yksinkertaista, että niks naks vain, niin eihän täällä maailmassa olisi yhtäkään paniikkihäiriöistä!! Oletko idiootti?

ITse olen kärvistellyt paniikkihäiriössä 10 vuotta. Olen ollut todella kriittinen lääkkeille, koska ne hoitaa vain oireitta ei itse sairautta. En ole kertaakaan syönyt masennuslääkitystä ja siitä huolimatta olen usein saanut jopa vuosiksi itseni kuntoon. Mutta huom! sinun pitää olla motivoitunut ja tosiaan niin hyvässä kunnossa, että pärjäät ilman masennuslääkitystä. Kaikki ei todellakaan pysty hallitsemaan itseään niin hyvin, kun tauti on päällä ja lääkitys on aina hyvä vaihtoehto silloin. Itse olen vuosien saatossa saanut niska-lenkkiotteen sairaudestani ja siksi en suostu syömään lääkitystä. Mutta koskaan en tiedä, milloin taas joutuu.



Mulla paniikkihäiriö on muuttanut muotoa. Aluksi se oli ahdistusta ja nykyisin enemmän sellaista tunnetta, että olen sairastunut johonkin vakavaan sydänsairauteen.



Kerron kokemuksistani paranemisessa.



1) Ihan ensimmäinen etappi on ollut se, että olen hyväksynyt asian. Minulla on paniikkihäiriö ja jollain muulla on esimerkiksi välilevyn pullistuma selässä. Kumpaakin pitää hoitaa. Kun olen hyväksynyt itsessäni tällaisen ominaisuuden, olen ollut jo hyvällä tiellä eteenpäin.



2) Kävin lyhyen jakson psykologin kanssa juttelemassa ja useamman kerran psykiatrilla mutta en ole halunnut ottaa masennuslääkkeitä, en vain ole halunnut. Ensimmäinen psykiatri ei edes niitä suositellut. Sen sijaan minulle on määrätty rauhoittavia tarpeeseen (pahimpien tilanteiden varalle). Otan niitä hyvin pieniä annoksia ja toisinaan iltaisin. Siis sen ajan, kun pyrin tietoisesti pääsemään näistä eroon. En ole löytänyt terapeuttia mutta sitä vielä harkitsen, jos nää pahenee.



3) Ruokavalio. KUten joku tuolla kirjoitti mulla myös vähähiilihydraattinen ruokavalio on auttanut hallitsemaan kohtauksia. Johtuu varmaan osittain myös sokeriaineenvaihdunnasta. Vaihda nopeat hiilarit (peruna, vaaleat jauhot, pasta, leipä) ja syö vain tummaa ja sitäkin harkiten.



4) Akupunktio tai muu vaihtoehtohoitomuoto. Mulla akupunktio on toimiut hyvin.



5) Rentoutusharjoitukset pilates ja jooga ovat mulla toimineet.



6) Tärkein: Yritä oppimaan tuntemaan itsesi. Paniikkihäiriöstä kärsivät usein ylisuorittajat tunnolliset naiset, jotka eivät ole oppineet kuulemaan omia tarpeitaan tai kehon hiljaisia signaaleja. Juuri tuollaiset 7-päiväiset työviikot ja muut venymiset sujuvat ihan hyvin mutta mulle tulee jälkikäteen paniikkihäiriöoireita, juuri silloin kun stressi laukeaa. Olen tullut itse siihen lopputulokseen, että ihmisillä laukeaa tällaisissa tilanteissa se herkkä paikka. Jollain fysiikka ja ne joilla on kova fysiikka niin saattaa tulla mentaalisella puolella ylikuormitusta esim. paniikkihäiriö.



Yhtä paniikkihäiriön tämän kanssa voi oppia elämään ja se voi tuoda uutta sisältöä.

Paniikkihäiriö pahimmillaan voi johtaa pahaan depressioon ja erakoitumiseen. Ensimmäisen sain kun olin 9v ja nyt olen 39v. 30v takana häiriön kanssa.ja lääkkeet kokeiltu, terapiat. Nyt luontaispuolen hommat kokeilussa. Elossa olen vielä mutta ajoittain on hilkulla. Joten minulle turha kenenkään tulla selittämään asiasta jos ei ole omakohtaista kokemusta.

En ikinä tuu pääse yli. Mul on paha masennus ja ahdistun tosi helposti ja saan paniikki kohtauksia lähes koko ajan!😧😢

Onko koskaan tullut mieleen taikasienet? En ala niitä tässä sen enempää kehumaan, mutta ne ovat luonnontuotteita ja auttavat hyvin myös masennukseen. Käy lukemassa tietoa aiheesta, jos et minua usko. Tämä keskustelu poistuu, mikäli alan täällä tämän enempää "huumeita" kehumaan. Ole hyvä vaan tarjoamastani ratkaisusta vaivoihisi.

Kaikki nämä vhh ruokavalion puolesta kirjoittavat ihan samalla tavalla samoilla virheillä.

Minua ainakin kaduttaa etten aloittanut lääkitystä aiemmin. Mitä pahaa siinä on, jos hetken käyttää lääkkeitä, jotka pystyy purkamaan kun olo on parempi.

Nythän kerrot että lapsesi jo kärsii tilanteesta koska äitinsä ei jaksa mitään.

Onko sinun periaatteesi ettet voi käyttää lääkkeitä tärkeämpää kuin lapsesi hyvä lapsuus? Jokainen lapsi ansaitsee osallistuvan, terveen äidin.

On hyvä ymmärtää sellainen asia jos olet lääkäri, että sinä et tunne toisen tunteita etkä pysty tietämään mitä se toinen tuntee ja kokee.

Lääkäriltä vaaditaan fiksuutta ja tilannetajua. Kaikilla ei sitä ole riittävästi.

Muistan käyttäneeni Propralia beetasalpaajaa koska mutta se laski sykkeen niin alas että meinasin useasti pyörtyä. Kylmä hiki ja usean tunnin täydellinen väsymys seurasi myös joka kerta. Kaikille ei sovi välttämättä. Sivuoireet ovat niin kovat.