Miten toimia tällaisen kaverin kanssa?

että etpä ole itsekään tainnut olla yhteyksissä?

että etpä ole itsekään tainnut olla yhteyksissä?

yhteydenpidosta mutta sitten kuitenkin muodon vuoksi "kohteliaisuuttaan" valittelee ettet ole pitänyt yhteyttä?

tai sitten ei nähdä jos en itse lähde autolla sen luokse. tulee sellainen olo että en taida olla mikään ihanne kaveri..

on sellaisiakin kavereita joiden kanssa näkemiset menee automaattisesti että jos ei ole kuullut tiettyyn aikaan niin jompi kumpi soittaa. nykyään kun textarin tai mailin lähettäminen ei hirmu vaikeeta ole.

Minulla on samanlainen tilanne lukuunottamatta sitä, ettei tämä "ystäväni" edes valita sitä, ettei koskaan nähdä. Minun aloitteestani nähdään aina kun nähdään. Minä olen se joka muistaa häntä. Kuitenkin väittää, että olen tärkeä ystävä hänelle, mutta kyllä ne teot kertoo enemmän kuin sanat. Olen päättänyt, etten aio ehdotella enää yhtään mitään. Jos seuraani ei kaivata, en sitä tyrkytä. Sattuu tosin kovasti, koska hän on ollut minulle todella rakas. Mutta en aio enää itseänikään satuttaa yksipuolisella ystävyydellä. Eläköön hän elämäänsä, minä omaani. Toki jos hän joskus tapaamista ehdottaa, niin tapaan hänet mielelläni.

on niin tosissaan olevan oloinen kun valittaa etten ole pitänyt yheyttä, eikä itse kuitenkaan pidä.

ap

yhteydenpidosta mutta sitten kuitenkin muodon vuoksi "kohteliaisuuttaan" valittelee ettet ole pitänyt yhteyttä?

että muutaman kerran ehdotin tapaamista ja aina tavattiinkin. Mutta kaveri ei soitellut eikä viesteillut ehdottaakseen mitään. Sitten vaan yksi kaunis päivä päätin että nyt odottelenkin niin kauan että kaveri ottaa yhteyttä. 2 kuukautta meni ja näimme sattumalta kaupassa ja tämä valittelemaan ettei olla oltu yhteydessä. Siihenpä minä tyynesti totesin että vuorostani olen odotellut sinun kerrankin ottavan yhteyttä. Kaveri meni punaiseksi kasvoiltaan. On ollut entinen kaveri sen jälkeen...

aikuiset ihmiset laskee kuka ottaa yhteyttä ja milloin.

jos se on yksipuolista. onnea sulle jos et sellaista ole kokenut. tai sit olet just niitä joiden kaveri itekee kun et ole tekemisissä?



mä en aina jaksais olla se joka ajaa 2 tuntia toisen luo ja se ei tule ikinä meille. eikä oikein ehdi puhua puhelimessa. vaikka meillä on hemmetin kivaa ja paljon juttuja kun nähdään. olen tuntenut tämän yli 10 vuotta.



toinen kaveri ei voi lähteä kun sillä on lapsi ja toinen tuli just. mut fb ehtii oleen. itse en ole koko jutussa. mitäs sit kun meijän vauva syntyy niin en voi nähdä enää ketään enkä ehdi textata edes ja noila on lapsi niin ei voi!?

siinä vaiheessa kun kohdallesi sattuu tuollainen kaveri.



Ainahan voi jollakulla elämäntilanne olla sellainen ettei jaksa mitään ylimääräistä ajatella, esim. koliikkilapsi, kriisi miehen kanssa, ja silloin jää yhteydenpito toisen aloitteesta vähemmälle. Mutta jos sitä tapahtuu aina, kyllä se pitemmän päälle vituttaa...

yhden ystävän kanssa nähdään silloin, kun minä otan yhteyttä, pyydän tms. Ja aina kyllä mielellään tulee, mutta minua tämä ystävä ei pyydä kylään koskaan. Ystäväni on kyllä tosi tarkka kodistaan, mutta en minä kai sitä niin suureen siivoon pistäytymiselläni saisi, ettei voisi pyytää kylään. Tai sitten ei halua pyytää, jos koti ei ole tiptop.

että nähdäänkö ja voinko tulla teille

Raskasta tällainen ystävyys jossa toinen ei ota yhteyttä tai ehdota mitään. Tulee mieleen ettei se toinen edes välitä tai kaipaa seuraa. Yleistä tällainen vaikuttaa olevan. Itsekin joutunut tekemään suurimman osan aloitteista.