Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vauva aloitti päiväkodissa 8kk iässä...
08.02.2010 |
... ja se vauva olen minä. :)
Nyt 3-kymppinen äiti, tervejärkinen, läheiset ihmissuhteet ja suhteet omiin vanhempiin, hyvä koulutus jne.
Niin että ei se päiväkoti lapsia pilaa. Vaikka omani kanssa nyt hoitovapaalla olenkin, niin ei kaikki välttämättä voi/jaksa olla kotona lasten kanssa.
Kommentit (31)
Ennen vanhaan vauvoja on Suomessakin laitettu hoitoon aika yleisesti. Ja täällä Keski-Euroopassa, jossa äitiysloma kestää 3 kk synnytyksen jälkeen, on erikseen crèchet, johon laitetaan vauvaikäiset hoitoon, ja maternellet, johon menevät kotiäitien lapset kolmivuotiaina opettelemaan sosiaalisia taitoja.
Näin on, tätäkin esiintyy, mutta vastapainoksi hyvin moni äiti hoitaa lapsiaan kolmevuotiaaksi kotona ja päiväkodissaolo on harvoin niin pitkä kuin Suomessa, isompienkin lapsien kohdalla. Suomessa siis huomattavasti suurempi osa alle kolmevuotiaista hoidetaan pitkiä päiviä päiväkodeissa.Siksi myös varhaisen päivähoidon vaikutukset aivan toisella tavoin ovat nähtävissä lasten kehityksellisessä takkuilussa
Ainakin Ranskassa ja Belgiassa on ihan yleistä tämä crècheen laittaminen, ja täällä lapset yleensä viettävät sitten koko päivän päiväkodissa. Kolmivuotiaana alkaakin maternelle, joka siis on leikkikoulu, joka kestää tyypillisesti kahdeksan tuntia miinus pitkä lounas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis jos välttämättä haluaa, niin saa hakea kesken päivän pois, mutta pitää maksaa kokoaikainen hoitomaksu silti.
Rahantuhlausta!
Varhaisesta päivähoidon aloittamisesta tulevat ongelmat, esim. kiintymyssuhdeongelmat eivät välttämättä ole ihmisen itsensä tunnistettavissa. Sitoutumisongelmat, takertumisongelmat, vaikeus sietää yksinoloa, ja pahimmillaan kyvyttömyys osoittaa tarvittavaa sitoutumista ja tiettyjä välttämättömiä tunteita OMAA jälkikasvuaan kohtaan. Oman lapsen sitovuus ahdistaa ja tämäkin halutaan laittaa mahdollisimman pian hoitoon, vaikka oikeasti vauva tarvitsisi tuntemuksiinsa ja luontaiseen voimakkaaseen läheisyyden- ja sitoutumisentarpeeseensa vastaavaa äitiä.
kyllä kävi sääliksi yhtä pientä tarhan aloittajaa kun 10kk makasi vaan lattialla. ei osannut puhua ei kontata, istumassa pysyi juuri ja juuri jos laitettiin. isommat töni ja siellä jaloissa pyöri. ei siellä ole kuin yksi syli neljää kohden nykyään, ei sittereitä eikä muuta. yleensä ottavat min. 1 vuoden ikäisiä...
Raisa Cacciatoren ajatuksen mukaan lasten tulisi olla päivähoidossa ammatti-ihmisten kanssa, sen sijaan että olisivat kotona äidin kanssa.
Raisa Cacciatore oli lehtiartikkelissa jokunen vuosi sitten, hän kertoi että äidit ovat vain äitejä siellä kotona joten hän oli sitä mieltä että lapset päiväkotiin.
Jäi vaan mieleen kun ajattelin kuormittuvaa päivähoitoa tuon kirjoituksen jälkeen. Onneksi ei kaikki noudata kirjaimellisesti...
kyllä kävi sääliksi yhtä pientä tarhan aloittajaa kun 10kk makasi vaan lattialla. ei osannut puhua ei kontata, istumassa pysyi juuri ja juuri jos laitettiin. isommat töni ja siellä jaloissa pyöri. ei siellä ole kuin yksi syli neljää kohden nykyään, ei sittereitä eikä muuta. yleensä ottavat min. 1 vuoden ikäisiä...
Meidän tyttö meni 12 kk iässä päiväkotiin ja aina riitti syliä kun neiti halusi sylissä olla. Ei ihan vielä osannut kävellä, mutta kyllä nyt 10 kk osaa kontata aina! Haloo! Eli liikkumaan pääsee, ja ihmeteltävää riittää.
Meillä lapsen laittaminen päiväkotiin nuorena oli varmasti kaikille paras ratkaisu. En ymmärrä ihmisiä, jotka viihtyvät neljän seinän sisällä ilman ammatillisia haasteita. Meille vanhemmille työ on tärkeää, ja lapsi tykkäsi aivan älyttömästi olla päiväkodissa, joten varmasti meidän perhe on ollut onnellisin ja tasapainoisin tällä ratkaisulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
viemis keskustelua. Kai kaikki nyt kuitenkin huomaa ajatella, ettei asia ole mustavalkoinen? Eiköhän tuo ratkaisu viedäkö vai eikö viedä ole paljon kiinni perheen tilanteesta. Lisäksi moni haluaisi töihin, joka tarkoittaisi lapsen viemistä hoitoon, mutta kun työtä ei kaikki näytä löytävän. Ja lapsi kyllä kehittää aivan normaalin kiintymyssuhteen vanhempiinsa/läheisiin, vaikka olisikin hoidossa, jos lapsen kanssa sitten todellakin vietetään aikaa vapaa-ajalla (enkä tarkoita mitään nykymuodin laatuaikaa vaan aivan normaalia arkea). Nykyään, kun moni ei todelisuudessa viitsi leikkiä pihalla lapsensa kanssa eikä ota lapsia mukaan arkisiin askareisiin, kun lapset ovat tiellä. Ei se kotona olo autuaaksi lasta tee yksiseliiteisesti. Ja lisäksi kun monelle av:laiselle lapsen antaminen isovanhempien syliin kuulostaa lähes kamalalta, vaikka todellisuudessa side isovanhempiin on lapsen etu.
Että muistetaanpa asioiden olevan päätöksen summa, olkoonkin, että itse kunnioita sekä hoitoonvientipäätöstä että kotona hoitamista. Sitä taas en ymmärrä, että lapsen kanssa ei vietetä normaalia arkea KOKO PERHEEN voimin..valitettavasti!
mennään nippanappa 2 kk. kumma kyllä, täällä ei ole vielä kukaan ammuskellut koulutovereitaan tms
Kerroppas miten suuri prosentti siellä 2kk:ta viedään päivähoitoon?
Katsoinpa wikipediasta, että kotiäitejä tämän maan väestöstä on 14.5%. Siihen sisältyvät myös ne 50-vuotiaat kotiäidit, jotka ovat aina olleet kotiäitejä eivätkä käyneet kouluja saati omaa työpaikkaa. Nuoremmathan täällä harvemmin enää kotiäideiksi jäävät kuten oli tapana ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt niin paljon sitä, että vanhempien läsnäollessa sylitellään ja leperrellään. Kun äiti sulkee portin, taapero isketään penkkiin tai jätetään lattialle ja tehdään kiireellisempiä asioita. Saa rauhassa siellä kaivata syliä ja hoitoa.
Kun vanhemmat hakee niin uudelleen sylitellään ja niin leperrellään.
Tätä olen nähnyt monessa päiväkodissa, missä olin töissä ennen kuin hain opiskelemaan. Keikkaa heitin opiskeluaikoinakin ja ei näyttänyt homma muuttuneet. Kiristyneen vain.
kyllä kävi sääliksi yhtä pientä tarhan aloittajaa kun 10kk makasi vaan lattialla. ei osannut puhua ei kontata, istumassa pysyi juuri ja juuri jos laitettiin. isommat töni ja siellä jaloissa pyöri. ei siellä ole kuin yksi syli neljää kohden nykyään, ei sittereitä eikä muuta. yleensä ottavat min. 1 vuoden ikäisiä...
Meidän tyttö meni 12 kk iässä päiväkotiin ja aina riitti syliä kun neiti halusi sylissä olla. Ei ihan vielä osannut kävellä, mutta kyllä nyt 10 kk osaa kontata aina! Haloo! Eli liikkumaan pääsee, ja ihmeteltävää riittää.
Meillä lapsen laittaminen päiväkotiin nuorena oli varmasti kaikille paras ratkaisu. En ymmärrä ihmisiä, jotka viihtyvät neljän seinän sisällä ilman ammatillisia haasteita. Meille vanhemmille työ on tärkeää, ja lapsi tykkäsi aivan älyttömästi olla päiväkodissa, joten varmasti meidän perhe on ollut onnellisin ja tasapainoisin tällä ratkaisulla.
viemis keskustelua. Kai kaikki nyt kuitenkin huomaa ajatella, ettei asia ole mustavalkoinen? Eiköhän tuo ratkaisu viedäkö vai eikö viedä ole paljon kiinni perheen tilanteesta. Lisäksi moni haluaisi töihin, joka tarkoittaisi lapsen viemistä hoitoon, mutta kun työtä ei kaikki näytä löytävän. Ja lapsi kyllä kehittää aivan normaalin kiintymyssuhteen vanhempiinsa/läheisiin, vaikka olisikin hoidossa, jos lapsen kanssa sitten todellakin vietetään aikaa vapaa-ajalla (enkä tarkoita mitään nykymuodin laatuaikaa vaan aivan normaalia arkea). Nykyään, kun moni ei todelisuudessa viitsi leikkiä pihalla lapsensa kanssa eikä ota lapsia mukaan arkisiin askareisiin, kun lapset ovat tiellä. Ei se kotona olo autuaaksi lasta tee yksiseliiteisesti. Ja lisäksi kun monelle av:laiselle lapsen antaminen isovanhempien syliin kuulostaa lähes kamalalta, vaikka todellisuudessa side isovanhempiin on lapsen etu.
Että muistetaanpa asioiden olevan päätöksen summa, olkoonkin, että itse kunnioita sekä hoitoonvientipäätöstä että kotona hoitamista. Sitä taas en ymmärrä, että lapsen kanssa ei vietetä normaalia arkea KOKO PERHEEN voimin..valitettavasti!
Pointti numero yksi ehkä onkin että pystyisimme Suomessa hyväksymään sen tosiasian että lapsen, vanhempien ja yhteiskunnan näkökulmasta kaikkein parasta on että alle kolmevuotias hoidetaan kotona.Että tälle tosiasialle annettaisiin kuuluva sille kuuluva arvostus ja äideille annettaisiin oikeanlaista tukea jaksamiseen kotona.Esim.puistotätitoiminta on kokonaan melkein lopetettu. Tämä oli tuki-muoto joka antoi äideille hengähdystaukoa taaperostaan ja aikaa vauvan kanssa olemiseen. Parin tunnin ulkoilu puistotädin kanssa joko aamupäivällä tai iltapäivällä oli oikea tapa tukea myös taaperon näkökulmasta, joka sietää hyvin eron äidistä parin tunnin verran silloin kun on virkeimmillään.
Pointti numero kaksi on että kaikille äideille erilaisista syistä alle kolmevuotiaan hoito kotona ei ole mahdollista, ja siihen ehkä ei ole edes halua, silloin nämä äidit tarvitsevat sen kaltaisen tuen joka mahdollistaa vanhemmuuden, kiinteän yhteyden säilymisen taaperoonsa päivittäisestä erosta huolimatta, eli toimivan vanhemmuuden säilymisen hoitajan kautta ja avulla.
Pointti numero kolme. Nykyinen kasvatuskäytäntö pystyy hyvin huonosti tarjoamaan senkaltaista apua äideille että elävä toimiva suhde taaperoon säilyisi.Isot ryhmät, pitkät hoitopäivät,vaihtuvat hoitajat,liian pinnallinen yhteistyö,jne. jne.kertovat hädästä päivähoidossa.
Äidit kokevat ettei vaihtoehtoja ole ja siksi jää ainoaksi mahdollisuudeksi ummistaa silmät ja idealisoida päivähoitoa.Tämä on myös helpompaa sen myötä kun äidin edellytykset elää tunnetasolla taaperonsa kanssa vähenevät pitkän päivittäisen erossaolon myötä.Äidin taaperoaan koskevat päiväkotiin liittyvät tulkinnat palvelevat liian usein äidin omien syyllisyydentunteiden lievittämistä kuin taaperon tilanteen todellista ymmärtämistä.
Päiväkodin hoitajien apu vanhemmille lapsen todellisten tunteiden ja tunnelmien välittämisessä ei toimi.Vaikeista asioista vaijetaan helposti kun ei oikeen tiedetä miten niitä käsitellä.
Alle kolmevuotiaat tulisi erottaa muusta päivähoidosta erilliseksi ryhmäkseen. Täysin avuttoman pienen lapsen ja tämän vanhempien tarpeet ryhmähoidossa ovat aivan toisenlaisia kuin isompien lasten.Päivähoito tulisi selkeästi rakentaa siten että kehitykselliset tarpeet tulevat riittävän hyvin huomioiduiksi.Näin säästyisimme paljolta tuskalta ja myös ennaltaehkäisisimme monia vaikeita ja yhteiskunnalle kalliita lasten ja vanhempien ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
menivat paivakotiin ollessaan 6-7kk vanhoja. Molemmat olivat paivakodissa taydenpaivan 4 pva/viikossa.
Nyt lapset ovat 4 ja 7 vuotiaat. Toinen siis esikoulussa ja toinen jo oikeassa koulussa.
Antaa kaikkien kukkien kukkia - paivahoito tai kotihoito. Kummatkin ratkaisut sinallaan ovat hyvia, jos arki ja elama menee muuten hyvin.
Mukavaa jatkoa kaikille aideille!
Alue: Aihe vapaa
Ainakin täällä Belgiassa kyllä crècheissä olevat lapset ovat siellä yleensä täyspäiväisesti. Meidän crèchessä ei ole edes mahdollisuutta pitää lasta osa-aikaisesti. Tai siis jos välttämättä haluaa, niin saa hakea kesken päivän pois, mutta pitää maksaa kokoaikainen hoitomaksu silti.