Kertokaapa, missä meillä menee pieleen, kiitos.

Onko teillä öisin tutti käytössä? Joudutko sitä laittamaan suuhun, että nukahtaa?

suurin syy on siinä, että teillä on aivan mahtavan selkeä systeemi sen suhteen miten vauvan pitäisi sopeutua teidän rytmiinne ja millaisella toimenpidesuunnitelmalla se pitäisi saada toteutettua.



Vauvat nyt kuitenkin elävät omissa rytmeissään ja omilla tavoillaan, ja "ongelmat" ehkä useimmiten johtuvat siitä ettei näitä aikuisten taholta haluta, kyetä, osata tms. ottaa huomioon. Vauvat ovat erilaisia tarkoitan, temperamenttiensa, aikataulujensa, tarpeidensa ja kaiken suhteen, ja vaikka voi toki vauvista koettaa "opettaa" ties millä keinoilla, viime kädessä vanhemmat ja muu ympäristö sopeutuvat. Lapsen kasvaessa joustavuutensakin yleensä lisääntyy.



Tuo "jotta me saisimme aamutoimemme sujumaan suht kitkattomasti" kuvaa jotain aika osuvasti - ette te varmaankaan tee mitään väärin, mutta ei välttämättä ole paljonkaan "tehtävissä oikein" sen eteen, että vauveli osaisi edesauttaa teidän aamutoimienne sujuvuutta.





* )

Tietämättömyys vauvan psykologisista tarpeista. 9 kk ikäinen tyypillisesti kärsii eroahdistuksesta. On pitkät päivät erossa äidistä, joten tämä varmasti vielä korostaa tilannetta.



Kontrollifriikkiys: tarkalleen kellotettu elämäntapa, jossa jopa aterioiden sisällöt on täydellisesti harkittu. Sellaiseen elämään ei sovi vauvantahtisuus ja lapsi kärsii.

Kiitos kaikille vastailijoille! Olemme lopettaneet yösyömisen, mikä kävi "helposti" -> ei vaikeuttanut, mutta ei ihan hurjasti helpottanutkaan tilannetta. Vauva edelleen heräilee muutaman kerran, nukahtaa kun vähän silitellään ja hyssytellään tms. Hurjia huutokonsertteja ei ole viime öinä ollut, mutta en kokonaan uskalla vielä huokaista helpotuksesta.



Koetin kiinnittää huomiota siihen, ettei vauva nukahda tissille, mutta tähän pitää vielä panostaa. Nororumba ei helpottanut asiaa, ja siitä ollaan vielä toipumassa ja joitakin "lievennyksiä" nukutteluun ja tissittelyyn tuli - no, ei siltikään syö yöllä.



"jotta me saisimme aamutoimemme sujumaan suht kitkattomasti" Tämä on ilmeisesti ollut joillekin kohta, joka paljastaa suhtautumisemme vanhemmuuteen. Alun perin tarkoitin kuitenkin sitä, että toinen on kotona vielä kun toinen käy suihkussa, eli joku on vauvan kanssa koko ajan. Tosin on toki helpompaa, jos vauvan unta riittää aamutoimiemme ajan, eipä turhaudu siinä, jos hammasharja suussa tervehditään heräävää eikä heti oteta syliin...



ap

Koetin kiinnittää huomiota siihen, ettei vauva nukahda tissille, mutta tähän pitää vielä panostaa.

ap

Yöheräilyt ovat edelleen ihan normaaleja tuon ikäiselle, mutta tämä tissille nukahtaminen edesauttaa sitä. Lapsen olisi hyvä nukahtaa siihen paikkaan missä hän nukkuu koko yönsä, eli jos tuollainen "isompi" lapsi nukahtaa esim. syliin tissi suussa, niin yöllä herätessään hän tavallaan hätääntyy, kun ei olekaan enää sylissä ja on ilman tissiä.

Mutta ihan normaalia se yöheräily edelleen on ja se helpottaa taas pikkaisen sitten kun lapsi nukahtaa itsestään sänkyyn, eikä enää syö öisin. Leikki-ikäiselläkin voi olla jos jonkinlaisia yöheräilyjä, joten koittakaa vain totutella siihen, että seuraavat 3-4 vuotta ovat raskasta aikaa yöunien suhteen...

... vaan vauvan unisyklit ovat sellaiset, että aamuyöstä, usein juuri klo 5 aikoihin vauvalla on kevyen unen vaihe, joka kestää pidempään kuin muut kevyen unen vaiheet, ja tuolloin vauvat monesti ovatkin valmiita heräilemään, ja näin ollen vaikeammin hyssyteltävissä uudelleen uneen...



huh, tulipa pitkä lause.

eroahdistusvaihe (nimenomaan äidistä) on juuri 8 kk:n - vuoden ikäisenä?



Eli tuossa iässä olisi ensisijaisen tärkeää, että lapsi saisi viettää kaiken mahdollisen ajan äidin kanssa. Jotta lapselle kehittyisi hyvä kiintymyssuhde lähimpään vanhempaansa.



Jos olisin sinä, ottaisin muutaman kuukauden palkattoman vapaan ja viettäisin kaiken ajan vauvan kanssa. Taloudellisen menetyksen saat moninverroin takaisin kun lapsestasi kasvaa tasapainoinen aikuinen.



http://fi.wikipedia.org/wiki/Kiintymyssuhde

meillä auttoi kun juuri tuo yösyöttö jäi pois. 5 ateriaa päivässä rytmissä plus maidot. levotonta oli kuitenkin aina kun kehitys"pyrähdys" tapahtui eli kun oppi konttaamaan ja kävelemään sekä hampaiden tullessa. ehkä sinä voisit nukkua välillä toisessa huoneessa korvatulpilla jos mies suostuu hoitamaan esim puolet öistä?

rytmi vaan on yksinkertaisesti se että herää 5.00..teille olisi mukavaa että nukuisi 7.00 asti,mutta vauvat ei vaan toimi niin kuin meille vanhemmille olis mukavaa=)

Itsestänikin olisi mukavaa jos vauva nukuisi yöllä 20-08 että saisin omaa aikaa iltaisin ja nukua aamulla 8.00 asti.Kovasti myös toivoisin että vauva nukkuisi yhdet ainakin 2h päiväunet että saisin nukkua itsekkin päivällä kun väsyttäisi..MUTTA vauvat ei toimi niin..aikansa kutakin=)

Eli kysyt missä piilee vika.



Vastaus on hyvin yksinkertainen: vika piilee juurikin siinä, että lapselle ei anneta tilaisuutta luoda turvallista kiintymyssuhdetta lähimpään vanhempaansa. Lapsi yrittää väkisin pysyä hereillä ja nukahtaa huonosti saadakseen tarvitsemansa määrän yhteistä aikaa lähimmän vanhemman kanssa.

"7-9 kk iässä lapsi alkaa oivaltaa, että hän on oma erillinen yksilö ja että hänellä on oma kokemusmaailmansa ja äidillä tai isällä omansa. Lapsi alkaa vaatia ymmärrystäomalle kokemukselleen, eli pelkkä hoiva ei enää riitä. Läheinen hoitaja ymmärtää lapsen sisäistä kokemusta paremmin kuin vieras, ja lapsi tietää tämän. Lapsi saattaa protestoida rajusti erotilanteissa, eikä hän enää suostu vieraaseen hoitajaan. Silloin puhutaan eroahdistuksesta.



Miten sen tunnistaa?

Ehkä selvin merkki eroahdistustilanteesta on lapsen protestointi vanhemman kadotessa näkyvistä. Ensin protestointi voi olla vihamielestä, kovaäänistä itkua. Jos se ei auta, suuttumusta seuraa suruvaihe. Silloin lapsi saattaa nyyhkyttää yksinään eikä suostu ottamaan lohdutusta vieraalta. Hän ei myöskään halua syödä eikä nuku hyvin. Oireet ovat yksilöllisiä, mutta yhteinen tekijä on, että lopulta lapsi alistuu ja vetäytyy itseensä.

Jos erokokemus pitkittyy, lapsi saattaa kytkeä kiintymyskytkennän pois päältä: hän ei reagoi vanhemman tuloon eikä ota katsekontaktia. Lapsi on silloin kehittänyt suojamekanismin, jonka avulla hänen on helpompi selvitä ahdistuksesta. Usein tällainen "kiltteys" ja rauhallisuus tulkitaan aikuisen taholta positiiviseksi, koska lapsi on hoitajalleen helpompi. Lapsen sisäinen kokemus saattaa kuitenkin vastata suurta stressitilaa, ja erokokemuksen toistuessa ja pitkittyessä, lapsi saattaa masentua.



Lapsi saattaa olla myös tavallista itkuisempi ja ärtyisämpi päivisin ja yöt voivat muuttua levottomiksi, kun lapsi käsittelee päivällä kokemiaan asioita unissaan. Koska hän ei vielä pysty sanallisesti purkamaan kokemuksiaan, hän saattaa kokea unet erityisen voimakkaasti.

Vierastaminen on yleensä olennainen osa eroahdistusta. Vierastaminen on tärkeä kehityksellinen vaihe. Se, miten lapsen vierastamiseen suhtaudutaan, vaikuttaa siihen, miten kehitys etenee. On tärkeää, että lapsi saa ilmaista tunteensa ja että siihen vastataan. Lapsen pitää saada tuntea, että häntä ymmärretään ja lohdutetaan. "

kommentoineet eivät ole tainneet lukea ketjua: ap on mennyt töihin kun vauva 4 kk, hänen vauvansa ei muusta järjestelystä siis periaatteessa edes tiedä. En siis itse usko eroahdistukseen tässä yhteydessä.



Ap:lle tsemppiä, minäkin asun ulkomailla, menin töihin kun esikoinen oli 7 kk, hän oli nukkunut sitä ennen ja sen jälkeen nukkui myös mahdottoman huonosti, ja itse olin aivan loppu. Meilla auttoi aika, n. 1 vuoden iässä unet rupesivat paranemaan silminnähden. Minä en luopunut imetyksestä, vaan imetin tyttöä 2-vuotiaaksi. Itse ajattelin, että se on tapa pitää yllä suhdetta vauvaan vaikka olikin pakko mennä töihin. Älä välitä noista joistakin asiattomista kyökkipsykologeista, Suomessa ei monesti tajuta että suurimmassa osassa muuta maailmaa ei ole pitkiä äitiyslomia (saati mitään kotihoidontukea tai oikeutta pitää työpaikkansa jos ei mene muutaman kuukauden jälkeen takaisin)...

aika vähän. Kokeilkaa vaikka kaksi liha-ateriaa päivässä ja reippaasti maitoa siihen perään ja jos tuntuu, että oma maitosi ei enää riitä, ei ole kamala synti siirtyä 9kk kanssa jo korvikkeeseen. Voitte myös korvata iltamaidon vellillä, joka pitää nälkää entistä paremmin. Tai kokeilette, että silloin 23.30 jos annatte vauvalle velliä niin paljon kun hän jaksaa juoda, nukkuisiko ehkä aamu 7. Tai olisiko lapsen unentarve vähentynyt, pärjäisi yksillä pidemmillä päikkäreillä?

Lopeta imettäminen! 9 kk on jo ihan riittävä aika. Sina tarvitset kunnon yöunet jotta jaksat hoitaa lasta ja käydä töissä.



Minä imetin esikoista 6 kk saakka. Palasin töihin kun hän oli 3 kk, Suomessa ei mekään. Se 3-6 kk oli aivan kamalaa aikaa minulle jaksamisen kannalta koskalapsi tietysti halusi tissiä koko yön.



Kakkosen kohdalla lopetin imetyksen palatessani töihin.



Realiteetit vaan eivät ole samat kuin Suomessa!



Courage!

kaikille vauvoille. Myös niille, joiden vanhemmat ovat menneet aikaisin töihin. Olettaen siis, että lapsi tunnistaa ketkä ovat vanhempansa.



Lapsen kehitysvaiheita ei pysty välttämään tai ohittamaan vain poistumalla paikalta tai menemällä töihin. ;-) Hyvin kiehtova ajatus sinänsä.

usein jolloin vauva on kehittyksessään niin pitkällä, että ymmärtää olevansa äidistään ja isästään erillinen olento. Lapsen kehityksen eteneminen ei ole varsinaisesti sidoksissa siihen, menikö äiti töihin vauvan ollessa 4 kk vai 9 kk edellyttäen, että lapsella on muutoin ollut terve ja tasapainoinen kasvuympäristä (vrt. lastenkotilapset).



Ap:n vauvalla on selkeästi tämä vaihe meneillään. Jokaisen vanhemman olisi hyvä tutustua lapsen kehitysvaiheisiin etukäteen niin tällainenkaan asia ei tulisi yllätyksenä ja aiheuttaisi ihmetystä. 45

monen asian suhteen. Meillä oli ihan samanlaista 9kk iässä. Loptin vähän reilu 10kk imetyksen. Tarkoitus oli imettää vaan aamuisin, mutta eihän vauva sitä tietenkään hoksannut :)

Itki moneen kertaan rinnalle.

Toinen on, että itse antaisin 9kk ikäiselle aamullakin puuroa ja 2 liha/kasvisateriaa.

Mutta maassa maan tavalla, tokihan huomaisit jos vauva olisi nälkäinen.

Tsemppiä ja hyviä unia.

kun tuntuu taas moni kärsivän samasta.



Kiitoksia kaikille vastaajille ja terveisiä: meillä nukutaan yöt rauhallisesti! Lopetin yösyötöt ja koetin pitää huolta, ettei vauva nukahda tissille vaan itse sänkyyn. Hyviä olivat neuvot! Ei tietysti voi olla vielä ihan satavarma, ettei mitään takapakkia tule, mutta jo jonkin aikaa yöt on menneet pääsääntöisesti nukkumalla yhtäjaksoisesti.



Ap

Muutama tarkennus:



En ole yh, mutta mies on niin sikeäuninen, että minä kerkeän jo herätä ja reagoida, ennen kuin hän edes tulee tajuihinsa syvästä unestaan.



Yösyöttö on 'harkittu tapa', koska olen halunnut vielä imettää. Kuitenkin töissäkäynnin takia joudun pumppailemaan pakastimeen, ja olen kuullut yösyötön helpottavan maidontuotantoa. Epäilen, että jos luovun yösyötöistä, pumppaaminenkin menee niin vaikeaksi, että maitoa ei riitä vauvalle työpäivikseni. Tosin kaippa sitä imetystä pitäisi lopetella muutenkin hiljakseen, eli tämä varmaan muuttuu pian. Luuletteko että yöt siitä rauhoittuisivat?



Unipussi meillä on käytössä? Siis sellainen hihaton pussukka kuitenkin, kädet vielä huiskivat.



Hampaita on jo viisi, eli osa levottomuudesta on varmasti ikenien kutisemista. Särkylääkettä tuohon vaivaa ei olla oikein hanakasti annettu, joskus kuitenkin sellaista homeopaattista rauhoittavaa kamomilla-Teetha-jauhetta - tosin eipä sekään juuri mitään muuta.



Vauva on aika liikkuvainen, eli uudet taidot kiinnostaa yölläkin. Kun uni kevenee, takapuoli nousee.



Meillä ei ole mahdollisuutta juuri nyt laittaa vauvaa eri huoneeseen nukkumaan.



Kysymyksiä:



Joku mainitsi unikoulun - millaista systeemiä aloitte kokeilla?



Ja suurkiitos tsempistä, sitä tarvitaankin!



ap

katsoin ketjua uudestaan, ja sinähän unikoulusta mainitsit. Kerrotko tarkemmin



Meillä ollaan koetettu välttää vauvan nostamista sängystä, ja tosiaan tuolla tavalla molemmin käsin 'painan' makuulleen, kun kimpoilee pystyyn, hiljaa juttelen ja sivelen niskaa tai pyörivällä liikkeellä silitän niskasta. Vauva kyllä rauhoittuu, joten siitä arvelen, ettei mitenkään kivulloinen ole tai muuta vakavampaa olisi meneillään, mutta kun otan käden pois, alkaa pystyyn karkailu ja itkeskely. Täytyy odottaa rauhallista hengitystä aika pitkään, kunnes 'pääsen irti'.



ap