Miksi erityislasten äidit ovat erityislihavia?

syövät suruunsa tietty!

Itsellä 2 erityislasta, oon 86 kg. Ja tunnen isompiakin ihmisiä, joilla ei ole erityislapsia.

t. ap

Mihin suruun? En mä sure mun lapsiani. He ovat ilon aihe :) Mä syön väsymykseen. Siihen, kun valvon jo viidettä vuotta öisin. Päivisin en saa levättyä. Kun tuntuu ettei jaksa mitään, syöminen auttaa taas vähän matkaa eteenpäin.

joista yksi on erityislapsi. Mun bmi on 24, olen lihaksikas ja urheilullinen. En näe itseäni lihavana, mutta ehkä joku tietää mua paremmin..

3 jatkaa Mihin suruun? En mä sure mun lapsiani. He ovat ilon aihe :) Mä syön väsymykseen. Siihen, kun valvon jo viidettä vuotta öisin. Päivisin en saa levättyä. Kun tuntuu ettei jaksa mitään, syöminen auttaa taas vähän matkaa eteenpäin.

Mun tuntema e-äiti syö suruunsa, vihaansa, katkeruuteensa, mitä kaikkia hän kokee sen vuoksi, että hän sai erityislapsen. Varsinainen tapaus.

"Mun tuntema e-äiti syö suruunsa, vihaansa, katkeruuteensa, mitä kaikkia hän kokee sen vuoksi, että hän sai erityislapsen. Varsinainen tapaus."



Ei erityislapsi aiheuta noita tunteita. Äidillä on jotain ongelmia itsensä kanssa. Joillekin vanhemmille ei kelpaa mikään. Jos lapsi on terve, hän ei siltikään ole riittävän täydellinen. Jos ihminen on vaativa, et voi miellyttää vaikka mitä tekisit. Omalle äidilleni olin aina liian viallinen, vaikka en erityislapsi ollutkaan. Koulu meni hyvin, olin kiltti, jne. Mutta koskaan ei mikään riittänyt. Ja aina sain kuulla, miten hän olisi onnellinen, jos vain minä olisin toisenlainen. Itselläni erityislapsi. Tunnen useita muita erityislasten vanhempia. Kukaan heistä ei ole vihainen tai katkera lapsensa erityisyyden vuoksi.

mutta vastaan kuitenkin.



Painoa alle 50kg, revi siitä.



- Erityislapsen äiti

On kyllä mallin mitoissa eli pikemminkin liian laiha.

Tuntemistani n. 17 erityislapsen äidistä vain yksi ainoa on ylipainoinen.

kaikki äidit ovat siellä lihavia---

t. ap



( valitettavasti aloitus ei ollut provo, vaan aito huoli lapsiparkkien puuteesta)



Ps onko EMPATIA NÄIN vaikeaa...?????

siksi siis empatian puute. jengi kirjoittelee onnessaan, kun saavat haukkua erityislasten äitejä jonkun jo aloitettua ketjun tai loukkaantuneina erityislasten äiteinä.



itse olen normaalipainoinen, sen ylärajoilla tosin, mutta on kyllä totta, että yksinhuoltajana on hankalampi liikuntaa harrastaa nyt, kun esikoinen muutti omaan kotiin, eikä pysty auttamaan lapsen hoidossa kuin parina viikonloppuna kuukaudessa. tai siis pystyisi, mutten halua häntä asialla vaivata.

vaikka tietysti liikunta auttaa painonhallinnassa. Mutta tosiasia on se, että ison munkin kulutus vaatii tunnin verran reipasta liikuntaa (painosta riippuen tietysti), suhteellisen hallittukin herkuttelu kerää painoa, liikkuvalle vain vähän hitaammin.

Painoa on n.60kg ja pituutta 170cm

aikaan kuullut, siskollani eityislapsi ja ei todellakaan ole lihava. Siskon kaverilla erityislapsi ja ei sekään ole lihava. Erittäin huonosti olet asiaan perehtynyt ja yleistät liikaa.

oman poikani kuntoutusryhmän vanhempaintapaamiseessa yksi äiti on aikak tukeva. Tai no, todella tukeva. Kaksi on ihan tavallisia keski-ikäisiä naisia ja yksi on anorektisen laiha. Hän hakee kuulemma rentoutusta maratonilta.



Meidän lapset ovat kouluikäisiä, eivätkä enää vaadi jokahetkistä vahdintaa, vaikka ovatkin erityisiä. Ja isätkin osaavat heitä vahtia. TOtta on, että kaikenlaisia tunteita on matkan varrella ollut, myös surua, pettymystä, katkeruutta ja kaikkein useimmin näistä negatiivisista tunteista kai PELKOA. Mutta myös hyviä tunteita, iloa, toivoa, onnistumista, rakkautta, varmuutta jne. Olen minäkin syönyt tunteisiini (hyviin ja huonoihin), vaikka olen toinen noista keskimääräisenpainoisista.



kyllä kai meistä erityislasten äideistä jokseenkin yhtä suuri osa on tukevia kuin tavisnaisistakin ja varmaan jokseenki nsamoista syistä.



Tiedättekö muuten, mitä minä nykyään pidän vaikeimpana koetinkivenä erityislapsen äitiydessä? Irti päästämistä. Lapsi tulee teini-ikään ja mun on vaan päästettävä irti vähitellen, vaikka tuntuu, että tarvitsis suojella loputtomiin...

joten mikään ei estä erityislapsen äitiä urheilemasta ja harrastamasta mitä nyt sattuu kiinnostamaan.

Oikeastaan kaikilla erityislasten äideillä, keitä tunnen (itseni mukaanlukien) on terveelliset elämäntavat. Ne kun auttavat jaksamaan.

Siis kehitysvamaisia. Yhden ainoan vanhempi on tukeva.

Minä olen puolestani erityislihava kahden tavallisen lapsen äiti.

Joten se siitä ; )

Eiköhän sitä riitä jokaiseen junaan porukkaa.

aika paksua puhetta ap:lta.