Jos lapsellasi on kaverina YH:n lapsi tai muuten lapsi, jonka perheestä tiedät

voisin ottaa lapsen yö kylään, tai muutamaksi tunniksi hoitoon koko perheen voisin kutsua joskus viikonloppuna meille syömään ja lapset voisivat leikkia yhdessä tai jopa ehdottaa että jäisivät yöksi. Ilman mitään vastapalveluksia Veisin harrastuksiin molempia.

että kohtelet minun lapsiani ihan samoin kuin muitakin lapsia, meillä ei ole erityisen rankkaa, vaikka olenkin yh.

ja jonkun verran mieheni vie molempia poikia johonkin. Erityisen paljon emme "auta", koska ei kyseinen yh mitenkään puutteenalainen ole ja perheellä on paljon isovanhempi tukemassa.

kaverina on jo kolme tuollaista erikoistapausta. Yhden kyllä jouduin laittamaan sivuun, kun alkoi varastaa meiltä. Kyllä häntä aluksi yritin auttaa, mutta perheessä oli sota meneillään hällä.

Pyydän lapseni kaverin meille kylään, teen isommalle porukalle ruuan ja kuljetan heitä liikuntakouluun. Mutta meillä on niin päin, että minä olen se yh ja vieläpä ns. totaali-yh ja lapsen kaverin perhe ns. ydinperhe. =) Mutta miksipäs emme auttelis toisiamme, jos se on mahdollista? Oli tarvetta tai ei.

mutta rajoitetusti, en esim. ottaisi koko ajan yökylään tms., mutta selvästi useammin kuin muita kuitenkin.

Meillä on yh-perhe, emmekä me sääliä kaipaa. Vastavuoroisuusperiaate toimii hyvin. Otamme kavereita meille, uimaan, leffaan, huvipuistoon, teatteriin ihan samoin kuin kaverit ja naapurit minun lapsiani.

Huono-osaisia lapsia en tunne, joten ei ole tarvinnut miettiä yksisuuntaista auttamista. Luultavasti yrittäisin ottaa lapsen joskus johonkin juttuun mukaan, enkä odottaisi osallistumista kuluihin. Nykyisessä kuviossamme jokainen maksaa omien lastensa pääsyliput. Muuten ei lasketa niin pilkun päälle.

Täälläkin yh ja eikä meillä ole rankkaa.. Kiva on jos lapsen kaverit pääsevät meille kans joskus yökylään tai vaikka esim. uimaan.

Muutama vuosi sitten huomasin, että hyvä ystäväni "holhoaa" minua, ilmesesti sen takia koska olen lapsen kanssa yksin ja hän naimisissa isän kanssa. Minulle oli ihan ok, että poikani lähti heidän kanssaan joskus kesällä viikonloppuisin mökille, mutta kun poikani alkoi kertomaan minulle suunnitelmista, että he ovat lähdössä lentokoneella etelään, ei poikani enää niin tiheästi heillä kyläillyt.. joku roti tähänkin hommaan.. ;)

Mutta en kyllä välttämättä odota mitään vastavuoroisuusperiaatetta. Ymmärrettävää että se ei aina kaikissa elämäntilanteissa onnistu.



Yökylään lapset saavat mennä niin päin kuin pääsee ja haluavat. Meille kyllä saa tulla.



Kuskaamisista sovitaan ja ovat varmaan ainoita jossa meillä on jotain vastavuoroisuutta. Mutta tässä kyllä ymmärrän että aina tilanne ei anna myöden.

-kaikilla ei täällä kaupungissa ole autoa oli sitten yh tai ydinperhe eli huonolla säällä autoperhe auttaa kuskauksissa, muttei silti tarvitse kesällä tämän mamman pyörällä kuskata ;)

mutta meillä on parempi tukirengas ympärillä kuin monilla lapseni kavereilla, joilla molemmat vanhemmat. Sääliä en kaipaa, olen tottunut selviämään ja huolehdin lapsestani hyvin. Joskus lapsen kaverit tarjoavat apua esim harrastuksiin viemisessä, mutta yleensä keksin jotain vastapalvelukseksi. Järjestän kotona leffailtoja lapsille tms.Lämmitti mieltä, kun jotkut kirjoittivat auttavansa yh perheitä. Itse koen tarvitsevani enemmän henkistätukea lapsenkasvatus kysymyksiin ja onneksi sitä saankin läheisiltäni.

autamme toinen toisiamme.

mies on yrittäjä ja pääasiassa poissa koko ajan. Isovanhempia ei ole auttamassa, eikä kummeja. Tuntemillani yh:lla on molemmat isovanhemmat samalla paikkakunnalla ja muutenkin hoitopaiikoja piisaa. Ja vapaata joka toinen viikonloppu, siitä saa vaan haaveilla... En ole ollut erossa lapsista kymmeneen vuoteen.

enkä ole kyllä koskaan ajatellut, että heillä olisi jotenkin erityisen rankkaa. :o Eli ihan normaalisti olen heihin suhtautunut, en ole paaponut tai muuta.

Itse asiassa meillä oli pitkään niin päin, että naapurit pitivät minua ilmaisena lastenhoitajana, jolle lähinnä ilmoitettiin, että perheen lapsi tulee meille kylään/yökylään. Ei se sinänsä haitannut, sillä olin toissa vuonna vauvan kanssa kotona. Rahat olivat kuitenkin vanhempainloman aikana tiukalla ja välillä otti päästä, että lasteen kaverit tulivat meille koulun jälkeen syömään jne. ja minä otin esim. uimarannalle ja kaupungille mukaan naapureidenkin lapsia, mutta kukaan ei vahingossakaan tarjonnut lastenhoitoapua minulle! Eivät edes omat vanhempani (asuvat kaukana). No, nyt olen palannut töihin ja tilanne on muuttunut niin, että vanhin lapsi pääsee usein yhden kaverin vanhempien kanssa uimahalliin, ratsastamaan, mökille jne. Ja vastaavasti heidän lapsensa on meidän mukana eri reissuilla.

...enkä totaaliyhärinäkään välttämättä mitään erityskohtelua perheellemme toivo, joskaan en vastaan sanoisi, jos joku joskus haluaisi jeesata. Tosin kun olen itse tämän 7/24-elämän lasteni kanssa valinnut, niin mitäpä sitä valittamaankaan.



Ihan samoin otan mielelläni muiden lapsia mukaamme esim. uimahalliin, pulkkamäkeen, ihan hoitoon ja yökyläänkin. Minulla nuorin on jo 2,5-vuotias, joten ei mitään jokahetkistä hoivaa tarvitsevaa enää itselläkään, vaan leikki-ikäisiä kaikki.