Äitipuoli ja isäpuoli ja ylipäätänsä puolikkaat

Mun lapsipuolet (ja tällä en todellakaan tarkoita puolikkaita lapsia, on kuitenkin ihan eri asia) luuli että heidän äidin puolen mummunsa on äitipuoli, joten eivät alkuun ollenkaan hyväksyneet mulle tota statusta. Heidän kotona asuvat sisaruspuolet ovat myös sisko ja veli mutta muualla asuva siskopuoli on siskopuoli. Liittynee just siihen, että jos jaetaan arki joka päivä, niin ei tule sitä tunnetta että ollaan "puolikkaita", mutta me jotka saadaan nauttia noista vaan säännöllisen vähän eli joka toinen viikonloppu, ollaan vähän puolinaisia.

Mulla vaan puolikkaita sisaruksia, ja kyllä ne sisaruksista menee :)

jotakin sanaa, niin kyllä se on siskopuoli. Puolikkaasta ei mitenkään saa kokonaista. Mieluiten kuitenkin olen edes mainitsematta lapsen nimeä = ilmaa minulle.

Äiti erosi isästäni kun olin pieni (isän kanssa silti läheiset välit), ja olin melkein teini, kun hän meni uusiin naimisiin ja sai kaksi lasta lisää.

Nämä lapset, vaikka ''puolikkaita'' ovatkin, ovat minulle täysin samassa asemassa kuin yksi täyssisaruksenikin, eli aivan älyttömän rakkaita ja ihania ja läheisiä.

Äidin miestä olen alusta asti ruvennut kutsumaan iskäksi, ja sitä hän onkin, aivan yhtä rakas kuin oma oikea isänikin. Ja kukaan ei tätä ole tosiaankaan vaatinut tai pyytänyt, siis että kutsuisin häntä iskäksi.



Minulla oli onnellinen lapsuus ja nuoruus, enkä edelleenkään voisi kuvitella kutsuvani veljiä puolikkaiksi taikka iskää isäpuoleksi. Vaikka olenkin jo aikuinen ja minulla on myös omakin lapsi.

ja siskona sekä veljinäni heitä puhuttalen. äitini puolisoa puhuttelin isänä ihan samoin kuin omaa isääni, isäni puolisoa taas etunimeltä. nämä vain muodostuivat lapsen mielen mukaan aikoinaan, enkä ole niitä koskaan sen syvemmin pohtinut.



ennen kuin itse erosin, löysin uuden puolison ja entiseni löysi uuden puolison. lapseni kutsuvat sisarpuoliaan etunimeltä eivätkä puhu sisar- velipuolista tai sisarista ja veljistä, minun puolisoani he kutsuvat etunimeltä, samoin kuin puolisoni tytär minua.



eksäni nykyinen tahtoi lasten kutsuvan itseään äiskäksi erotuksena äidistä, ja oli kovasti vihainen, kun lapseni kutsuivat häntä edelleen etunimeltä. hän myös toivoisi oman tyttärensä (jo teini-ikäisen) kutsuvan eksääni iskäksi.



monia on toiveita ja tapoja. tuskin mikään niistä paha.

en puhu miehen isän toisesta vaimosta ( Ovat olleet yhdessä n 20 v) anoppipuolena vaan nimellä.

Äitipuoli kuulostaa oudolta ja kutsuvat äitipuoleksi kiusatakseen mua joskus. Yleensä siihen liittyy joku määre kuten "ilkeä", "paha".:)



Tää on huumoria... Miehen lapset on aikuisia ja välit tosi hyvät!

lapset kutsuvat uutta miestäni nimeltä,ja veli on veli..ei nuo isommat varmaan oo edes kuulleet mistään velipuolesta..

Ihmiset on kokonaisia, eikä mitään puolikkaita.