Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeinen depis
05.02.2010 |
Kuinka pitkään tää voi jatkua??
Synnytyksestä nyt kuukauden verran, itsetunto nollassa, päivittäistä päänsärkyä, vauvan itku saa mut ihan raivon partaalle tai sit itkemään. Tuntuu, että olen huono äiti ja vaimo, en meinaa jaksaa hoitaa itkevää lastani vaan menetän hermot. Mietin, että jonkun itkukohtauksen aikana vielä painelen ovesta ulos enkä enään palaa, tuntuu, että se olisi miehelleni ja vauvalleni paras ratkaisu, että tämä kiukutteleva, hysteerinen, toimintakyvytön ämmä vaan häviäisi..enhän mä tietenkään tee niin mutta se tuntuu jotenkin ajatuksena "hyvältä"..
Onko tämä normaalia synnytyksen jälkeistä ahdistusta vai pitäisköhän mun käydä juttelemassa jossain? Kohtalontovereita? Kommenttia?
Kommentit (7)
että masis on kuulemma tavallista alatiesynnyttäneillä naisilla. Mut onko tää sit nasista vai ihan tavallista hormoonien aiheuttamaa mielialojen muutoksia..mistä sitä tietää..
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota ihmeessä yhteyttä lääkäriin.
Hoitoennuste on hyvä eli paistaa aurinko risukasaan ennemmin kuin uskotkaan, kun menet hoitoon.
Ihan aluksi voimia sulle tuohon tilanteeseen. Olen itse elännyt sen kahdesti. Ensimmäisellä kerralla yritin olla ja sietää tilannetta. Toisella kerralla hain neuvolan kautta apua, kun vauva oli 4 kk. Sain kevyen mielialalääkkeen, jonka kanssa sai jatkaa imetystä.
Olo helpottui melko nopeasti. Jaksoin paremmin, mulle ei tullut tuhoisia ajatuksia. Meidän koko perheellä oli paljon parempi olla. Nyt jouduin lopettamaan tuon mielialalääkkeen, koska jouduin aloittamaan toisen jatkuvan lääkkeen käytön. Oloni on muuttunut uudelleen huonommaksi. Nyt pohdinkin, että pitäisikö yrittää löytää jokin toinen mielialalääke, joka sopisi yhteen toisen lääkkeeni kanssa.
Mutta summasummariun. Mitään urhoollisuusmitallia ei saa, vaikka kuinka yrittäisi pinnistellä. Kannattaa rohkeasti pyytää neuvolasta apua. Se on koko perheen etu.
Tuntuu vaan jotenkin, ettei tästä aiheesta saa puhua. Äidin on oltava vähintään seitsemännessä taivaassa synnytyksen jälkeen, onhan hän järjestänyt itselleen ja miehelleen uuden, ihanan perheenjäsenen. Täytynee ottaa yhteyttä neuvolaan, jos nämä tuntemukset saisi katoamaan jotenkin. Tsemppiä myös kohtalontovereille.
ap
että masis on kuulemma tavallista alatiesynnyttäneillä naisilla. Mut onko tää sit nasista vai ihan tavallista hormoonien aiheuttamaa mielialojen muutoksia..mistä sitä tietää..
ap
mä synnytin sektiolla ja sairastuin. Toipuminen kesti kaksi vuotta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi väsytti, oli rytmihäiriöitä, muistini pätki ja mietin päivittäin tuon ovesta häipymisen lisäksi itsemurhaa. En kertonut neuvolassa mitään, vaan tsemppasin ja teeskentelin normaalia, iloista itseäni.
Nyt, toisella kerralla olen tajunnut, etteivät nuo tuntemukset olleet oikein tavallisia - epäilin silloin syyksi elämänmuutoksen tuomaa kasvamista. Nyt, myöhemmin olen huomannut, etten oikein osaa olla esikoiseni kanssa luontevasti yhtä läheinen kuin kuopukseni kanssa. Eli jotenkin nuo alun patoutuneet vihat, surut ja ahdistukset heijastuivat meidän väliseen suhteeseemme. En oikein vieläkään siedä esikoistani, vaikken sitä tietenkään hänelle ilmaise (tai syytä häntä mitenkään.).
käy juttelemassa. Sulla saattaa olla synnytyksen jälkeinen masennus. Lisää tietoa ja vertaistukea www.aima.fi