Olen ollut töissä useammassa päiväkodissa

ihmeteltiin äitiyslomalaisia joiden lapset pitkät päivät hoidossa. Kaupungissa hyviä kerhoja, ja niissä tilaa, mutta ei tietenkään kokopäivähoitoa.

On todella tärkeää tietää, kuka on virikelapsi. Esim tapauksissa jossa esikoinen on vammainen ja äiti tämän kanssa kotona, on tärkeää tarjota virikkeitä ja seurata auttavatko virikkeet.

ja aina ovat hoitajat kyllä tienneet lomapäiviä myöten milloin olen töissä ja milloin kotona. Ovat myös kysyneet erikseen, onko lapsi/lapset hoidossa tuolloin, kun minä kerran olen kotona ja jos heillä on ollut esim. joku hoitaja sairaana, ovat osanneet kysyä, ottaisinko minä oman/t lapseni kotiin.

AP

On todella tärkeää tietää, kuka on virikelapsi. Esim tapauksissa jossa esikoinen on vammainen ja äiti tämän kanssa kotona, on tärkeää tarjota virikkeitä ja seurata auttavatko virikkeet.

muut istuvat siellä ikkunattomassa kopissa pimeässä vaikka virikkeitä? Tiesitkö muuten, että puusta putoava lehti on lapselle virike? Virikken ei tarvitse olla mitään aikuislähtöistä ja hienoa.

ja voin sanoa, että kyllä siellä arvostellaan äitejä, jotka tuo vanhemman lapsen hoitoon ja on kotona nuoremman kanssa.

päiväkodissa töissä ja tällähetkellä olen pph niin kyllä joka paikassa on jokainen "virikelapsi" tiedossa

kyllä joka paikassa on jokainen "virikelapsi" tiedossa

sama kokemus että kyllä päiväkodissa tiedetään ketä on virikelapsi. ja ihmetellään äitejä jotka tuovat lapsensa hoitoon ja hoitavat toista kotona. pahimmillaan kotona on äiti, isovanhemmat, vauva ja esikoinen hoidossa.



Lähinnä henkilökunta asettuu hoidossa olevan lapsen saappaisiin, miltä 2v.stä oikeasti tuntuu olla pitkät päivät hoidossa kun tietää äidin olevan kotona vauvan kanssa.



Ei 2v tarvitse mitään virikehoitoa. 5v tai eskari voi jo kaivata kavereita. Mutta kyllä niitä löytyy kerhoista tai puolipäiväsenä tms...

Olen itse katsonut vierestä kun lapsi itkee päivästä toiseen äidin tuotua hänet hoitoon. Lapsi on jäänyt ikkunaan katsomaan kun äiti on kävellyt loputtoman pitkältä tuntuvan tien päiväkodin pihasta kadulle, vauva sylissään. Päiväkotiin jääneellä lapsella on ollut lohduton suru silmissä ja itkusta ei meinannut tulla loppuakaan! Lapsella oli ikää reilut 1 v.

Olin viime vuonna sairauslomalla muutaman viikon ja välittömästi lapsemme saivat virikelapsen statuksen.



Minusta oli aika uskomatonta, että kun olin juuri päässyt sairaalasta (kaikki tiesivät minun olleen sairaalassa, koska lasten hoitopäivät yms. muuttuivat kun isänsä vei ja haki heidät ja vaatevalinnat oliva aika mielenkiintoisia yms.) ja sairastin kotona odotellen uutta sairaalajaksoa, niin heti oletettiin että voisin hoitaa lapsia kotona. Oikeasti minun oli hankalaa selvitä edes illoista lasten kanssa. En saanut nostella heitä yhtään ja minun olisi pitänyt pääasiassa levätä. Lääkkeet vetivät minut aivan tokkuraan, sammalsin, kävely kiemurteli ja torkahtelin.



Kun joskus kävin hakemassa lapset pk:lta, niin saman keskustelun aikana kyseltiin vointiani ja sanottiin että sinähän voit sitten kätevästi hoitaa lapset kotona jos tulevat nyt kipeiksi (siis mahatauti kulki pk:ssa). Itse asiassa se mahdolliseti tuleva mahatauti kaiken päälle olisi ollut viimeinen pisara jaksamiseni loppumiselle (onneksi eivät sairastuneet).



Hoitopäivät olivat tavallista pidempiä (8-17, yleensä on saatu päivät lyhemmiksi kun toinen on vienyt ja toinen hakenut) ja hoitaja sanoi että sinähän voit kätevästi hakea lapset jatkossa aikaisemmin kävellen ja tuntui katsovan ihmetellen kun sanoin mieheni hakevan kyllä jatkossakin.



Tulipahan marmatettua. Heippa vaan jos joku tunnistaa.

Ei ainakaan meidän työpiirissä tuollaista tehdä. Meillä ei saikuista marmateta vaan niistä jotka on oikeesti kotona äippälomalla vauvan kanssa ja tuovat toisen hoitoon. Ei ole edes virikelapsista kyse kun on niin nuoria, ennemminkin äiti hakee helpotusta päivään.

joilla on kotona esim väsynyt äiti

mutta jos sitä halutaan käyttää niin kyllä niitä virikkeitä kotonakin on. Kyse on aika pitkälle äidin asenteesta.

Hyvä tietää, että ainakin muistan perustella sen 9pv/kk hoidon, johon laitan isommat, kun kuopus syntyy. Isommilla nimittäin pahoja uniongelmia (plus luultavasti valvottava vauva) ja tämä on ainoa mahdollisuus, että saisin edes muutamia lepopäiviä. Mieskin kun kotiutuu töistä vasta seitsemän aikoihin illalla, niin pakko jotenkin jaksaa ja pärjätä neljän lapsen kanssa.

SO WHAT? Olen kotona 3 kk vanhan vauvan kanssa, joka heräilee yössä vähintään kolme kertaa ja nukkuu päiväunet 15 min - puolen tunnin pätkissä. Olen väsynyt. Kolmevuotiaani on vilkas ja sosiaalinen ja viihtyy päiväkodissa hyvin, on siellä kolmena päivänä viikossa n. 6-7 tuntia kerrallaan.



Päiväkoti tuo lapselle kovasti kaivattua kaveriseuraa, ulkoilua, askartelua. Oppii ryhmässä toimimista. Kotipäivinä käymme ulkona, maalaamme, muovailemme, leikimme, meillä on ihan mukavaa. Mutta lähipuistoissa ei yksinkertaisesti ole noin vanhalle seuraa ja lapseni valittaa yksinäisyyttään kotipäivinä. Osa-aikainen päivähoito on meille tärkeä ja hyvä ratkaisu, minä vähän välitän, mitä meistä päiväkodissa puhutaan!

päiväkodissa ja kyllä virikelapset tiedettiin. Päätin, etten ainakaan omiani vie kovin helpolla hoitoon. Sen verran törkeää oli kohtelu virikelapsille. Eukot auttoi virikelapsia viimeisenä jos oli kiire. Sanoivat vain, että näille on aivan sama kun ei vanhemmatkaan välitä. Tärkeämpiä on töissäkäyvien lapset, koska heidän vanhempansa ovat tarkkoja.



Törkeää käytöstä.

maksaavat hoidosta

että tiedätte mistä lapsesta tulee koko hinta, mistä puolikas, ja kuka on lähes ilmainen



siis että kohtelu liittyisi jotenkin lapsen vaurauteen, miten kalliisti on pukeutunut, kuinka hienosta kodista tulee ja vanhempiena asemasta

-lapset ovat saman arvoisia, työ on lapset ja kaikki siihen kuuluva, ei ole pääasia miten tai miksi lapsi on päivähoidossa.