Mies haluaisi hyväksyä tuttaviksemme vain akatemisia!

sivistymätöntä elämää. Nähdä maailmasta vain pieni murto-osa ja kieltää loput. Selkeän huono itsetuntokin löytyy. Ihminen, jota en arvosta yhtään.

Miten hän toteuttaa segregaation?



Riittääkö, että pariskunnista toisella on akateeminen tutkinto vai pitääkö olla molemmilla? Entä jos toisella on kaksi akateemista tutkintoa ja toisella puolisoilla ei ole, "kuittaako" se toisen tuplatutkinto parikunnan kuitenkin akateemiseksi?

hän kyllä kunnioittaa aviopuolisoistakin vain sitä jolla se akateeminen tutkinto on. Voi todellakin katsoa sitä toista hyvin nenänvartta pitkin ja alistavasti kohdella.

Miten hän toteuttaa segregaation? Riittääkö, että pariskunnista toisella on akateeminen tutkinto vai pitääkö olla molemmilla? Entä jos toisella on kaksi akateemista tutkintoa ja toisella puolisoilla ei ole, "kuittaako" se toisen tuplatutkinto parikunnan kuitenkin akateemiseksi?

ilmaisee vaan oman tyhmyytensä ja pinnallisen luonteensa, jolla arvottaa ihmiset heidän koulutuksen mukaan. Maailma on täynnä paljon fiksuja ihmisisä riippumatta siitä mitä kouluja ovat käyneet. Älykkyys kun usein on synnynnäistä, sitä ei voi koulusta saada. Sanoisin miehelle, että mulla ei ole mitään syytä laittaa ihmisiä lokeroihin ja aion tavata ketä haluan.

Itse en voisi elää tuollaisen ihmisen kanssa.

Ällöttävä.

Mutta esim. minä ja mies ollaan tavattu yliopistokuvioissa ja 90 % kaveripiiristä on akateemisia. Näin se vain menee. Äitiyden myötä olen tosin saanut myös ei-akateemisia kavereita. En kyllä kävisi rajaamaan, etten kaveeraisi ei-akateemisten kanssa.

Mä tutustuin leikkikentällä yhteen äitiin. Hän oli aluksi tosi mukavan tuntuinen, mutta kun tavattin perheinä, niin totuus paljastui.

Saimme mieheni kanssa kokoajan kuulla heidän akateemisista koulutuksistaan ja kuittailua meidän koulutuksista (ei-akateemisia ollaan).

Heillä ei kummallakaan työkokemusta, mutta hienot paperit. Meillä miehen kanssa vakituiset paikat, mieleinen työ ja yli 10 vuoden kokemus.

Katkaistiin välit tallaiseen pariskuntaan heti alkuunsa. Mies ei osannut kattoon lamppua vaihtaa, mutta oli kokoajan valmis mollaamaan minua ja miestäni.

Tämä tapaus jäi kyllä mieleen ja lähinnä huvittaa vieläkin:)

Oikeastihan kukaan muu ei jaksa miettiä, kuinka hienoja ihmisiä olette ja kuinka hienoja ihmisiä teillä on ystävinä. Se teidänkin arvo mitataan omalla käytöksellä, ei papereilla. :) Elämä jää elämättä, kun takertuu tuollaisiin pikkuseikkoihin. Sun miestä ei varmasti haittaa, vaikka teidän kaveripiiri oiskin lähinnä statussymboli teidän elämässä, mut sua naisena varmasti alkaa yksinäisyys kalvamaan jossain vaiheessa. Naiset tarvitsevat ystäviä, joiden kanssa voi olla spontaani ja tulla hyväksytyksi myös silloin kuin ei jaksa tsempata.

Miksi ihmiset pitäs arvottaa koulutuksen perusteella? Älykkyydestä se ei ainakaan kerro mitään. Entäs jos ihmisellä on päätä opiskella yliopistossa, mut mikään akateeminen ala ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljon kuin esim. autojen asennus tai vaikka kondiittorin ammatti? Tekeekö se ihmisestä jotenkin tyhmän tai ala-arvoisen, että haluaa tehdä sellaista tötä, että joka päivä on mukavaa mennä töihin?

Nopeasti jää yksin jos seuraan kelpaa vaan tiettyä ryhmää olevat ihmiset. Ihmiset ihmisinä ja paperi paperina...

sukulainen, jotka niin olevinaan kun on akateemiset

tutkinnot. Käytöstapoja ei ollenkaan, kun ollaan mieheni kanssa heitä jonkun kerran tavattu niin eivät edes tervehdi, kun heitä tervehtii!. Ei olla ainoita, kun mieheni vanhempiakaan eivät tervehdi vaikka hekin tervehtivät ensinn!

Mutta esim. minä ja mies ollaan tavattu yliopistokuvioissa ja 90 % kaveripiiristä on akateemisia. Näin se vain menee. Äitiyden myötä olen tosin saanut myös ei-akateemisia kavereita. En kyllä kävisi rajaamaan, etten kaveeraisi ei-akateemisten kanssa.

olisi akateemisia, serkkuja, sisaruksia jotka eivät ole akateemisia, harrastuksista tulleita ystäviä jne?

Kuitenkin tässä iän karttuessa entistä enemmän on käynyt niin, että olemme tekemisissä lähinnä toisten akateemisten perheiden kanssa. Tämä taas johtuu siitä, että ei-akateemiset eivät tahdo jaksaa ymmärtää apurahoilla sinnitteleviä tutkijaperheitä, jotka tekevät töitä yöt ja äitiyslomat, kulkevat kirpparivaatteissa ja muutenkin hörhöilevät. Kun niillä kunnollisilla ihmisillä taasen on 10 vuotta työkokemusta ja velaton talo...

...että esim. äitipiireistä olen löytänyt ei-akateemisia kavereita. Suvusta ja kaveripiiristä lähes jokainen polveni ihminen on mennyt yliopistoon.

olemme itse akateemisia, ja miehen äiti ja hänen miehensä ovat sitä mieltä että me emme ole mitään kun olemme vaan "kouluja käyneet" emmekä osaa tehdä mitään "kunnon töitä". Lapsemmekin kuulemma kasvatamme ihan surkeasti, ja he katsovat koko ajan asiakseen naputtaa lapsille kaikesta. Lapset eivät kuule mummonsa suusta yhtään ystävällistä sanaa. Että on sitä näinkin päin...

Meillä on firmassa kaksi akateemista ja toinen on täysin tumpelo sosiaalisilta taidoiltaan ja toinen taas sellainen 35v äiskän ja iskän pikkutyttö, joka soittaa kotiin joka kerta kun joku sanoo "rumasti". Kaikki käytännön asiat ovat hänelle ylitsepääsemättömiä. Ja me muut sitten hoidetaan hänenkin hommat.

Miksi ihmiset pitäs arvottaa koulutuksen perusteella? Älykkyydestä se ei ainakaan kerro mitään. Entäs jos ihmisellä on päätä opiskella yliopistossa, mut mikään akateeminen ala ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljon kuin esim. autojen asennus tai vaikka kondiittorin ammatti? Tekeekö se ihmisestä jotenkin tyhmän tai ala-arvoisen, että haluaa tehdä sellaista tötä, että joka päivä on mukavaa mennä töihin?

Nopeasti jää yksin jos seuraan kelpaa vaan tiettyä ryhmää olevat ihmiset. Ihmiset ihmisinä ja paperi paperina...

Ne, joilla kapasiteettia ovat, säännönmukaisesti kiinnostuvat asioista, jotka vaativat enemmän koulutusta ja he myös kykenevät sen koulutuksen hankkimaan. Juu, ja tiedän toki itsekin muutaman poikkeuksen vahvistavan säännön älykkäistä kirvesmiehistä tai tosiavuttomista maistereista (vaikka maisteri nyt ei ole vielä kovin korkea koulutus mun skaalallani), mutta kyllä yleinen tilastollinen tosiasia on että yleensä älykkäämät on myös korkeammin koulutettuja kuin tyhmemmät.

olemme itse akateemisia, ja miehen äiti ja hänen miehensä ovat sitä mieltä että me emme ole mitään kun olemme vaan "kouluja käyneet" emmekä osaa tehdä mitään "kunnon töitä".

Olemme kyllä ihan väleissä ja kohtelevat lapsiamme hienosti, mutta tosi monessa jutussa huomaa, että vanhempani kunnioittavat vain "käsillä tekemistä" - mikään muu ei ole oikein mitään työtä, ja tätä tuodaan koko ajan korostetusti esille. Itse saa sitten olla kieli keskellä suuta varomassa sanojaan, ettei vain loukkaa "käsillä työtä tekeviä", jos vähän yrittää itseään puolustaa.

Siskoni on akateeminen, mutta sentään kunniallisella konealalla, jossa tehdään jotain näkyvää, isoa ja likaista. Minä olen humanistiopettaja ja mieheni ohjelmistoalalla, joten ollaan sitten ihan pellejä ja meille saa naureskella kaikesta. =)

Miksi ihmiset pitäs arvottaa koulutuksen perusteella? Älykkyydestä se ei ainakaan kerro mitään. Entäs jos ihmisellä on päätä opiskella yliopistossa, mut mikään akateeminen ala ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljon kuin esim. autojen asennus tai vaikka kondiittorin ammatti? Tekeekö se ihmisestä jotenkin tyhmän tai ala-arvoisen, että haluaa tehdä sellaista tötä, että joka päivä on mukavaa mennä töihin?

Nopeasti jää yksin jos seuraan kelpaa vaan tiettyä ryhmää olevat ihmiset. Ihmiset ihmisinä ja paperi paperina...

Ne, joilla kapasiteettia ovat, säännönmukaisesti kiinnostuvat asioista, jotka vaativat enemmän koulutusta ja he myös kykenevät sen koulutuksen hankkimaan. Juu, ja tiedän toki itsekin muutaman poikkeuksen vahvistavan säännön älykkäistä kirvesmiehistä tai tosiavuttomista maistereista (vaikka maisteri nyt ei ole vielä kovin korkea koulutus mun skaalallani), mutta kyllä yleinen tilastollinen tosiasia on että yleensä älykkäämät on myös korkeammin koulutettuja kuin tyhmemmät.

Heitä saattaa kiinnostaa muunlainen ammatti/ura.

Ne, joilla kapasiteettia ovat, säännönmukaisesti kiinnostuvat asioista, jotka vaativat enemmän koulutusta ja he myös kykenevät sen koulutuksen hankkimaan. Juu, ja tiedän toki itsekin muutaman poikkeuksen vahvistavan säännön älykkäistä kirvesmiehistä tai tosiavuttomista maistereista (vaikka maisteri nyt ei ole vielä kovin korkea koulutus mun skaalallani), mutta kyllä yleinen tilastollinen tosiasia on että yleensä älykkäämät on myös korkeammin koulutettuja kuin tyhmemmät.

Oletko koskaan ajatellut, että kaikki älykkäät eivät hakeudu yliopistoon? Heitä saattaa kiinnostaa muunlainen ammatti/ura.