Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Äitiys teki musta höperön - kauanko jatkuu?

Vierailija
25.01.2010 |

Eli mä en varsinaisesti koe tyhmentyneeni, mut jotenkin mun koko huomio on lapsessa koko ajan (alitajuisesti vaikka näennäisesti keskittyisinkin muuhun) ja kaikki muut toiminnot teen sit sillä jäännösenergialla mitä lapsen hoitamisesta ja vahtimisesta jää. Ja se ei ole paljon se! Mä olen mm. viettänyt puoli päivää puistossa yksivuotiaan pipo päässä ja ylipäänsä olen söhelö nykyään.



Lapsi on siis reilun vuoden ja menevä tapaus. Voisko joku kokeneempi kertoa, että onko tää normaalia, ja kauanko tätä kestää?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on kestänyt tämä vaihe pian 3-vuotta,siitä asti kun kuopus syntyi.En vaan pysty 100% keskittymään mihinkään asiaan ja unohtelen todella helposti ns.vähemmän tärkeitä asioita (puhelut,tehtävät,kauppa ostokset yms).

Vierailija
2/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pistät sen vaikka isänsä kanssa mummolaan kerran kuussa viikonlopuksi tai lähdet parina iltana viikossa omiin harrastuksiin. Mulla tuota vaihetta ei kestänyt kuin pari kk, mutta kolmekuukautisesta vauva oli jo isänsä kanssa reissun päällä keskenään.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei siitä höperyydestä ikinä pääse eroon , ehkä mulla vähän helpotti kun muksut menin hoitoon ja ite lähin töihin nii oli pakko skarpata. Mut tietyllä tavalla höppänä oon vieläkin. Lapset jo koulussa.

Vierailija
4/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olevani ainut. Minulla tätä jatkunut nyt 3,5 vuotta. Töihin paluu edessä ja hieman mietityttää kun aiemmin katsoin olevani taitava työssäni ja nyt elämä ihan sekavaa kahden lapsen rutiinien pyörittämistä.

Vierailija
5/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siinä vaiheessa haluttais leikkiä kissaa ja ottaa hampailla niskasta kiinni ja viskoa hiiteen koko uhmaava teini.

Vierailija
6/6 |
25.01.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tästä ei siis paranekaan ihan hetkessä. No, hyvä puoli että oppii naurmaan itselleen. ;) Oma höperyys jotenkin korostuu nyt kun meillä on kylässä lapseton kaverini, joka ei ollenkaan tajua mitä mulle on tapahtunut - miksi en ole enää niin asioiden ytimessä kuin aiemmin.



Mut kiva kuulla etten sitten olekaan ainoa. :) Ja kiva huomata, että elämästä oikeastaan selviää ihan hyvin, vaikkei aina pystykään skarppaamaan - on niin paljon pientä sälää, johon ennen käytin paljon energiaa, nyt hädin tuskin huomaan noita asioita.



Sit vielä, siltä varalta että joskus törmään toiseen höperöön; sanottehan, jos sillä äitikaverilla, kuten mulla, on esmes lapsen pipo päässä,kuten mulla, sanottehan? Mä ainakin arvostaisin moista huolenpitoa. :D

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme neljä yksi