1 vuotias taapero kiipeilee, tarvitsen neuvoja

Nyt on jo vähän turha kiipeilemenen rauhottunut kun ikää on 1v 8kk. Mitään kamalaa ei kuitenkaan koskaan tapahtunut vaikka poika löyty pari kertaa myös kirjahyllystä. Ei kai siinä oikein muu auta kun toivoo parasta, kun ei meille äidillekään ole suotu silmiä selkään.

otin lapseni mukaan joka paikkaan juuri sen takia kun kiipeili ja hyppeli koska joka kerta sattutti itsensä jos silmä vältti. loppujen lopuksi siitä kiipeilystä tulikin leikki jolla sai äidin aina luokseen. Sitten meni äidillä hermo ja annoin lapsen kiipeillä kun ei saanut huomiota oppi tulemaan alas.

sä olet aina askeleen edellä, lasta ei myöskään kielletä, ja asunnosta tehdään turvallinen, tätä kestää suurin piirtein puolivuotta, mutta se kannattaa pitemmän päälle tuhatkertaisesti. Muksu otetaan mukaan pesemään hampaita sen harjalla, ja kotitöissä se jeesaa leikisti, ja sitä kiitetään. Hanki A.Wahlgrenin Lapsikirja siinä on loistavat ohjeet ton ikästen kanssa toimimiseen, ja takaan et teillä on onnellinen ja kaikenlisäksi mukava lapsi joka nauttii omasta elämästään, kun vaan jaksat olla sen suojelusenkeli seuraavat kuukaudet. Tämä aika on myös sulle antoisaa mutta sen yleensä huomaa vasta myöhemmin. Anna tää aika sun elämästä lapselle.

valloitti tänään viimeisenkin kolkan tässä kämpässä, eli meidän sängyn.. Pari kertaa tullut hieman pyllylleen alas, mutta nyt jo osaa sukkelasti peruuttaa.. Kantapäänkautta, kyllä se siitä. Itse elän ihan normaalia elämää, en ole kokoajan vahdissa, mitä enemmän kiellän taikka vahdin niin sitä raisummin se siellä leikkii ja juoksee.. Annan mennä omaan tahtiin, niin suht iisisti on mennyt =)

mut opetat koko ajan, miten toimitaan ettei tipahda. Eli aina käännät lapsen menemään peppu edellä alas, ja kehut kovasti, ja näytät miten esimerkiksi sängylle kiikutaan turvallisesta kohdasta ym. Jo ihan muutaman kuukauden päästä helpottaa. Nyt voi tosin tuntua raskaalta, mut tarpeellinen vaihe toi kuitenkin on.



Omani olen antanut aina kiikkua kaikkialle, itse asiassa opettanutkin aktiivisesti kiikkumaan (ja tulemaan alas), kun kerran tykkää. Kolme kertaa viikossa vien lapsen ihan asiasta tehden kiikkumaan liikuntahallin puolapuihin ja tikkaisiin, ja usein teen kotiinkin kiikkumisratoja jos ei päästä ulkoilemaan. Olenkin ollut vähän järkyttynyt, kun olen tajunnut, että kaikki ei tosiaan anna lastensa kiikkua ja nousta seisomaan tuolien päällä jne, vaan komentavat ja kieltävät. Ei mulle ole tullut mieleenkään kieltää ja rajoittaa. Näkeehän sieltä tuoleilta ja sohvalta hyvänen aika paljon paremmin kuin lattian tasolta. :D



Ja nyt kun lapsi on 1,5-vuotias, niin kiikkuminen ei ole enää mikään ongelma, koska hän tulee aina harkiten ja varovasti alas. Ei ole pitkään aikaan tippunut mistään, eikä ikinä muutenkaan tippunut pahasti.

kiipesi ihan kaikkialle. Ja oli pää mustelmilla. Koko ajan piti kyllä vahtia. Nyt on 10-vuotias, tykkää yhä kaikesta hurjapäisestä kuten parkourista ja lumilautailusta. Tasapaino on tosin aivan ilmiömäinen, ehkä se muksahtelu ja testaaminen aikoinaan jotain opetti.

pitää tehdä koti riittävän turvalliseksi, mutta kyllä lapsen pitää saada käyttää ja kokeilla uusia taitojansa. Tärkeää on opettaa miten tullaan alas.



Ja siis jos lapsi kävelee, niin nyt on oiva hetki mennä kiipeilemään leikkipuistoihin. Lumi pehmentää vielä pahimmat kolhut.

opeta kanssa tulemaan alas peppu edellä. Sitä saa hokea useamman kuukauden, mutta aika äkkiä lapsi oppii laskeutumaan turvallisesti. Meillä oli tossa vaiheessa mm tuolit käännetty nurin koska lapsi kiipesi tuolille, joka meinasi kaatua. Koita tehdä koti mahd turvalliseksi, jotta lapsi saa tutkimusmatkailla ilman että kellään menee hermot (tai terveys).

lasta nyt muutama kuukausi. Opeta turvallinen laskeutuminen takaperin jalat edellä esim. sohvalta ja eliminoi vaarallisimmat paikat.

Meiltä löytyy myöskin pikkuapina. 1-vuotiaana kiipes saunanlauteille ja leikkipuistossa rappusia liukumäen päälle, nyt 1v3kk kiipeää syöttötuoliin ja sohvan selkänojan päälle, myös astiapesukoneeseen tuo onnistui kiipeämään (tästä äiti ei tosin ilahtunut..!) Hienosti oppi itse tulemaan alas ja aika pian alettuaan kiipeillä. Lapsi on lähes kokoajan näköpiirissä. Tuo tulee kyllä perässä joka paikkaan, joten ei tarvitse miettiä mitä muualla tapahtuu sillä välin kun käy esim. vessassa. Haaveilen jo, että voisimme vähän ajan kuluttua harrastaa yhdessä lapsen kanssa seinäkiipeilyä. :)

Niin ja piti sanoa vielä kotitöihin, että me tehdään ihan kaikki yhdessä. Muuten ei saisi tehtyä yhtään mitään, aktiivinen tapaus kun on.

ja hommaa liesisuoja. Liesisuojankin kanssa käytä vain takalevyjä... Ja älä kurkista edes jääkaappiin, jos lapsi 50cm säteellä hellasta

Meillä lapsi oppi kiipeämään (mm. puolapuut ihan ylös asti) ennen kuin kävelemään. On annettu kiivetä valvotusti, opetettu laskeutumaan ja tarvittaessa estetty pääsy vaarallisiin paikkoihin jollakin varmalla tavalla. Esim. nuo puolapuut on tukittu laittamalla levy puolapuiden eteen, jota lapsi ei saa itse pois. Puolapuihin pääsee siis vain vanhempien valvonnassa.



Nykyään kiipeää itse mm. omaan syöttötuoliinsa istumaan ja kaikenlaisille sohville ja tuoleille. Kirjahyllyihin lapsi ei onneksi ole innostunut kiipeämään, mutta esim. kaikki Lundiat on meillä kiinnitetty raudoilla seinään jo ennaltaehkäisevästi, eli eivät kaadu lapsen päälle, jos sattuisi kiipeämään kirjahyllyyn.