Kokemuksia ja näkemyksiä: kannattaako työelämässä olla kova bitch
vai julia juonittelija vai pärjääkö päivi pehmeämpikin?
siis jos toiveena on olla vakuuttava ja sitä kautta edistää uraansa, ja jos käsitellään asiaa puhtaasi persoonatekijöistä, niin millainen persoona vaikuttaa ja vakuuttaa eniten? Tuleeko olla kova ja uralasit silmillä, vai tehdä kavereita ja sympatiseerata vai mitä?
Kommentit (10)
että pitää olla kova. Ja olen muuten humanistisella alalla töissä...
Miesten kanssa pärjä nössömpikin, naisten kanssa ei nössö nainen etene.
mutta minusta missä tahansa pärjää ihminen joka osaa asiansa olematta juonittelija tai pehmeä. Normaali asiallinen ihminen joka on luotettava, kysyy jos ei tiedä, mutta kertoo myös omat mielipiteensä jyräämättä toisten mielipiteitä. Fiksut pärjää aina, oli isäni motto.
mukaan missään tilanteessa ei ole lupaa olla kova bitch. Jämäkkä saa kyllä olla, muttei kova tai ilkeä, eikä missään nimessä juonittelija.
En usko karman käsitteeseen siinä mielessä, että se vaikuttaisi seuraavaan elämään, mutta tähän elämään se vaikuttaa. Pahat teot muuttavat ihmisen pahaksi. Minulla ei ole sijaa elämässäni sellaisille ihmisille, jotka käyttävät häikäilemättömästi hyväksi toisia ihmisiä.
ihan mukava ja normaali nainen ja huumorilla on miesvaltaisella alalla päässyt pitkälle.
eli ei olla liian nössö eikä suostua kaikkeen, mutta toisaalta ei myöskään olla ilkeä tai kiero, se vain kostautuu jossain vaiheessa. Eli siis ihan reilu ja kiva, mutta riittävän topakka.
T: nainen 39 v, julkishallinnossa asiantuntijatehtävissä
ja vielä tiedettävä, milloin mitäkin.
On siis tilanteita,joissa on oltava kova, toisia joissa on oltava ovela ja toisia, joissa on oltava pehmeä. Mikään niistä ei yksin riitä, ja jos väärää mallia käyttää väärässä paikassa niin se kusee nilkkaan. Asialinjalla on pysyttävä.
ei suojatyöpaikoista.
mä olen töissä, et puhuisi suojatyöpaikasta. Mutta ähäkutti, en kerro! ;-)
t. kovaksi oppinut suorasuu nykyään