väärinkäyttäjien vaimot
löytyiskö teitä täältä palstalta.mun mieeheni rupes yhtä-äkki n.2 vuotta sinne käyttämään kannabista,soudettu ja huovettu on ja nyt rupee mun voimat olemaan finaalissa kertakaikkiaan.t5ää ois pitkä tarina,mutta kerotkaa te vähän kokemuksia joilla niitä on niin voin sitte myöhemmässä vaiheessa täytellä näitä juttuja
Kommentit (3)
Heissan!
kiva kun joku vaivautu vastaamaan.jooo kuulostaa hirveen tuutlta sun tarina siinä osin ainakin että nää ihmiset tulee juts tollasex veteliksi eikä saa mitään aikaseksi.mutta tosin teillä on pitkä historia takana.mäkin asun täällä ruotsissa ja oon tosiaan huomannu että kaikki pitää tätä ihan normaalinba!mutta mä satun tietämään ettei se sitä ole vaikka nyt koko ruosti puhuis asian puolesta,mut mut...oottexte kauan asunnu täällä?ja missä päin jos saan kysellä?oikein paljon jaksamisia sulle kans!
Hei! Asun Tukholmassa, muutin reilut 9 vuotta sitten ja aika pian sen jälkeen tapasin avomieheni.
Ei se ole normaalia ja pitkäaikaisen väärinkäytön jälkeen ilmenee paljon muutakin esim ihminen tulee agressiivisemmaksi vaikkei sitä pohjiltaan ehkä ole. Ja joistakin asioista puhuminen ja arjen suunnittelu tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta. Siksi olenkin jo pitkään suunnitellut eroa mutta pelkään millaisen reaktion siitä saan, onko se turvallista jne...
minäkin olen. Tosin kauemman. Olen ollut yhdessä avopuolisoni kanssa 9 vuotta ja ainakin 7 niistä vuosista tiedän että hän polttanut. Aluksi mielestäni se ei ollut niin kamalaa vaikka itse olenkin täysin huumeiden vastainen, ja se jotenkin tuntui niin "normaalilta" täällä Ruotsissa missä asun. Olin iloinen että mieheni oli kotona ja katsoi filmejä, eikä ollut ulkona ryyppäämässä. Mutta sen seurauksena olemme kokeneet paljon huonoakin. Mieheni on menettänyt 2 työpaikkaa jatkuvien poissaolojen vuoksi, kun on laiskistunut ja ollut liikaa öisin hereillä. Hän on tuottanut meille valtavasti velkaa joiden maksamiseen lähes palkkamme menevät ja juuri ja juuri saa ruokaa ostettua sen jälkeen.
Kun tulin raskaaksi hän lupasi taas lopettaa. Tyttäremme täyttää 3 vuotta kesällä eikä edelleen ole loppua tullut, vain 6 kk tauko viime vuonna kun aloitti uuden työn. Nyt hänellä ei ole ollut läheskään yhtä paljon poissaoloja kuin ennen.
Olen henkisesti jo jättänyt hänet täysin. Tiedän että tämä elämä ei ole normaalia mutta en ole uskaltanut tehdä eroa ennenkuin löydän uuden asunnon. Se tulee olemaan tosi hankala ero koska hän ei silti halua erota tyttärestään vaikka ei paljon auta arkiaskareissa.
Jaksamisia!