En halunnut enempää kuin yhden lapsen, koska en halunnut että...

jakamattoman huomion saaneesta lapsesta kasvaa kyllä aika herkästi myös pomotteleva ja itsekeskeinen aikuinen. Mielestäni lasten on ihan hyvä oppiakin, että äiti ja isä ole aina vain heitä varten.

kuinka väärässä tämä stereotypia yksittäisen henkilön kohdalla voi olla. Minä haluan kasvattaa lapseni nöyräksi ja altruistiseksi.

ap

Oma elämäni ja lapsuuteni olisi ollut köyhää ilman kahta ihanaa (ja järkyttävän rasittavaa) veljeäni. Ollaan pentuina tapeltu monta tappelua, mutta en olisi koskaan vaihtanut heitä vanhempieni jakamattomaan huomioon ja rahavaroihin.



Nyt aikuisina veljeni ovat edelleen tukenani kun vanhempani vanhenevat..



Itseasiassa säälin sisarettomia lapsia... eivät tiedä mistä jäävät paitsi

Oma elämäni ja lapsuuteni olisi ollut köyhää ilman kahta ihanaa (ja järkyttävän rasittavaa) veljeäni. Ollaan pentuina tapeltu monta tappelua, mutta en olisi koskaan vaihtanut heitä vanhempieni jakamattomaan huomioon ja rahavaroihin. Nyt aikuisina veljeni ovat edelleen tukenani kun vanhempani vanhenevat.. Itseasiassa säälin sisarettomia lapsia... eivät tiedä mistä jäävät paitsi

ja tiedän että se on tehnyt minusta sisäisesti vahvan. Olen edelleen onnellinen siitä, ettei minulla ole sisaruksia. Elämänhistoriani on muokannut minusta sellaisen kuin olen, ja olen ihan tyytyväinen elämääni.

ap

Miten se sisäinen vahvuus kehittyy vanhempien lellikersana olemalla?

Miten se sisäinen vahvuus kehittyy vanhempien lellikersana olemalla?

olen kotoisin hyvin köyhästä perheestä ja perheessäni oli taloudellisesti huomattavasti tiukempaa kuin kavereilla. Vanhempani ovat käyneet töissä, joten heillä ei ollut minulle edes aikaa antaa yllinkyllin. Koen että se, että olen joutunut kantamaan kaikki asiat yksin, on tehnyt minusta vahvan. Kun ei ole ollut ketään, johon tukeutua, on ollut pakko selvitä yksin. Kun olen selvinnyt tähän asti yksin, uskon että selviän jatkossakin yksin. Nyt kuitenkin elän perhe-elämää, mutta yksin jääminen ei olisi minulle mikään katastrofi.

ap

Elämäni on ollut ahdistavaa juuri sen ainutlaatuisuuden vuoksi ja odotusten vuoksi.



Kuinka aina kadehdinkaan naapurin suurperhettä kun lapset sai siellä hengittää rauhassa kun eivät olleet niin ainutlaatuisia.



Itse olen saanut jo 3 lasta ja haaveissa on vielä yksi.



Mutta en silti tuomitse ap.ta. Ainutlaatuisena kasvaminen voi vain olla niin ahdistavaa. Kuka haluaa olla se yksi ja ainoa täydellinen.

on kiinni vanhempien kasvatuksesta, eikä siitä onko sisarruksia vai ei. Tiedän monen lapsen perheitäkin, joissa lapset ovat tosi itsekkäitä ja huonosti muita ihmisiä huomioon ottavia - koska ovat saaneet sen käytöksen mallin vanhemmiltaan jokapäiväisessä elämässään.

Itse olen 8-lapsisesta perheestä ja mieheni 7-lapsisesta, mutta meille ei tule kuin tämä yksi lapsi. Monestakin syystä.

joutuu välillä jakamaan vanhempien huomion muiden kanssa, tai että ylipäänsä joutuu jakamaan jotain. Tietysti, jos tuo toteutuu hoidossa tms, lapsesta ei niin helposti tule maailman keskipiste.

Onko se edes tervettä, että kaikki ihailu ja odotukset kohdistuu yhteen maailmannapaan? Juuri tuollaisista taustoista kasvavat ne itsekeskeisyyden ja omahyväisyyden huipentumat, jotka joutuvat ennemmin tai myöhemmin ilman luontojaan sisarussarjassa opittuja valmiuksia sopeutumaan siihen tosiasiaan, että ovat vain yksi pienen pieni osa ihmiskuntaa.

on se että lapsi oppii jo pienestä että maailma pyörii vain hänen ympärillään. Vauva-aikaan se kuuluu, mutta hyvin pian lapsi on totutettava jakamaan huomio muiden vertaistensa kanssa ellei haluta tietoisesti kasvattaa itsekästä ja kaikkien inhoamaa lellikersaa.

katsoin vähän aikaa sitten, kun lapseni oli kaverinsa syntymäpäivillä. Tällä kaverilla on sekä vanhempia että pienempiä sisaruksia ja heillä hyvin läheiset ja lämpimät välit. Tulin hirveän surulliseksi ajatuksesta, että jos miehen mieli ei muutu, niin minun lapsellani ei tule koskaan olemaan ketään, jonka kanssa olla samalla tavalla läheinen kuin mitä tämä sisarusryhmä on toisilleen. Yksi lapsi on jotenkin aina marginaaliryhmässä, hänellä ei ole sellaista ihmissuhdetta toiseen lapseen, joka kestäisi aina, vaikka muutettais tai lapseni tulisi syrjityksi ym. muuta ikävää.

Mut sehän on vaan mun mielipide.



T. kuopus

Aika leuhkan vaikutelman sä kuitenkin itsestäs annat Mut sehän on vaan mun mielipide. T. kuopus

osaan puolustaa näkemyksiäni.

ap

Onko se edes tervettä, että kaikki ihailu ja odotukset kohdistuu yhteen maailmannapaan? Juuri tuollaisista taustoista kasvavat ne itsekeskeisyyden ja omahyväisyyden huipentumat, jotka joutuvat ennemmin tai myöhemmin ilman luontojaan sisarussarjassa opittuja valmiuksia sopeutumaan siihen tosiasiaan, että ovat vain yksi pienen pieni osa ihmiskuntaa.