Lue keskustelun säännöt.
virikelapsi? mitä se on?
Kommentit (39)
Minä olen tyytyväinen päätökseeni laittaa pikkuista vaille 3-vuotias lapsi perhepäivähoitoon 3pv/vkossa. Olen kotona pikkusisaruksen kanssa, joka nukkui yöt huonosti koko alkuelämänsä, mistä syystä olin päivät väsynyt ja räjähdysherkkä. Mitä huonommin minä jaksoin, sitä huonommin lapsi jaksoi eli kiukutteli jatkuvasti enemmän omaa huonoa oloaan. Varsinaisen uhmakauden osuminen huonoiten nukuttuun ajanjaksoon ei helpottanut elämää...
Nyt tilanne on muuttunut. Pikkusisarus nukkuu yöt ja minä jaksan paremmin, mutta pidämme silti esikoisen hoidossa eli hän on tavallaan virikelapsi. Hän on iloinen ja tyytyväisen oloinen pikkulapsi, joka tykkää käydä hoitotädin luona leikkimässä toisten lasten kanssa. Olen kyllä harkinnut, että hoitopäiviä vähennettäisiin kahteen päivään viikossa.
Vaikka olenkin periaatteessa tyytäväinen, että väsyneenä äitinä annoin järjelle periksi ja annoin itselleni hiukan helpotusta jaksamiseen, niin tunnen vaihtelevan suuruista huonoa omaatuntoa hoidosta. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä ottaa lapsi nyt kokonaan pois hoidosta kun ensi syksynä olen menossa takaisin töihin ja on mahdollisuus, että kummatkin lapset pääsisivät samalle perhepäivähoitajalle, missä esikoinen nyt on.
Halusin vain kirjoittaa oman tarinani esimerkiksi erilaisista tilanteista, mitä ihmisillä voi olla hoitoonlaittopäätösten takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsestasi ei tule virikehoitolasta, teillä syynä äidin väsymys. Tuo on ihan käypä sosiaalinen syy. Virikelapsen vanhemmilla ei ole tuommoisia syitä. Virikelapsen vanhemmat ovat kykeneviä hoitamaan lastaan mutta eivät halua. Heillä ei ole syytä
eiköhän jokainen pienen lapsen äiti ole joskus väsynyt. Miksi ihmeessä ette mieti omaa jaksamistanne ennenkuin lisää lapsia hankitte.
olen sitä mieltä, että lapsen paras paikka on olla kotona, jos sellainen mahdollisuus vain on olemassa! Päiväkodissa on olo on niin rankkaa pienelle lapselle: kauheessa metelissä olo, aikuisilla ei ole aikaa tarpeeksi ja lapsia siirrellään kuin massaa paikasta toiseen. Yksilöllisyys on siitä kaukana. Luulen, että jokainen lapsi nauttii ihan tavallisista kotipäivistä kotona, ei lapselle tarvii kummosta olla, yhdessäoloa vanhempien kanssa. Vanhemmat usein luulee, että lapsi tarvii kaikenlaista extra virikettä ympärilleen. Lapsi nauttii rauhallisista päivistä ihan kotosalla, esim yhdessä ulkoilua ja kaupassa käyntiä. Kerta viikossa voi käydä vaikka yhdessä isän tai äidin kanssa perhejumpassa ilman vauvaa, niin saa omaa aikaa ihan itselleen vanhemman kanssa. Lapset on pieniä vain hetken, annetaan niiden olla mukana seuraamassa pikkuveljen/siskon kasvua ja nauttia omasta perheestä. Monta kertaa olen vanhempien kanssa keskustellut, kun he ihmetellen kyselevät miksi lapsi raivoaa/kiukkuaa kotiin lähtiessä? Ikävä on varmasti kova kun tietää että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja lapsen väsymys painaa rankan päivän jälkeen. Jollain keinoin se huomio on saatava vanhemmilta. Sohaisin muurahaispesää, sorry... näin vaan ajattelen, enkä ole varmasti ainoa!
antaa ajttelemisen aihetta toivottavasti monille.
oikeasti eikä vain "tavallaan". Minusta on huono perustelu, että lapsi on hoidossa nyt, jos hoitotarve alkaa vasta syksyllä. Siihenhän on melkein vuosi aikaa ja vuosi on pitkä aika lapsen elämässä - viidesosa koko siitä jaksosta, kun on päivähoitoiässä! Ehkä teidänkin lähistöllä on samaan aikaan joku perhe, joka epätoivoissaan yrittää löytää hoitopaikkaa juuri nyt, kun pitäisi päästä töihin.
Mun mielestä paikat pitäisi panna reilusti kiertoon niin, että kun sitä ei tarvitse, se annetaan pois. Sillä lailla niiden saaminenkin silloin kun niitä tarvitsee helpottuu.
Minä olen tyytyväinen päätökseeni laittaa pikkuista vaille 3-vuotias lapsi perhepäivähoitoon 3pv/vkossa. Olen kotona pikkusisaruksen kanssa, joka nukkui yöt huonosti koko alkuelämänsä, mistä syystä olin päivät väsynyt ja räjähdysherkkä. Mitä huonommin minä jaksoin, sitä huonommin lapsi jaksoi eli kiukutteli jatkuvasti enemmän omaa huonoa oloaan. Varsinaisen uhmakauden osuminen huonoiten nukuttuun ajanjaksoon ei helpottanut elämää...
Nyt tilanne on muuttunut. Pikkusisarus nukkuu yöt ja minä jaksan paremmin, mutta pidämme silti esikoisen hoidossa eli hän on tavallaan virikelapsi. Hän on iloinen ja tyytyväisen oloinen pikkulapsi, joka tykkää käydä hoitotädin luona leikkimässä toisten lasten kanssa. Olen kyllä harkinnut, että hoitopäiviä vähennettäisiin kahteen päivään viikossa.
Vaikka olenkin periaatteessa tyytäväinen, että väsyneenä äitinä annoin järjelle periksi ja annoin itselleni hiukan helpotusta jaksamiseen, niin tunnen vaihtelevan suuruista huonoa omaatuntoa hoidosta. Tuntuisi kuitenkin tyhmältä ottaa lapsi nyt kokonaan pois hoidosta kun ensi syksynä olen menossa takaisin töihin ja on mahdollisuus, että kummatkin lapset pääsisivät samalle perhepäivähoitajalle, missä esikoinen nyt on.
Halusin vain kirjoittaa oman tarinani esimerkiksi erilaisista tilanteista, mitä ihmisillä voi olla hoitoonlaittopäätösten takana.
- printtaus, allekirjoitus ja leima - tai paras tapa olisi tietysti sähköpostilla suoraan hoitopaikkaan. Samoin lääkärin/asiantuntijan todistus. Onhan noita lääkäreitä arvauskeskuksissa töissä joka tapauksessa, selvät tapaukset tuskin tarvitsevat vuosien analyysejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jään äitiyslomalle. Lapset nauttii kotonaolosta ja koska ollaan sosiaalisia ja lapsetkin on, niin kavereita riittää ilman tarhaakin. Kun lapsia on useampi on myös toisista seuraa. Minusta on etuoikeus saada olla lasten kanssa kotona ja on ihana touhuta kaikessa rauhassa päivät ja tehdä ihan arkisia asioita yhdessä, sekä esim. askarteluja, leipomisia jne. mitä ei ihan tavallisen työ-ja tarhapäivän jälkeen jaksa tai ehdi enää tehdä.
Tietysti tulee tylsiäkin ja kiukutteluntäyteisiä päiviä, mutta niitä olis ihan varmaan myös tarhassa. Minä vaan en olisi niitä näkemässä, vaan joku muu.
olen sitä mieltä, että lapsen paras paikka on olla kotona, jos sellainen mahdollisuus vain on olemassa! Päiväkodissa on olo on niin rankkaa pienelle lapselle: kauheessa metelissä olo, aikuisilla ei ole aikaa tarpeeksi ja lapsia siirrellään kuin massaa paikasta toiseen. Yksilöllisyys on siitä kaukana. Luulen, että jokainen lapsi nauttii ihan tavallisista kotipäivistä kotona, ei lapselle tarvii kummosta olla, yhdessäoloa vanhempien kanssa. Vanhemmat usein luulee, että lapsi tarvii kaikenlaista extra virikettä ympärilleen. Lapsi nauttii rauhallisista päivistä ihan kotosalla, esim yhdessä ulkoilua ja kaupassa käyntiä. Kerta viikossa voi käydä vaikka yhdessä isän tai äidin kanssa perhejumpassa ilman vauvaa, niin saa omaa aikaa ihan itselleen vanhemman kanssa. Lapset on pieniä vain hetken, annetaan niiden olla mukana seuraamassa pikkuveljen/siskon kasvua ja nauttia omasta perheestä. Monta kertaa olen vanhempien kanssa keskustellut, kun he ihmetellen kyselevät miksi lapsi raivoaa/kiukkuaa kotiin lähtiessä? Ikävä on varmasti kova kun tietää että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja lapsen väsymys painaa rankan päivän jälkeen. Jollain keinoin se huomio on saatava vanhemmilta. Sohaisin muurahaispesää, sorry... näin vaan ajattelen, enkä ole varmasti ainoa!
lapsestasi ei tule virikehoitolasta, teillä syynä äidin väsymys. Tuo on ihan käypä sosiaalinen syy. Virikelapsen vanhemmilla ei ole tuommoisia syitä. Virikelapsen vanhemmat ovat kykeneviä hoitamaan lastaan mutta eivät halua. Heillä ei ole syytä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan siellä oltava ihmisä töissä, jotka sitten työkseen käsittelevät näitä kelpoisuustodistuksia ja jakavat niiden perusteella paikat.
Mitä, jos lääkäri ei ota kroonista unenpuutetta ja masennusriskiä tosissaan? Millaisen lääkärin todistus kelpaa? Kuka jaksaa valittaa ja vaatia ja onko siinä sitten yhtään mitään järkeä?
Onhan siellä oltava ihmisä töissä, jotka sitten työkseen käsittelevät näitä kelpoisuustodistuksia ja jakavat niiden perusteella paikat. Mitä, jos lääkäri ei ota kroonista unenpuutetta ja masennusriskiä tosissaan? Millaisen lääkärin todistus kelpaa? Kuka jaksaa valittaa ja vaatia ja onko siinä sitten yhtään mitään järkeä?
Se järki pitäisi olla vanhempien päässä, että minkälaisia hoitopäiviä ja (minkä ikäisille lapsille) he järjestävät. Ja jos vanhempi on sitä mieltä, että 2-vuotiaalle on 10 tunnin hoitopäivä ihan ok, vaikka isä tai äiti on kotona, niin varmaan se päiväkoti on parempi vaihtoehto kuin koti :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Henkilökuntapula on jatkuva, sairastapauksia ja sijaisia ei saa palkata. siinä jää kuule virikkeet saamatta, työtä on jo siinä että saadaan lapset hengissä pidettyä! Kaikki suunnitellut ohjelmat jää toteuttamatta, kun turvallisuuden takia ei voida esim. jumppaan tai metsään lähteä liian vähällä henkilökuntamäärällä. Monella lapsella ois ihan varmaan kotona parempi olla! t. lastenhoitaja, töissä 15v
Monella lapsella ois ihan varmaan kotona parempi olla! t. lastenhoitaja, töissä 15v
Nyt mua alkoi ihan tosissaan kiinnostamaan. Siis oletko sinä päivähoidon ammattilainen ihan tosissasi sitä mieltä, että esim. 4-5 vuotiaalle olisi parempi vaihtoehto olla kotona äidin ja pienen vauvan kanssa joka päivä?
Eli kun asutaan maaseudulla, missä ei kerhotoimintaa ole ja jos onkin, siellä on alle 2-vuotiaita osallistujia. Sama tilanne leikkipuistoissa. Eli lapselle ei ole ikäistään seuraa tarjolla.
Oletko ihan aidosti sitä mieltä, että 4-5 vuotiaalle ei olisi hyväksi käydä esim. 2-3pv viikossa tarhassa? Jossa ikäisiään kavereita... vaikka se onkin sitten aina sitä vapaata leikkiä hiekkiksellä kun ei ole mahiksia aina järjestää ohjattuja juttuja.
Vastaa tähän kasvatuksen ammattilaisen näkökulmasta, älä jeesustellen. Ja lue koko viestini, jotta ymmärrät olosuhteet -ettet ensimmäisenä sano, että "menkää leikkipuistoon" -siellä ei kuule pahemmin noita 4-5 vuotiaita ole päivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitinsä on itse saatana, joka syö sinulta pään. Ja verorahat.
mikä se on? en jaksa googlettaa...
vaikka molemmat vanhemmat eivät ole töissä tai opiskelemassa eikä liioin ole terveydellistä tmv. syytä olla hoidossa.
eli lapsi on hoidossa kunnallisessa vaikka ei olisi yhtään mitään tarvetta. Vanhempia siis ei huvita olla lapsen kanssa, haluavat olla itsekseen ja omaa aikaa. Kaikkien rakkaus omiin lapsiinsa ei ole niin syvää.
olen sitä mieltä, että lapsen paras paikka on olla kotona, jos sellainen mahdollisuus vain on olemassa! Päiväkodissa on olo on niin rankkaa pienelle lapselle: kauheessa metelissä olo, aikuisilla ei ole aikaa tarpeeksi ja lapsia siirrellään kuin massaa paikasta toiseen. Yksilöllisyys on siitä kaukana. Luulen, että jokainen lapsi nauttii ihan tavallisista kotipäivistä kotona, ei lapselle tarvii kummosta olla, yhdessäoloa vanhempien kanssa. Vanhemmat usein luulee, että lapsi tarvii kaikenlaista extra virikettä ympärilleen. Lapsi nauttii rauhallisista päivistä ihan kotosalla, esim yhdessä ulkoilua ja kaupassa käyntiä. Kerta viikossa voi käydä vaikka yhdessä isän tai äidin kanssa perhejumpassa ilman vauvaa, niin saa omaa aikaa ihan itselleen vanhemman kanssa. Lapset on pieniä vain hetken, annetaan niiden olla mukana seuraamassa pikkuveljen/siskon kasvua ja nauttia omasta perheestä. Monta kertaa olen vanhempien kanssa keskustellut, kun he ihmetellen kyselevät miksi lapsi raivoaa/kiukkuaa kotiin lähtiessä? Ikävä on varmasti kova kun tietää että vanhempi on vauvan kanssa kotona ja lapsen väsymys painaa rankan päivän jälkeen. Jollain keinoin se huomio on saatava vanhemmilta. Sohaisin muurahaispesää, sorry... näin vaan ajattelen, enkä ole varmasti ainoa!