Miksi sinä 2 lapsen äiti teit toisenkin lapsen?
Kommentit (13)
siita, ettei heilla ole sisaruksia (ovat itse nain kertoneet). Lisaksi uskon, etta lapsi oppii jakamaan paremmin jos hanella on sisarus. Monet tuntemani ainokaiset ovat aika itsekkaita (eivat tietenkaan kaikki)
että haluan että lapsellani on joku joka on samoista lähtökohdista ja ymmärtää häntä. Haluan, että hänellä on sisarus jonka kanssa voi leikkiä ja touhuta, joku jonka kanssa opetella tappelemaan... Enkä aio jättää lapsimäärää kahteen! Haluan, että lapseni oppivat ottamaan joka päiväisessä elämässä muutkin huomioon, eikä he ole kaiken keskipisteitä. Haluan, että lasten lapsillakin olisi mahdollisuus serkkuihin! En keksi mitään syytä miksi olisi jäänyt yhteen!
Olen itse isosta perheestä, enkä voi kuvitella elämää ilman sisaruksia! Ne ovat minun parhaita ystäviä nykyään!
olisi kauheaa kasvaa ilman sisaruksia. Tunnen useamman ainoan lapsen, joka on vielä aikuisenakin tottunut asioiden menevän juuri sillä tavalla kuin hän haluaa. Lisäksi antaa hieman vapautta toivottavasti tulevaisuudessa, että lapset leikkivät keskenään kun äiti ja isä saavat nauttia esim. vieressä auringonpaisteesta lomamatkalla. Yhden lapsen kanssa se elämä on sen ainokaisen viihdyttämistä.
100 syytä.
On todella raskasta hoitaa vanhentuvia vanhempiaan ja heidän 4 lapsetonta sisarustaan.
Miehelläni on 2 sisarusta, jotka lapsettomia. On hyvä olla sisko / veli jakamassa elämää ja sen iloja ja taakkaa.
sydän oli pakahtua halusta. Jouduttiin odottamaan toista, päällimmäisenä oli suru, että esikoinen jää ainoaksi. Toivoi itsekin niin kovasti sisarusta. Ei jäänyt ainoaksi, nyt on sisarus :)
Yhden lapsen kanssa se elämä on sen ainokaisen viihdyttämistä.
että koko ajan irrottaa niitä lapsia toistensa kurkusta. Tiedän monia lapsiperheitä joissa vanhemmat joutuvat viihdyttämään kahta lasta erikseen, kun ne eivät keskenään pärjää yhtään :(
ja minä asenne aina mukana,lellipentuja ym..kaikkea en jaksa edes luetella.Sen kyllä huomaa jos lapsella ei ole sisaruksia!
Kivoimmat ja empaattisimmat ihmiset, jotka tunnen, ovat ainoita lapsia tai iltatähtiä. Kyllä se on kasvatuksesta ja luonteesta kiinni.
ja minä asenne aina mukana,lellipentuja ym..kaikkea en jaksa edes luetella.Sen kyllä huomaa jos lapsella ei ole sisaruksia!
ja minä asenne aina mukana,lellipentuja ym..kaikkea en jaksa edes luetella.Sen kyllä huomaa jos lapsella ei ole sisaruksia!
on monilapsisesta perheestä. Heitän hänet aina esimerkkinä jos joku tuttu muistuttaa että niitä lapsia pitäisi olla enemmän että niistä tulisi niiiin älyttömän mukavia ja sosiaalisia jne.
olisin halunnut kolmannenkin, ehkä sitten vielä neljännenkin kukaties. Mutta kolmatta ei meille enää suotu. Aloitin liian vanhana, olin 40v esikoisen syntyessä.
Toki tiedän, ettei se varmasti nyt niin kauheaa olisi, jos ei sitä sisarusta koskaan ole ollutkaan, ja varmasti ainokaisista tulee yhtä usein yhtä fiksuja kuin mitä sisarusten keskellä kasvaneistakin.
Mutta itse olen 5-lapsisesta perheestä, enkä yksinkertaisesti pysty kuvittelemaan, millaista elämäni olisi ollut ilman sisaruksiani. Sisarukseni ovat minulle niin rakkaita, tärkeitä ja läheisiä, oikea turvaverkko olleet aina - lapsina sanoimme aina, että me olemme viisi muskettisoturia, yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Toki meillä oli riitammekin, mutta tänä päivänäkin, kun olemme kaikki jo aikuisia, voi aina luottaa siihen, että sisaruksilta tulee apua, tukea, neuvoja kun niitä tarvitsee. Tämän minä halusin mahdollistaa omille lapsillenikin, vaikka meidän ipanat joutuvatkin tyytymään vain yhteen sisarukseen. Minä haluaisin enemmän, mutta mieheni ei, enkä minä voi häntä pakottaa.
Ensimmäisen lapsen jälkeen oli ensin pitkään tunne, että yksi lapsi riittää, mutta sitten tuli tunne, että jos kuitenkin se toinen lapsikin (ja miehellä samat fiilikset). Ja on tämä toinen ollut sellainen hurmuri, että tyytyväisiä ollaan ettei tyydytty yhteen. Ja on se sisarusten välinen yhteys niin valloittavan ihanaa katseltavaa...