pettäjä purkaa sydäntään

sillä oma mieheni on jotenkin hankala tapaus.

Meillä on ollut jonkinmoista henkistä väkivaltaa koko suhteemme ajan. Ei kovin pahaa mutta kumminkin. Vähän sellaista nyrkin ja hellan välissä olemista.

Ei mitään rajoittamisia ystävistä eikä töistä eikä mitään sellaista

tee teille molemmille palvelus ja eroa.

Teet samalla palveluksen lapsillenne, etteivät joudu elään tuollaisessa ilmapiirissä.

Pettäminen tietysti myös.



Miksi ihmiset tekevät lapsia, vieläpä useita, suhteisiin joissa on henkistä väkivaltaa? Suhteista voi tietysti olla vaikea lähteä, minullekin on ollut, mutta itse ainakaan en sietänyt exäni henkistä väkivaltaa (terveisiä vain) eikä jutussa ikinä olisi päädytty niin pitkälle, että lapsia olisi tehty. Minä vihelsin pelin poikki paljon aikaisemmin.

jäi yöllä juttu kesken,kun mies tuli jo katsomaan ettenkö ollenkaan tule nukkumaan. en halunnut kirjoittaa hänen aikanaan.

Sitten kun hän on ihana hän on tosi ihana, ottaa minua ja lapsia hyvin huomioon.

Varsinkin työpaineidensa alaisena (yrittäjä) hän ei halua keskustella mistään, riitelee ja vaatii minua

tekemään montaa asiaa vielä sen lisäksi että hoidan lähes tulkoon yksin meidän kolmea pientä lasta. Hänen paperiasiat pitäisi saada hoidettua täällä lasten kanssa päivän aikana ym. Itse hän tekee usein aamusta iltaan töitä. Aikaisintaan illalla kuudelta tulee kotiin. Yleisesti seitsemän kahdeksan aikoihin. Monesti myöhempäänkin. Sitten kun joku pikkuasiakin ei ole sujunut hänen suunnitelmiensa mukaan, saan kyllä kaiken paskan niskaan.

Meillä on iso maatalo, ei kylläkään eläimiä, mutta muuten riittää kyllä hommaa. työmiehille saa laittaa ruokaa ym.

Pari vuotta aikaa kyllästyin todella riitelyihin ym. ja sain tilatuki meille ajan parisuhdeterapiaan kunnan kautta. Kävimme siellä kerran. Vähän aikaa tuntui paremmalta, mutta en ymmärrä miksen saanut aikaiseksi jatkaa. Siitä syyllistän itseäni. Ajattelen, että tämä suhteeni

olisi jäänyt väliin, jos olisin osannut auttaa meitä.

Se terapeutti ei kyllä ollut hyvä. Suurin neuvo meille oli häneltä ehkä se, että miehelle hän sanoi, että voisi hänkin välillä esim. astiapesukoneen tyhjentää. :D

En todellakaan ymmärrä miksi jouduin tällaiseen tilanteeseen, että minulla oli toinen mies.

Välillä mietin kuka olen ja miten mulle on ikinä voinut käydäkään näin. Alkoholia en ole ottanut kuin kerran tässä viiden vuoden aikana. Se ei ole mun juttu.

Nyt kun kerroin kaikki. Puhuin myös tästä henkisestä väkivallasta entistä paremmin mieheni kanssa. Hän sanoi että haluaa muuttua. Ensimmäisen pari kk hän oli aivan ihana. Sitten hän alkoi puhumaan, että onko meillä mitään henkistä väkivaltaa ollutkaan ja mikään ei ole hänen vikansa.

Nyt hän ei tiedä mitä hän haluaa.

Mutta itselleen haluaa elää enemmän. On alkanut käydä ravintoloissa ja haluaa tanssittaa siellä naisia, vaikka olen kertonut, että minusta se ei tunnu hyvältä. Sitten saan nykyisin kuulla nälvimistä tietysti siitä kuinka minä olen tehnyt hänelle niin ja näin, siis tätä suhdettani tarkoittaa. Niin minä en häntä saa neuvoa missään asiassa. Välillä taas on ihana ja kertoo. että hänestä kuulumme yhteen ja jos nyt erottais niin hänestä tuntuu, etä palaisimme yhteen. Sanoo myös ja on koko ajan sanonut rakastavansa minua. Edellispäivänä mietin että rakastanko vai vihaanko häntä enemmän. Ajaus erosta pelottaa ja ahdistaa, mutta kuinka kauan voin olla hänen sylkykuppinsa. Koska alkaa se uudelleenralennus,

josta yhdessä puhuimme yli puolisen vuotta sitten..

Mistä saisi uskallusta tehdä oikeat ratkaisut?

Ja onko se ero sitten oikea. Voiko ihminen muuttua?

Se on hyvä kysymys, että miksi lähtee perustamaan perhettä tällaisen ihmisen kanssa. Meillä on ollut niin, että hyvät ja huonot jaksot ovat vaihdelleet. Ehkä sitten hyvinä hetkinä on taas luottanut toiseen ja nähnyt tulevaisuuden ihanana ja valoisana.

Sen olen päättänyt, että en ikinä EN KOSKAAN petä enää ketään. Kadun sitä todella, mutta en tiedä mikä vei mennessään. Ihanat keskustelut kai, se arvostus jota toiselta sain, hellyys, rakkaus ym. Tämä suhteeni oli enemmän henkinen kuin fyysinen, vaikka se silloin viisi vuotta sitten humalassa olikin pelkkä fyysisyys, mutta nyt puhuimme ja puhuimme ja olimme todella läheisiä. Siinä seitsemän kk:n aikana meillä ei ollut kuin viisi kertaa seksiä. Eli siihen se ei perustunut.

Tulipa pitkä jatkokertomus ja tässä tietysti vain pääkohdat.

Raskasta on, mutta henkisesti voin kyllä olosuhteisiin nähden hyvin ja ihanat pienet lapset ovat elämäni rikkaus ja lottovoitto! Heistä saan voimaa, vaikka tietystivälillä väsyttääkin.

Yöllä olin jo niin väsynyt ja nyt lapset roikkuu joka puolella :)

Ei tullut kappalejakoja nyt ajateltua. Kunhan kirjoitin sitä tahtia, kun asiaa mieleen tuli. :(

joka ei pysty todella antamaan sinulle anteeksi ja unohtamaan ennen kuin hän on kostanut sinulle pettämisesi. Olet loukannut hänen miehisyyttään ja ylpeyttään, eikä hän pääse siitä yli ennen kuin on "maksanut samalla mitalla takaisin".



Todennäköisesti hän siis jossain vaiheessa pettää sinua. Nuo naisten tanssittamiset viittaavat siihen, että hän etsii jo jotakuta, jonka kanssa sen tekisi.



Sen jälkeen hän ehkä pystyy aloittamaan puhtaalta pöydältä. Pystytkö sinä?



(Pidä kuitenkin mielessä, että voin aivan yhtä hyvin olla väärässäkin. En minä tiedä teidän tilanteestanne mitään, enkä tunne sinua tai miestäsi. En ole edes kovin fiksu. Ainakaan ihmissuhdeasioissa. Järkevintä mitä tilanteessanne voisitte tehdä, olisi tilata uusi aika parisuhdeneuvontaan ja molempien tulisi sitoutua siihen vaikkapa ainakin viideksi kerraksi. Sovitte siis, että ette tee mitään ratkaisuja eron tai yhdessä pysymisen suhteen ennen kuin olette käyneet ainakin sen viisi kertaa yhdessä parisuhdeterapiassa. Sovittujen kertojen jälkeen katsotte tilannettanne uudelleen.)

Kävimme heti uudelleen parisuhdeterapiassa sen jälkeen kun tämän suhteeni kerroin (noin viisi kertaa yksityisellä terapeutilla). Terapeutti oli nyt hyvä ja mieheni kävi siellä vielä lisäksi pari kertaa yksinään. Sen jälkeen häntä ei ole kiinnostanut, kun "hänellä ei ole sinne enää mitään

annettavaa."

itse pettäjänä sanoisin että sun pettämisellä ja teidän parisuhde "ongelmilla" ei taida juurikaan olla yhteyttä.

En jaksa kertoa omaa tarinaani,mutta sen sanon,että kovat seuraukset olen kärsinyt niinku pitääkin

ja epävarmuus elää edelleen vaikka ollaan päätetty jatkaa.En anna kuitenkaan miehen tukehduttaa itseäni virheeni takia,että en saisi mihkään suunnilleen mennä.Ero tulee jos on tullakseen ja tätä jatketaan jos hyvältä tuntuu jos ei niin ei.Ketään muuta kui itseäni en ole tästä syyttänyt en ees humalaa.Mun mielestä ainoa syyllinen on itse.

Niinhän se on ettei humalan piikkiin mitään voi laittaa. Itsestä kaikki lähtee.

Ja olet oikeassa että pettäminen ja ongelmat ovat varmaan asia erikseen.

Luulen kuitenkin, ettei onnellisessa parisuhteessa oleva ihminen petä. Mutta onnellisuus on paljolti

myös itsestä kiinni. Eihän pettäminen ole mikään ratkaisu mihinkään. Ei todellakaan. Itsekin olen sitä

mieltä, että kyllä virheistään pitää maksaa.

Kiitos ajatuksista!



t.Päivi

Minulla on "vireillä" suhde toiseen mieheen. Etsin voimaa ja järkeä lopettaa. Me olemme tuossa puheluvaiheessa, mitään fyysistä meillä ei ole ollut, eikä helposti tulekaan, koska asumme eri kaupungeissa.

Sinun asiastasi: ehkä teillä on sellainen vaihe, että pitää vaan odottaa kärsivällisesti, antaa ajan kulua. Anteeksianto ei ole niin yksinkertainen juttu, se vaatii aikaa. Toki sinä tarvitset tukea tässä asiassa. Voisitko käydä puhumassa asioistasi jossain, ilman miestäsi?

Ole varovainen, jos lähdet sille tielle. Parhaimmillasi hajotat itsesi vain rakastumalla sivusuhteeseesi ja samalla perhe repii toisaalle. Kiinnijääminen jättää särön tai jopa hajottaa perheen. tietysti sekin on vaihtoehto, että jätät nykyisen miehesi ja tämä sivusuhde onkin elämäsi rakkaus. Sitä et voi tietää, mutta tuskaa on paljon edessä joka tapauksessa.



Lisäksi pettämiseen jää koukkuun. Vaikka suhde loppuisi vaivihkaa ja nuolet haavasi itseksesi, niin hyvässä lykyssä olet hetken päästä hakemassa taas uutta seikkailua. Se menee veriin, kun kerran on kynnys ylitetty.

mieheni on tuota toista miestä paljon parempi. Ei minulla oikeasti edes ole aikomustakaan alkaa elämään sen toisen miehen kanssa, hänen elämäntapansa ja kaikki on sellaista mikä ei minulle sovi. En tiedä, miksi jään tähän roikkumaan. Tai tiedän: koska hän huomioi ja imartelee minua. Mutta tänään jo tuntuu, että alan väsyä tähän, ihan kuin henkinen krapula valtavan tunnekuohun jälkeen.

Olen huomannut, miten "kovasta" huumeesta on kyse. Jäin koukkuun välittömästi. Käsitän hyvin riskit ja olen lukemattomia kertoja järkeillyt asian niin, että päätän lopettaa. Mutta en lopeta kuitenkaan. Tiedän, että tämä johtaa katastrofiin, ellen saa pysäytettyä tätä. Tiedän jopa senkin, että kyseinen mies ei missään tapauksessa ole elämäni rakkaus. Sairastahan tämä on, tiedän sen kyllä. Ehkä munkin pitää mennä johonkin asiantuntijan puheille pysäyttämään tämä.

Toivon todella, että mietit ennen kuin jatkat pidemmälle, että mitä haluat. Selvitä tunteesi nykyiseesi ensin perusteellisesti.

Sitten vasta päätät mitä teet. Sen jälkeen, jos olet varma siitä, että haluat suhteen tämän "kyseisen miehen" kanssa, päätä ensin vanha suhteesi ja sitten vasta jatkat. Pettäminen on todella raskasta ja suurin osa katuu sitä myöhemmin. Se on vain hetken huumaa, josta joutuu maksamaan kovan hinnan tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Ja ruoho ei ole useinkaan vihreämpää aidan toisella puolen.

Jos ei ole voimavaroja itse päättää asiaa, tuo ehdottamasi asiantuntija varmaan toisi tukea päätöksiisi.



Itse haluaisin pyyhkiä pois elämästäni tuon elämäni suurimman virheen. Tämä toinen mies osoittautui lisäksi todella surkimukseksi. Yritti mustamaalata miestäni valehtelemalla hänestä asioita minulle, jotta meidän suhde olisi mennyt yhä enemmän karille ja vääristeli myös oman suhteensa laatua. Sinisilmäisesti uskoin hänen juttujaan ja vasta suhteen päätyttyä on selvinnyt hänen kaksinaamaisuus. Kaikki ei ole aina niin miltä näyttää.