Te joilla poikia 2-3 vuoden ikäerolla,

Tosin niin tekevät tuntemani tytötkin joten en tiedä onko sukupuolella niin kauheasti merkitystä. Toki joskus tuo jatkuva aktiivisuus rasittaa. Mutta ei meillä meno mitenkään kamalaa ole, jos tuntuu menevän villiksi niin ohjaan pojat esim. piirtämään. Meillä on 2-, 4- ja 6-vuotiaat poitsut.

Täytyy sanoa että tietyllä tuulella ollessaan pätee sanonta joukossa tyhmyys tiivistyy;)

meillä kaksi poikaa 2 vuoden ikäerolla ja kolmas poika tulossa 2,5 vuoden ikäerolla.



Toisaalta meidän esikoinen oli villi ihan itseksensäkin, että enneminkin riehaannuttaa vaan pienempää perässään. Varmasti meno voi olla villiä tyttölapsillakin, mutta poikien äitinä olen yllättynyt siitä, että jopa 4 ja 2 vuotiaat jo painivat. Ihan kunnon painiottein. Tosi kummallista, että mistä sisältä moinen kumpuaa, sillä eivät taatusti ole nähneet painia missään. Yleinsä hyväntahtoista painimista, mutta myös riidoissa lähdetään helposti käsirysyyn.



Uskon siis, että poikalasten perheissä meno on herkemmin fyysisempää kuin tyttölasten. Tyttölapset riehuvatkin hieman eritavalla kuin pojat. Meillä pompitaan sohvilla, kiivetään pöydille ja roikutaan ovenkarmeissa heti kun silmä välttää....

Ja kyllä villitsevät toisiaan välillä ihan rasittavuuteen saakka. Meillä on myös 6 vuotias tyttö eikä se ole ikinä riehunut samalla tavalla kuin pojat. Ne painii keskenään, juoksevat pitkin kämppää ja keksivät kaikkea pöllöä.

Nyt pojat ovat 9 v ja 7 v, eikä meillä ole villiä, eikä - muistaakseni - ole koskaan ollutkaan. Toki välillä on miekkailtu ja painittu, mutta ei koskaan tyhmyys ole tiivistynyt eikä ole ollut rämäpäistä.



Liekö luonne vaikuttaa? Meillä ei ole koskaan mitään tuhottu, rikottu eikä seiniin piirrelty.



Toinen voi olla siinä, että isä on pienestä pitäen paininut ja nyrkkeillyt poikien kanssa ja hän on aina korostanut rauhallisuutta ja systemaattisuutta. Luulen, että tämä "ajatuksella taistelu" on ohjannut poikien myöhempää käyttäytymistä.