Lue keskustelun säännöt.
äitikamujen näkemysristiriidat
01.02.2010 |
onko kenelläkään äitiys ja siihen liittyvät vakaumukset rikkoneet ystävyyttä?
Tutustuin pihalla tosi kivan tuntuiseen mammaan mutta erilaiset käsityksemme lasten kasvatuksesta ovat saaneet aikaan tosi paljon ärsytystä mielessäni ja nyt välttelen tätä tuttavaa.
Hänellä on yksi kotihodettu viisivuotias (tekee kotona töitään) ja hän on aivan järkyttävän suojelevainen poikaa kohtaan, viisivuotias keinuu vauvakeinussa, pitää yövaippoja jne. poika ei ole missään kerhossa eikä harrastuksessa koska seurakunnan meininki ei kuulemma kiinnosta.He eivät ole koskaan käyneet läheistä pikkukaupunkia(Joensuu) kauempana.siis edes helsingissä ei poju ole käynyt.Sikaflunssan aikaan hän käytännössä umpioi pojan kotiin, ei ottanut mukaan kauppaan, ei halunnut tavata kavereita jne. Poika saa koko ajan hallita keskustelua, äiti puhuu tapaamisellamme lähinnä oman poikansa kanssa.Ärsyttää kun kakara huutaa juttujaan päälle koko ajan.
periaatteeni on että jokainen tavallaan eli en tosiaan rupea vihjailemaan mielipiteitäni vaikka mieli tekisi.Koska eihän kellään ole mitään viisasten kiveä näissäkään asioissa ja totuuksia on monia.mutta jotenkin ärsyttää tuo hänen mielestäni kummallinen tapa olla lapsen kanssa.
Toinen, hyvä ystäväni, on taas ihme päiväkotifanaatikko. hokee koko ajan miten jo puolitoistavuotias tarvitsee ammattikasvattajan virikkeitä ja lapsiseuraa. oma viisivuotiaani on kotihoidossa ja kerhoissa+harrastuksissa ja osaa kaiken normaalin, lukea jne.En siis ole samaa mieltä tämän hänen vakaumuksensa kanssa ja hän ottaa asian esiin mielestäni liian usein...lisäksi hän on järkyttävän ankara, hokee koko ajan ei ei ei lapselleen ja minunkin lapsilleni.kieltää aivan naurettavia asioita, lähes kaiken. mielestäni liika tiukkuus vie lapselta ilon. hän koko ajan puhuu tästä miten kuri pitää olla tai lapset menee hunningolle.
tapaamisilla näiden kamujen kanssa ei ole mielestäni hyvä fiilis koska he käyttäytyvät lastensa kanssa niin ärsyttävästi (siis minun mielestäni). Yritän olla suvaitsevainen mutta joku tunnereaktio iskee päälle.
Onko kenelläkään kokemusta tälläisestä?
Kommentit (1)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihmiset maailmasta lopu. Minuun koetti sinnikkäästi tutustua yksi äiti perhekerhossa joskus 5 vuotta sitten. Pyyteli kävelylle jne. Minä ajattelin, että mikäpä siinä, eihän se haittaa ja menin. Meillä samanikäiset lapset.
Tämä äiti oli ns. islamiin palannut eikä sekään olisi haitannut. Mutta voi tauti sitä islamin hehkutusta. Olen itse ateisti enkä todellakaan usko mihinkään tuollaiseen. En silti kehtaisi käydä masteroimassa toisen elämänkatsomusta. Tuli niin järkky vastareaktio, että lakkasin käymästä koko kerhossa. Ei suuri tappio, olin muutenkin menossa töihin.