Olenko epäonnistunut äitinä??

isä syöttänyt sinusta sontaa tytölle?

Esim. jos kiellät tai torut tyttöä jostain, vai mukavassa tilanteessa?

Entä reaktio, minkä sanat aiheuttavat sinussa? Saako tyttö erityishuomiota puheillaan?

kysynyt lapselta miksi ei pidä sinusta? Onko teillä yleensä mukavaa/hauskaa yhdessä?

Varsinkin tuonikäisellä, jolle tykkääminen on vielä aika abstrakti sana. Eli toimiiko lapsi kuitenkin normaalisti ja kutnen tykkäisi sinusta? ONko teillä arki yhdessä kivaa? Jos on, tuo on vain vaihe, eikä siihen kannata kiinnittää kauheasti huomiota. SAnot vaan, että sinä kuitenkin rakastat tyttöä.



Jos taas lapsi myös käytöksessään "ei tykkää" tai on tyytymätön tai teillä on jotenkin kurjaa yhdessä niin olisi varmaan syytä hakea apua.

ja sitä, mitä oikeastaan tarkoittaa, kun sanoo ettei tykkää. Aihe on voinut olla esillä jossain kirjassa / TV-ohjelmassa / lasten keskisessä leikissä jne. Mitään tekemistä oikean välittämisen kanssa tuolla ei ole mielestäni, varsinkin jos tyttö käyttäytyy muuten normaalisti. En kiinnittäisi kovasti tuollaiseen huomiota, tai sanoisin ehkä, että äidistä tuntuu tosi kurjalta, jos sinä et tykkää, mutta äiti ainakin tykkää sinusta tosi paljon.



Et ole huono äiti!

Vaikea uskoa että isä olisi mitään pahaa minusta puhunut. Meillä erittäin hyvät välit, ollut aina. Sehän tässä onkin niin hämmentävää, että tyttö vaan toteaa asian. Ei torumisen eikä minkään ikävän tilanteen aikana. Meillä mielestäni mukavaa yhdessä, touhutaan paljon yhdessä jne. Ja aina kun ollaan erossa, siis jos on päiväkodissa tai isällään, niin sanoo ikävöineensä ja on kiva olla kotona äidin kanssa. Viihtyy kyllä isänkin luona ihan hyvin mutta tulee siis mielellään kotiin minun luo. Yritin kysellä mistä johtuu ettei pidä äidistä, ei osaa vastata. Sanoo että haluaa vaan että se tunne menee ohi. En ymmärrä..

En kiinnittäisi kovasti tuollaiseen huomiota, tai sanoisin ehkä, että äidistä tuntuu tosi kurjalta, jos sinä et tykkää, mutta äiti ainakin tykkää sinusta tosi paljon. Et ole huono äiti!

Sanoo ettei tykkää minusta yhtään ja lähtee etsimään uutta äitiä jne. Meillä on kyllä mielestäni oikein kivaa yhdessä. Välillä toki riidellään jne. normaalia meinikiä.

Vaikka olis äiti ja isä yhdessä.

Ainakin se luottaa ettet jätä sitä kun noin uskaltaa sanoa!



Mitä sää olit tehnyt kun se latasi ettei tykkää susta?

Meilläkin lapset välillä rakastaa ja hetken päästä taas vihaa, muuttaa mummolle.



Älä ole niin ankara itsellesi!!!

Siis juuri se on hämmentävää että lapseni käytös ja tuo kommentointi on niin ristiriitaista. Me vietämme oikeasti paljon mukavia hetkiä yhdessä, elämä ei todellakaan ole mitenkään kurjaa. Meillä nauretaan, halataan, suukotellaan paljon..arki sujuu muutenkin tosi hyvin. On ystäviä, rahaa tarpeeksi, kiva koti. Kaikki siis mallillaan. Minäkin siis täysin tyytyväinen elämääni, ja rakastan lastani yli kaiken.

pahoita mieltäsi :).

Aivan normaalia tuossa iässä tuollaiset jutut.Meidänkin 5 vee uhkaa välillä muuttaa muualle "kun on niin ärsyttävä äiti " ; D.

Hetken päästä olenkin maailman ihanin äiti :).

Eli relaa vähän,äläkä ajattele liikaa lapsesi sanomisia.Lapsi on huomannut,että tuolla lauseella saa kivasti eksra huomiota äidiltä....

Nyt jo paljon parempi mieli, ajattelin oikeasti jo olevani täysin epäonnistunut äitinä. Sanoinkin tytölle että vaikka sä et äidistä tykkäiskään niin äiti rakastaa sua yli kaiken. Otin syliin ja suukotin :) Kiitos vielä positiivista vastauksista!!

Mulla myös 5-v tyttö ja saan silloin tällöin kuulla häneltä samaa..

Meillä toiminut tuohon, kun tyttö sanoo, ettei tykkää minusta kun vastaan hänelle "mutta minäpäs tykkään sinusta".

Sitten nauretaan yhdessä ja halataan ja tykätään kamalasti toisistamme:-)

On noita muitakin asioita, millä lapsi testaa sanojensa vaikutusta. Tuo tykkämisjuttu vaan kolahtaa pahiten äidin sydämeen.

Ai niin, olen myös yh ja lapsi tapaa säännöllisesti isäänsä. Meillä ei tosin noita juttuja esiinny erityisesti kyläilyn jälkeen.

Kun sille sanoo että mää nii rakastan sua, tuu pussaillaan ja halitaan niin irvistää ja alkaa yököttelyn!



"ekkä rakasta, ei pussata hyi!" ja se nauraa kikattaa pusuille.



Lapsella tunteet menee tossa iässä villisti ristiinrastiin; välillä halitaan ja sitten jo motataan nyrkillä kun kielletään.



Opettelee vasta tunteita. Mutta ei kaikki vastoinkäymiset oikeasti ole niin kuolemaa kuin 5- vuotias puhuu.

negatiivisia tunteita, joita ei osaa eritellä ja purkaa ne sitten sanomalla ulos ääneen rakkaimmalleen. Ehkä se on turvallisinta? Kun tietää ettet hylkää.



Ehkä se helpottaa että sen saa sanoa ääneen, se purkaa sen ikävän tunteen. Se, ettei mitään pahaa tapahdukaan vaikka niin sanoo.



Itse koen näin, kun olen aikuisena tunteita opetellut.



(sanoin mm miehelle täysin tyynesti, vaikkei edes riidelty, että toivon että se kuolisi. Tietenkään en toivo, enkä toivonut. En edes tiedä mistä se tuli. Kuulostaa varmaan psykopaattiselta. Mulla oli vaan paha olla ja mietin, että miten sen voisi ilmaista. Mies kysyi lempeästi: "Ai oikeestiko? No, ei tietenkään oikeesti. Ja aloin itkeä. Sanoin sen harkitusti, mutta en tiedä yhtään että miksi sanoin. Sillä ei ollut mitään tekemistä mun miehen, meidän riitojen tai jonkun huonon parisuhteen kanssa. Päin vastoin, kaikki oli hyvin)