Onko jotenkin säälittävää, jos 2010-luvulla isä ei osallistu perheen arkeen?
Minusta on. Ollaan ystävystytty naapurin kanssa, heillä 3 lasta. Mies tekee pitkää päivää töissä. Viikonloppuisin ja iltaisin mies juoksee harrastuksissa tai kaveri-/työporukan saunailloissa.
Nainen on vielä kotona, koska pienin lapsista on 1,5-vuotias. Kun naisella on menoa, hänen äitinsä tulee hoitamaan lapsia. Juuri olimme viikonloppuna kahvittelemassa heillä. Miestä ei näkynyt, nukkui krapulassa. Ja maanantaina lähtee viikoksi työmatkalle Pohjois-Suomeen.
Olen tuntenut heidät nyt pari vuotta. Samanlaista on ollut koko ajan. Tämän naisen mukaan mies puhui aina kahden vanhemman lapsen kohdalla, että aikoo olla lasten kanssa sitten, kun nämä ovat isompia. Nyt isommat lapset ovat jo koulussa ja miehen lasten kanssa olo on kuulemma sitä, että vie lapset kerran kuussa uimahalliin. Apua! Rahaa heillä tietysti on, kun mies on koko ajan töissä. Mutta onko se sen arvoista? En jotenkin voi olla säälimättä noita lapsia, kun nykyään oletetaan yleisestikin, että mies osallistuu kaikkeen muuhun paitsi imetykseen. Ei näköjään kaikilla.
Kommentit (22)
joten kyllä isälle jää siitä huolimatta vielä yllin kyllin aikaa tutustua lapsiinsa.
Ei käy niinkuin meillä että mies rakensi taloa ja minä hoidin kaikki kotihommat silloin oman kokopäivätyöni ohessa.
Rakentaminen loppui kun talo valmistui ja mies vetoaa nyt siihen että hän käy töissä.
Tosin nyt olen kotona kahden pienen kanssa mutta silti.... aina voi jotain keksiä ettei tartte osallistua jossei huvita.