Lue keskustelun säännöt.
G: Luotatko anoppisi lapsenhoitotaitoihin?
Kommentit (40)
Ikinä en veisi lapsiani hänelle. Anoppi on ollut joskus itsetuhoinen, vieläkin on mielenterveysongelmia ja lisäksi vakava sydänsairaus. Miehestäni ei ole ikinä välittänyt ja huolehtinut, kapakanruusu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että tämän takia riistätte isovanhemmilta ilon ja oikeuden nauttia lapsenlapsistaan ihan itsekseen, ilman että vanhemmat säätää ja häärää siinä välissä? Voi tsiisus mä sanon...
Ei toimi ollenkaan, niin kuin sanon (siis päivärytmin heittää ihan päin helvettiä, ei mitään muutaman minuutin /puolen tunnin heittoja, vaan kaikki ihan nurinkurin) ja meidän lapselle se tuo selvästi turvaa ja helpottaa arkea paljon!
Lisäksi lapsi saa siellä kaiken periksi motto heillä tuntuu olevan että "jos nyt ihan vähän". Olenkin miehelleni sanonut, että jos ei ihan oikeesti voi ottaa asiaa puheeksi (voin toki keskustlla mukana, mutta aloitteen pitäisi mielestäni miheni tehdä) niin lapsemme ei enää mene sinne hoitoon!
saatan jättää lapset hänelle max 15 minuutiksi meidän omalle pihalle. Se on ehdoton max. Myöskään mieheni ei luota ja ulkopuolisetkin on sanoneet että sitä ihmistä ei saa jättää yksin lasten kanssa.
kun ei hoitanut omia lapsiaankaan.
vauvaa hänen hoitoonsa. Omansakin pudotti vahingossa lattialle, mutta onneksi vauva silloin pysyi ehjänä, ihme kyllä. :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikääkin on jo 77 vuotta ja paremmassa kunnossa anoppi on kuin minä itse...
Lapsi on kerran tullut pylly/alushousut ihan pinttyneessä kakassa kotiin (puhtaita olisi mukana ollut). Jos ovat siellä yhdenkin yön, vaatteet ovat ihan likaiset, kasvoja tai käsiä ei pese, puhumattakaan hampaista. Karkkia saa syödä vaikka kuinka ynm. Anopin puhtauskäsitys on jotain ihan uskomatonta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luottamus on karissut. Hetkellisesti uskallan jättää hänelle lapset kyllä, mutta aina on kirjoitettava tarkat ohjeet lapulle ja vannotettava esikoista pitämään siskostaan hyvää huolta.
Onneksi mies tietää myös äitinsä tavat ja on samaa mieltä, että hänelle ei voi jättää lapsia pitemmäksi aikaa ja ilman erittäin tarkkoja ohjeita! Olisi kamalaa jos mies luottaisi ihan täysillä ja itse saisi aina pelätä sydän kurkussa mitä mummo nyt keksii..!
Anoppini lapsista viisi kärsivät erilaisista itsetunto-ongelmista: yksi ei käy muutakuin yhdessä tietyssä kaupassa, kun ei kehtaa mennä muualle. Toinen nappaa tabuja, että uskaltaa käydä ees töissä. jne..
Vain kaksi ovat normaalilla itsetunnolla varustettuja ja toisen sellaisen kanssa olen avoliitossa.
Miksi haluaisin vaarantaa lapseni samalle huonolle itsetunnolle ja sille, että omaa itseä ja omia tekemisiä pitää kokoajan selitellä ja epäillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopilla on ollut kolme omaa vauvaa, joten tietää, miten niiden kanssa toimitaan. Vaikka edellisestä vauvasta olikin 15 vuotta, kun meidän esikoinen tuli. Hänellä on ollut myös kolme uhmaikäistä, joten varmasti pärjää hänen kanssaan. Toisaalta, vaikka anoppi vähän lapsia lellisikin, siitä vaan - anoppilassa on anopin säännöt, kotona äidin säännöt, ja piste. Saahan lapset siitä kiukutella, jos tykkäävät, mutta turhaa se on, ei asia siitä muutu. Toisaalta ei lapset olekaan anopin hoidossa niin pitkiä aikoja, että ehtisivät "unohtaa" kodin säännöt, 1-2 päivää korkeintaan kerrallaan. Ei anopin tarvitse sinä aikana mun lapsiani kasvattaa, kunhan pitää ne hengissä, jotta mä voin hoitaa sen kasvatuksen sitten kotona.
Omalle äidilleni taas en luottaisi lapsiani hetkeksikään. Hän on alkoholisti, arvaamaton ja joskus väkivaltainen, eikä hän todellakaan lepyttelisi kiukkuilevaa lasta hiljaiseksi uudella lelulla, karkilla tai herkuilla. Hän jättäisi lapsen yksin keskelle kauppaa ja lähtisi baariin, ja jos muistaisi, soittaisi ja käskisi hakemaan lapsen kotiin sieltä kaupasta.
Hän on vielä nuori, 43v. Ammatiltaan perhepäivähoitaja. Tieto ja taito ei ole pelkästään niistä omista vauva-ajoista. On ajanhermolla hoitolasten takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anopista on mm. ok laittaa 3- ja 5-vuotiaat vieraan kerrostalon pihalle keskenään.
Mielipahan ilmaiseminen on huonoa käytöstä.
Uhmaikäinen lapsi pitää hänen mielestään sulkea pimeään vessaan aina kun saa uhmakohtauksen :/
uhmakohtauksen tullen hoitajalta saa karjuntaa sekä muitakin kovia otteita, mitään negatiivista ei saa näyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ammatiltaan ja todellakin osaa olla lasten kanssa. harmi vaan että niin harvoin haluaa olla niidne kans :(
Voin rauhallisin mielin jättää lapsen kenelle tahansa isovanhemmistaan hoitoon.
Suurinpiirtein samat säännöt on kuin kotonakin, tietysti mummolassa joistakin voi vähän joustaa ja se on mulle ihan ok:-)
Lapsi tulee kyläreissulta kotiin iloisella mielellä, puhtaana, hyvin nukkuneena ja syöneenä.
En luota. Ei noudata ohjeita, valehtelee ja salailee.
Tuo joka kerta (eli vähintään 1krt/vko) uusia leluja, vaikka on kielletty. Toi vaarallisia leluja vauvalle joka kerta, vaikka oli pyydetty, ettei toisi mitään. Monta kertaa kaivoin lapsen kurkusta lelutavaraa, joka oli "unohdettu" meille...onneksi ei pahempaa sattunut!
Jos esim. isot pissat on tullu housuun, valehtelee, että vain ihan pikkuisen lirahti ennen kuin ehti viedä potalle. Syöttää herkkuja salassa ja valehtelee asiasta kysyttäessä, että ei ole mitään antanut.
Peittelee tuomiaan uusia leluja...ja valehtelee, ettei ole tuonut niitä.
Ja arvatkaa onko tässä miehen mielestä mitään ongelmaa? Miten te suhtautuisitte, hyvät kanssasisaret?
Pärjää tunnin-kaksi pihalla tai kotona. On vaan itseniin epävarma lastenhoitotaidoistaan, että tekee ihan hassuja juttuja, eikä osaa ottaa vaaratilanteita yms. huomioon. Anoppi menee jotenkin ihan lukkoon kun pitäisi toimia, eikä osaa tehdä mitään. Muuten mukava mummo ja lapset tykkää, joten annan aina välillä viettää laatuaikaa turvallisessa ympäristössä :)
joudun liikaa neuvomaan... mutta kun kuuntelen miehen lapsuutta en ihmettele...
Ei toimi ollenkaan, niin kuin sanon (siis päivärytmin heittää ihan päin helvettiä, ei mitään muutaman minuutin /puolen tunnin heittoja, vaan kaikki ihan nurinkurin) ja meidän lapselle se tuo selvästi turvaa ja helpottaa arkea paljon!
Lisäksi lapsi saa siellä kaiken periksi motto heillä tuntuu olevan että "jos nyt ihan vähän". Olenkin miehelleni sanonut, että jos ei ihan oikeesti voi ottaa asiaa puheeksi (voin toki keskustlla mukana, mutta aloitteen pitäisi mielestäni miheni tehdä) niin lapsemme ei enää mene sinne hoitoon!