Kokemuksia puheterapiasta kyselen

En ole ollenkaan huolissani, koska ymmärtää puhetta niin hyvin. On meidän kolmas lapsi, ja muutama vuosi sitten kyllä vastaavassa tilanteessa olin jo vähän huolissani. Niinpä silloin vein tämän kuopuksen isoveljen pt:lle arviointiin, kun poika oli vähän päälle 2 v. Pyysin siis neuvolasta lähetteen. Sain arvioksi, että ihana normaali 2 v. poika. =) Poika alkoi puhua enemmän vasta 3-vuotiaana, mitä ei nykyisin meinaa aina edes muistaa, kun hölöttää koko ajan.



Lapset kehittyvät niin kovin eri tahtia. Varsinkin jos poikasi on ollut ns. aikainen liikkuja, niin kuin meillä oli, puhe usein tulee sitten myöhemmin. Puheen ymmärtäminen on tuon ikäisellä se tärkein mittari, kun mietitään, onko kaikki kunnossa vai ei. Kärsivällisyyttä sinulle odottaa puhetta.

Piti vielä sanoa sinulle, että lapsesi elämä kuulostaa kaikin puolin olevan kunnossa. Puhetta ei varsinaisesti tarvitse opettaa; lukeminen ja leikkiminen, tavaroiden nimeäminen lapselle kun juttelee hänen kanssaan jne. riittää.



Meillä muuten esikoinen alkoi puhua suoraan monen sanan lauseita noin 2-vuotiaana. Keskimmäinen tosiaan enemmän vasta 3-vuotiaana, joitakin sanoja toki tuli sitä ennenkin. Katsellaan, miten kuopus päättää tehdä. Nyt tulee tosiaan sanoista vain äiti ja anna, muuten kaikki on "töö". jotain eläinten ääniä matkii.

Jos puhe on hyvin epäselvää laittavat 3v neuvolassa läheteen puheterapeutin konsultaatioon; kuten oman lapseni.



Meilläkään 2v tyttö ei puhunut vielä, kuin kolme ymmärrettävää sanaa. Olin huolissani, vaikka myös hän ymmärsi hyvin puhetta.

Nyt tyttö on reilu 3v, sanavarasto on laaja, mutta puheessa on aikomoisia äännehäriöitä - äidin vaistoni oli siis oikeassa, että jokin ei ole nyt ihan "kunnossa".



Jos lapsesi ei ihan kohta ala saomaan edes joitain sanoja, sim. jos 2.5v on vielä ihan mykkä - silloin hakeutuisin vaikka yksityiseen puheterapiaan, jos neuvolan kautta ette pääse. Silloin on syytä olettaa, ettei teilläkään ihan kaikki ole ok. Anteeksi, että sanon, mutta puhun kokemuksesta.



Voit kotona yrittää hiukan auttaa lastasi, esim. laittamalla kasvosi lapsesi eteen ja isoilla suun liikkeillä sanoa " loo loo loo" , "shhhhhh" , "baa baa baa" , "ta ta ta ta" ...jne.

Lapsi saattaa alkaa tuijottaa suutasi ja alkaa matkia - tai yrittää matkia. Jos ei matki heti, saattaa hän kokeilla matkimista omissa oloissaan. Näin kävi meille ja n. kuukauden kuluttua näistä "harjoituksista" tyttö alkoi puhumaan.

( Olis ehkä puhunut muutenkin, mutta mistä sitä tietää - )

ja helsingissä asutaan.

Katsellaan, miten kuopus päättää tehdä. Nyt tulee tosiaan sanoista vain äiti ja anna, muuten kaikki on "töö". jotain eläinten ääniä matkii.

Kuulostaa aika samanlaiselta kuin meillä. Äiti-äiti tulee silloin tällöin, mutta ei mielekkäästi, siis esimerkiksi niin että tervehtisi äitiä kun hän tulee töistä, tai kutsuisi/pyytäisi äitiä kun on joku hätä tai tarve tms.

Yleisin "sana" on tuo "tö" tai "töö" tai oikeastaan enemmänkin "ö" tai "öh". Joskus harvoin poika osoittaa jotain asiaa tai esittelee tavaraa ja sanoo "tää". Silloin tällöin, kun pyydetään hakemaan jotain, ja tavara löytyy, tai leikitään piilosta, hän hihkaisee "siä!" selvästi tarkoittaen että "siellä". Poikamme myös viittoo aika näppärästi välillä, siis selvillä eleillä osoittaa, mitä haluaa tai tarkoittaa. Tällä tarkoitan esim. haarukointi- tai hammasharjaliikkeen esittämistä, oman pään taputusta (pipo puuttuu), tai hän voi tehdä rinnan päällä avokämmenellä pyörittävää liikettä (paita puuttuu), tai taputtaa avokämmenellä sohvaa tai sängyssä tyynyä (tule viereen -kehotus), muutamina esimerkkeinä mainitakseni. Tällöinkin sanomme hänelle ääneen, mitä oletamme hänen tarkoittavan, että hän kuulisi miten asia ilmaistaan puheella. Pojalle ei myöskään leperrellä eikä lässytetä, vaan puhutaan selvää suomea useimmiten koko lauseina, käyttäen pojan omaa nimeä kysymyksissä (siis ei "otatko maitoa" vaan "ottaako N maitoa).

Motorisesta kehityksestä sanoisin, että varmasti ei ollut varhainen liikkuja, vaan pikemmin laiskasti kehittynyt siinäkin asiassa - normaalin rajoissa kuitenkin.

jo vanha ja se vietiin arvo ylpölle, joka sanoi, että kohta se puhuu.

Ihan samanlaiselta viestinnältä kuulostaa sinun poikasi puhe kuin meilläkin tämän 2-vuotiaan. =) Kyllähän hän jo "puhuu" paljonkin eli viestii tarpeitaan sinulle.

Kannattaa varmasti mainita asiasta neuvolassa, että sitten 2.5-vuotiaana voit pyytää lähetettä pt:lle jos mitään kehitystä ei ole tapahtunut. Nykyisinhän ovat sitä mieltä, että mitä aikaisemmassa vaiheessa ongelmiin puututaan, sen paremmat lopputulokset ovat. Uskoisin kyllä, että teillä puhe tekee tällä hetkellä kovasti tuloaan ja on vain ajan kysymys, koska sanoja alkaa tulla.

Jos lapsesi ei ihan kohta ala saomaan edes joitain sanoja, sim. jos 2.5v on vielä ihan mykkä - silloin hakeutuisin vaikka yksityiseen puheterapiaan, jos neuvolan kautta ette pääse. Silloin on syytä olettaa, ettei teilläkään ihan kaikki ole ok. Anteeksi, että sanon, mutta puhun kokemuksesta.

Nyt en ihan ymmärrä, mikä meillä ei olisi ok? Me molemmat vanhemmat olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Rakkautta ja hellyyttä on avoimesti sekä molemmilta lapselle että meillä keskenään. Suurempia riitoja ei ole ja elämän rytmit kaikkiaan ihan normaalit, edes vuorotyötä tai sen tapaisia rasitteita ei ole. Ei stressata eikä murehdita.

t. AP

ei puhunut montakaan sanaa 2v mutta meidän vesseli höpötteli ummet ja lammet. Muistan kun lohduttelin, että tärkeämpää on se, että ymmärtääkö lapsi niitä sanoja kuin se niiden tuottaminen tässä vaiheessa. Ja niinhän siinä kävi, että me käymme nyt puheterapiassa niiden puheen ymmärtämättömyyden ongelmien takia ja kaverin lapsi puhuu ja ymmärtää ihan normaalisti asioita.

Jos lapsesi ei ihan kohta ala saomaan edes joitain sanoja, sim. jos 2.5v on vielä ihan mykkä - silloin hakeutuisin vaikka yksityiseen puheterapiaan, jos neuvolan kautta ette pääse. Silloin on syytä olettaa, ettei teilläkään ihan kaikki ole ok. Anteeksi, että sanon, mutta puhun kokemuksesta.

Nyt en ihan ymmärrä, mikä meillä ei olisi ok? Me molemmat vanhemmat olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Rakkautta ja hellyyttä on avoimesti sekä molemmilta lapselle että meillä keskenään. Suurempia riitoja ei ole ja elämän rytmit kaikkiaan ihan normaalit, edes vuorotyötä tai sen tapaisia rasitteita ei ole. Ei stressata eikä murehdita.

t. AP

Kirjoittaja kaiketi tarkoitti, että lapsellanne saattaa olla jokin puheenkehityksen häiriö.

Jos lapsesi ei ihan kohta ala saomaan edes joitain sanoja, sim. jos 2.5v on vielä ihan mykkä - silloin hakeutuisin vaikka yksityiseen puheterapiaan, jos neuvolan kautta ette pääse. Silloin on syytä olettaa, ettei teilläkään ihan kaikki ole ok. Anteeksi, että sanon, mutta puhun kokemuksesta.

Nyt en ihan ymmärrä, mikä meillä ei olisi ok? Me molemmat vanhemmat olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Rakkautta ja hellyyttä on avoimesti sekä molemmilta lapselle että meillä keskenään. Suurempia riitoja ei ole ja elämän rytmit kaikkiaan ihan normaalit, edes vuorotyötä tai sen tapaisia rasitteita ei ole. Ei stressata eikä murehdita

t. AP

Kirjoittaja kaiketi tarkoitti, että lapsellanne saattaa olla jokin puheenkehityksen häiriö.

Ymmärsin kai sitten väärin tuon yhden lauseen.

No mutta niin, siitähän tässä olen huolissani, että onko kyseessä puheenkehityksen häiriö johon tarvittaisiin apua/hoitoa (en kuitenkaan asiaa murehdi tai stressaa tästä). Voitaneen joka tapauksessa puhua puheenkehityksen viivästymisestä koska käsittääkseni tämän ikäisen pitäisi käyttää edes suppeaa sanavarastoa mielekkäästi. Useat käyttää jo jonkunlaisia lauseitakin puhuessaan.

Katsotaan nyt sitten mitä meidän neuvolassa sanotaan.

Kiitos hyvistä kommenteistanne ja laittakaa lisää vaan!

t. AP :)

Keskimmäinen lapsista sanoi ehkä pari sanaa ja nekin epäselvästi, neuvolassa ei sanottu mitään joten soitin sitten itse puheterapeutille. Meillä ainakin sanotaan ihan nettisivuilla että vanhemmat voi myös itse ottaa yhteyttä ja tätä terapeutit myös suosittelevat heti jos on huoli. Meille esitettiin joitakin kysymyksiä ja sitten laitetiin jonoon, lapsi pääsi terapiaan vasta noin 2,5-vuotiaana.



Nyt tuo samainen lapsi on jo 4 v. ja terapia jatkuu taas tauon jälkeen parin vkon päästä, terapeutti käski tuoda mukana pikkuveljen joka täyttää helmikuussa 2 ja puhuu noin 10 sanaa. Hänen mielestään puhe on selvästi jäljessä ja hän tahtoo tarkistaa tilanteen. Taas kerran tuli puheeksi että on parempi tsekata "turhaan" kun ottaa yhteyttä liian myöhään ja sitten joutua vielä jonottamaan.

"2v ei vielä puheterapiaan, 3-vuotiaalle lähete konsultaatioon ( Helsingissä näin)"



"Jos lapsesi ei ihan kohta ala saomaan edes joitain sanoja, sim. jos 2.5v on vielä ihan mykkä - silloin hakeutuisin vaikka yksityiseen puheterapiaan, jos neuvolan kautta ette pääse. Silloin on syytä olettaa, ettei teilläkään ihan kaikki ole ok. Anteeksi, että sanon, mutta puhun kokemuksesta."



Anteeksi vain, mutta kapea-alainen on kokemuksesi. Puhe voi puuttua kokonaan esim. 3 vuotiaalta, vaikka kotiolot on kunnossa. Syy voi olla esim. dyspraksia, kehitysvamma, kehitysviivästymä, neurologiset ongelmat, alentunut kuulo jne.



Puheterapiaan voi päästä aikaisemminkin, jos on aihetta. Esikoiseni pääsi puheterapiaan 2,5 vuotiaana, kuopus 1v 10kk ikäisenä. Jos 2 vuotiaasi ei oikeasti puhu sanoja esim. "ättä" = äiti, "iti"= isi jne, on aihetta pyytää (vaatia!) lähete puheterapeutin arvioon.

ei sanonut 2v iässä vielä mitään. Ei siis edes äitiä. Viittoi ja "ölisi" asiansa. Siis sanoi ööö, ööö ja osoitti vaikka pyörää eli halusi ajamaan sillä. Ja sitten taputti päätään ja sanoi ööö ja näytti kypärää.



Alkoi sitten puhua ihan ok reilun kahden vuoden iässä. Tosi nopeasti tuli sanoja ja lauseita.

2-vuotiaalle kyllä annetaan tarvittaessa puheterapiaa. Ihanaa että on vanhemmat jotka haluavat ottaa selvää mahdollisista huolenaiheista. Liian paljon on niitä jotka viimeiseen asti kieltää kaikkien vaikeuksien olemassaolon ja niin menetetään paljon arvokasta aikaa lapsen kuntouttamisessa.

Terkuin erityisryhmän lto

Sitten n 2 v ja 3 kk iässä rupesi puhumaan ( lapsi kaksikielinen). Puhe oli alkuun hiukan epäselvää, laiska artikulaatio. Muuten osasi kyllä kaikki äänteet r-äännettä lukuunottamatta. Myös kuolaa tuli vielä, joten pääsi kelton suosituksella puhetrepeutille 2, 5 vuotiaana. Sitten käytiin hiukan yli vuosi puheterapiassa, siis vahvistettiin kielen ja suun lihaksia. Samoihin aikoihin myös korvet putkitettiin liimakorvan takia ( liimakorva tuli samoihin aikoihin kun alkoi puhumaan).

Alta 4 v sitten lopetettiin puheterapia, koska lapsen puhe oli ihan ok. Mitään muuta vikaa lapsesta ei löytynyt, ainoastaan heikot suun ja kielenlihakset,

AP kirjoitti: Nyt en ihan ymmärrä, mikä meillä ei olisi ok? Me molemmat vanhemmat olemme fyysisesti ja psyykkisesti terveitä. Rakkautta ja hellyyttä on avoimesti sekä molemmilta lapselle että meillä keskenään. Suurempia riitoja ei ole ja elämän rytmit kaikkiaan ihan normaalit, edes vuorotyötä tai sen tapaisia rasitteita ei ole. Ei stressata eikä murehdita.

t. AP



- Mistä sait käsityksen, että olisin epäillyt perheenne olevan millää tapaa onneton tai rakkaudeton? Tai, että olisin hetkeäkään epäillyt sinun tai miehesi olevan jollain lailla sairaita? Kun kirjoitin, ettei asiat välttämättä ole OK - tarkoitin sillä esim. lapsen suun motoriikkaa tai muunlaista, mahdollisesti vaan hyvinkin harmitonta viivästymää. Suo anteeksi, mutten ollenkaan ajatellut sinua ja miestäsi, vaikka lapsi kaiketi on teidän jälkeläisenne.

Kun lukee kommenttejasi, vaikuttaa siltä, että pelkäät hysteerisesti edes myöntää, että mitään - siis yhtään mitään - vikaa voisi olla lapsessasi olla.

Kirjoitit myös , että "ei stressata, eikä murehdita" - ja kuitenkin kirjoitit tänne aihhesta, miksi? Jollet murehdi, miksi avasit tämän keskustelun?



Mutta jos on viivästymää - kuten teillä näyttäisi olevan - eihän se nyt helvetti ole "OK", vaan silloin on jotain "vialla". Voihan silti olla, että kaikki esim. korjaantuu itsekseen, ei voi tietää, mutta jotain pientä vikaa lapsessasi silti nyt on.