Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi pelkää kuolemaa! Auttakaa miten kertoa lapselle...
29.01.2010 |
Meidän ekaluokkalainen on alkanut pelkäämään kuolemaa, tai oikeastaan sitä että "sitten kun äiti kuolee, hän ei näe enää koskaan äitiä, ja tulee kova ikävä"... Iltaisin nämä ajatukset tulee:(
Miten lapselle kertoa asiasta ettei hän pelkäisi ja en kuitenkaan halua valehdellakaan. On niin kamalan vaikea puhua asiasta.. Itse uskon Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään.
Myös 4-vuotiaamme on alkanut miettimään näitä asioita, että hän pelkää että jää yksin sitten kun äiti, isi sisarukset kuolee..
On niin avuton olo tässä asiassa.. auttaisitteko?
Onko mitään kirjoja olemassa tästä aiheesta? Ja muita hyviä neuvoja?
Olen koittanut kysyä että mistä näitä ajatuksia on tullut. Ei kuulemma ole mitään tapahtunut tai missään puhuttu, vaan ajatukset vain tulee..
Sydän meinaa särkyä kun lapsen itku on lohduton.. Halataan paljon ja sanon, ettei äiti ole vielä kuolemassa... En osaa sanoa oikein mitään...
Kommentit (8)
Saattaa kuulua ikään. Mutta voit tosiaan sanoa, ettei tässä kukaan ole nyt kuolemassakaan. Ja lapselle voi kertoa, että hänestä huolehditaan jos niin sattuisi, esim. kummi tai isovanhempi, täti tai setä pitää hänestä sen jälkeen huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
johtuen mun isän ja mieheni äidin kuolemasta.
Me juteltiin siitä niin, että ( olen siis uskossa myös)
Kukaan meistä ei ole juuri kuolemassa, koska ollaan kaikki terveitä ja sovitaan, että kun kuoleman aika tulee ollaan kaikki tooooosi vanhoja ja sitten meidän on aika mennä taivaan kotiin. Taivaan isä pitää sitten huolta siellä taivaassa kuolleista ja täällä maanpäällä meistä elävistä :)
Viimeksi eilen meillä poika 6v kysyi, että onko kuolema pelottavaa, sanoin että ei, koska sillon ollaan turvassa taivaassa. ( tosiasiahan on että kyllä minua asia hämmentää ja pelottaakin koska se on tuntematon ja se on normaalia, muttei sitä omaa pelkoa kannata lapseen pistää.)
toivottavasti saatte rauhan tähän asiaan.
-siu.
Meillä taannoin eskarilainen pelkäsi kuolemaa ja illat meni itkeskellessä. Hän pelkäsi, että itse kuolee ja sitten ei voi enää leikkiä tai tehdä mitään hauskaa kun joutuu haudatuksi maan sisään.
Yritin lohdutella parhaani mukaan ja sanoa, ettei lapset kuole yleensä. Heidän eskarin tarhasta oli yksi lapsi kuollut syöpään, johtui tuo pelko varmaan siitä. Kun en usko taivaaseen tai kuoleman jälkeiseen elämään, niin en halua lapsellekaan tätä syöttää, kerroin vain, että jotkut niin uskovat.
Pelko meni ohi, eikä nykyään tokaluokkalainen poika enää kuolemaa juuri ajattele, muutakuin vaikeroidessaan että mä haluan kuolla, kun joku asia ei mene mielen mukaan.
Taitaa tosiaan kuulua ikäänkin ja nuoremmat ovat sitten helposti "mallia" ottamassa isommasta.
Vielä lisää ehdotuksia ja kokemuksia otan mielelläni vastaan.
Kiitos vielä kerran=)
t.Ap
Meiltä on kuollut lapsi, joten en tässä keskustelussa voi sanoa, että vain vanhat ja sairaat kuolevat. Enkä muutenkaan ala lapsille valehtelemaan näin isosta asiasta.
Minä olen sanonut, että kaikki kuolevat joskus. Päivien määrää ei tiedä etukäteen. Pitää olla iloinen siitä mitä on. Ja kun läheinen kuolee, niin hänet voi pitää lähellä sydämessään. Ja haudalla voi käydä muistelemassa pikkuveljeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä olisiko tästä kaikille lapsille apua, mutta muistan elävästi omat kuolemanpelkoni samanikäisenä. Öisin en saanut nukuttua omassa sängyssä, kun tuli kauhea surku ajatukesta, että miten sitten kun vanhemmat kuolee, ja oli pakko aina kömpiä niiden viereen nukkumaan. Ahdisti ihan kamalasti. Minun kohdallani Veljeni Leijonamieli-kirja auttoi kovasti. Se jollakin lailla demystifioi kuoleman, ja sai ainakin synkimmät ajatukseni sivuun seikkailun tieltä! Kokeilkaa ihmeessä, ja jos ei auta niin ehkäpä joku toinen vastaava lastenkirja?
Itse kävin MLL:n sivuilta lukemassa aiheesta, siellä on hyvää tietoa. On tuommoinen työkirjakin aiheesta.
http://vanhemmat.mll.fi/tyokirjat.php?dir=/tyokirjat
Alue: Aihe vapaa
vain jämäkästi että sinä eikä kukaan muukaan kuole vielä pitkiin aikaoihin (eihän sitä voi koskaan tietää, mutta parempi että lapsella on turvallinen olo).
Kerro, että sitten kun aika tulee niin täältä lähdetään sinne ihanaan Taivaankotiin ja kaikki näemme joka tapauksessa uudestaan. Ja kuka tietää ehkä pääsemme lähtemään kaikki yhdessä :D (joo vähän pelottavaa, mutta voi olla turvaisaa lapselle). Kuolema ei olekaan kuolema vaan vain muutto parempaan paikkaan, jossa kaikki rakkaat lopulta ovat.